ohhoh

kun sitä varautuu pahimpaan, niin on ihan todella positiivista sitten kun se pahin ei toteudukaan. Hienosti hoidettu, ei jäänyt paha maku suuhun, vaikka työsopimus ei jatkukaan syksyn jälkeen. Nyt vaan pitää alkaa ihan tosissaan etsimään töitä. Sain jopa hieman kehuja, siitä kuinka oon hyvä leipuri ;)

Ulkona sataa, taitaa tulla melko mökkihöperöjuhannus. Pelejä ja viihdykettä mukaan, niin eiköhän se kestetä!

pelottaa

tän iltapäivän keskustelu pomon kanssa pelottaa. Ei se, mitä se tulee sanomaan, vaan se, miten se sen aikoo sanoa. Hengittelen ja yritän ottaa lungisti. Kyllä se siitä.

Käytiin eilen juoksemassa Malminkartanon jätemäkeä ylösalas. Elämä että oli rankkaa, vaikka otin ihan rauhallisesti. Nelkyt minuuttia maksimisykeharjoitusta, ei ehkä ihan hyvä juttu tällä kunnolla. Mutta tulipahan tehtyä.

Tänään kahen kävyn mökille, eilen käytiin myös ruokakaupassa. Kärryllinen ruokaa kolmelle päivälle kolmelle ihmiselle. Kuka ne kaikki syö??? No, pitänee pitää oikein kunnon bakkanaalisyömisjuomisjuhannus. Mietitään niitä kiloja sitten myöhemmin...

Nyt töitä, että pääsee kotia jossain vaiheessa=)

lääkitys kohilleen

sanoi lääkäri, kun kävin tilittämässä tätä mun työtilannetta. Mielialalääkitystä mulle, vaikka pomohan se on se, jonka tarttis jotain (rauhoittavaa?) syyä. No mutta, eilen sain aikaseks vihdoin käydä apteekissa, oli ihan ok tunnustaa itelleen, että lääkitys voisi tässä tilanteessa jeesata. Kun luultavasti tuloillaan on mitä mielenkiintoisempia aikoja (työttömyyttä? rahahuolia ja talonrakennusstressiä). Että tää lääkitys on nyt tavallaan jonkinlaisena puskurina, että olis voimia kestää kaikennäköstä, mitä nyt eteen tuleekaan. Alotus eka viikko puolikkaalla pillerillä/pvä. Huomenna se hieman pelätty keskustelu pomon kanssa työsopimuksen jatkosta (jatkumattomuudesta), että ei kerkee välttämättä tää lääkitys nyt vielä siihen hätään auttamaan. No, oon varautunut pahimpaan ja kaikkiin henkilökohtaisuuksiin, en suostu pilaamaan lomaani yhden urpon takia. Ja varalta laitan iphoneni äänitykselle, jos sieltä jotain täysin asiattomuuksia tulee, niin onpahan ainakin todistusaineistoa.

Eilinen oli hieman haahuilupäivä, kävin tosiaan apteekissa ja kaupassakin, tosin en kyllä ostanut juuri mitään. Nukuin parin tunnin päikkärit (Paco kerrankin malttoi hetken päikkäröidä mun kanssa, sulosta) ja katoin telkkaria. Tänään sitten onkin touhupäivä, kauppaan miljoonan muun ihmisen kanssa yhtäaikaa, pakkausta huomiselle ja listojen tekoa. Huomenna lähdetään suoraan töistä ajelemaan kahen kävyn mökille=).

näkymätön minä

eilisessä osastopalaverissa tuli sellainen olo, että en oikeestaan oo enää edes töissä täällä. Syksyä kun suunnittelivat jo, loman jälkeistä aikaa, niin mä ja mun osaaminen ja työpanos loisti poissaolollaan. Toisaalta, kun pomon asenne on tollanen, niin sitten on helppo myös olla ikäänkuin jo poissa täältä. Fyysisesti kyllä nökötän täällä, mutta henkisesti oon jo jossain ihan muualla. Tänään laitoin yhden hakemuksen, nyt taas aloitan kunnon pommituksen eri firmoihin. Kyllä joku mut haluu töihin.

Eilen turistoitiin pikkusiskon kera. Käppäiltiin hiukka kaupungilla, sisko kamera kaulassa räpsi kuvia. Ihan oli kivaa, mutta ei musta kyllä mitään matkaopasta tulis;)

Mr S oli eilen köpiksessä, tänään se on tallinnassa. Eilen ei tullu mitään tulkkareita, tuliskohan tänään=)

rentoutumisesta

Nyt on sitten lilluttu, kuorittu, puunattu, hinkattu, hierottu, rentouduttu ja syöty ja juotu hyvin. Oltiin Jennin kanssa kyllä niin kovin vanhoja ja väsyneitä lauantaina, että kymmenen jälkeen jo kuului tasainen tuhina. Hanna hieman pettyi, olisi halunnut valvoa pidempään, istua terdellä tai jossain baarissa. Ei vaan pystynyt pysymään hereillä sen hieronnan + lillunnan + syömisen + punkun jälkeen.

Vähän shopautinkin, yhet läpsyt ja parit paidat. Käytiin parissa niin kivassa kaupassa, että voipi olla, että lomalla on pakko ottaa joku päiväristeily Tallinnaan, että voi käydä rauhassa ajan kanssa katsomassa ne kaupat läpi.

Countdown: 38 kokonaista työpäivää jäljellä!

Niin ja vaikka olikin rentouttava viikonloppu, niin olisi kyllä voinut vähän pidempi olla;) onneksi torstaina alkaa viikon kestävä loma!

pepepeperjantai

mr S ei soittanut edes hyvänyönpuhelua. Tai laittanut viestiä. Tai mitään. Eka kerta... Oon ehkä ihan himppasen huolissani, että ovatko kunnossa ja hengissä siellä tanskanmaalla? Ehkäpä ovat, ei pitäis tälleen huolestella, mutta kun...

Eilen kävin Kallen kanssa syömässä, molemmat oli niin nillitystuulella, että ei mitään järkee. Oltiinpahan ainakin tasavertaista seuraa, molemmilla duunit päin persettä ja lomaa odotetaan ku kuuta nousevaa. Ja elämä muutenkin vaan ihan miten sattuu.

Kävin eilen aamulla lääkärissä, sattui aika veikee veikko mulle lekuriks. Olin siellä yli tunnin, välillä yritin jo tehdä lähtöä, mutta lekuri vaan jatkaa. Piirteli mulle hermosoluja ja kaikenmaailman kaavioita. Vähän oli hassu tyyppi. Mutta teki ihan hyvää vähän avautua ja tietää, etten oo välttämättä kaikkea kuvitellu päässäni. Lääkäri mainitsi, että tää työpaikka on oudoin, mitä hän on ikinä nähnyt. Ettei ole minkäänlaista henkeä, kaikki takertuu pikkuasioihin, eikä nää olennaista. Että ulkopuolisesta näyttää siltä, että kohta ollaan rymähtämässä. No, 39 kokonaista työpäivää enää (eikä edes sitäkään, jos vaan pystyn pitää kaikki lomat ennen poisjäämistä).

rähinä

rotsi ja kypärä on nyt mulla. Mr S illalla tokaisi, että nauti nyt, kun vielä voi ostaa mun rakkautta. Kohta ollaan köyhiä asuntovelallisia (+mä työttömänä...) niin sitten ei enää tulekaan mitään kivoja juttuja ihan tosta noin vaan.

Eilinen oli mukava, käytiin tosiaan shopauttamassa noi pärräkamat, siitä kaupan kautta kotiin vaihtamaan urheilukamat --> Malminkartanon jätemäelle nostamaan kuntoa. Tuli ravattua ylösalas ja jalat huus leipää. Pikkusisko oli ihan hulluna urheilijanuorukaisena, juoksenteli kuin joku aropupu =)

Mr S ja pikkusisko lähti tänään käväsemään Köpiksessä, vähän oon kademiellä, kun itse en päässyt mukaan. Mutta toivottavasti heillä on siellä mukavaa ja hyvä sää. Niin ja mulle paljon tulkkareita ;)

Tää kyllä siis tarkoittaa joko Arnoldsin bagelia tai sushia tai perinteistä pizzaa sitten päivälliseksi. Tai sitten vois yrittää houkutella jotain kaveria syömään.

Heräsin yöllä sängystä siten, että jalat oli tyynyllä ja pää jalkopäässä. Hämärä muistikuva on, että oon käyny vessassa jossain vaiheessa yötä, mutta ei mitään havaintoa siitä, että miks ihmeessä olisin mennyt väärinpäin sänkyyn? Alkaa vähän tää kroppakin näköjään ressaamaan tätä tilannetta. Toivottavasti en ala miksikään unissakävelijäksi, se ei olis kivaa.