sanoi lääkäri, kun kävin tilittämässä tätä mun työtilannetta. Mielialalääkitystä mulle, vaikka pomohan se on se, jonka tarttis jotain (rauhoittavaa?) syyä. No mutta, eilen sain aikaseks vihdoin käydä apteekissa, oli ihan ok tunnustaa itelleen, että lääkitys voisi tässä tilanteessa jeesata. Kun luultavasti tuloillaan on mitä mielenkiintoisempia aikoja (työttömyyttä? rahahuolia ja talonrakennusstressiä). Että tää lääkitys on nyt tavallaan jonkinlaisena puskurina, että olis voimia kestää kaikennäköstä, mitä nyt eteen tuleekaan. Alotus eka viikko puolikkaalla pillerillä/pvä. Huomenna se hieman pelätty keskustelu pomon kanssa työsopimuksen jatkosta (jatkumattomuudesta), että ei kerkee välttämättä tää lääkitys nyt vielä siihen hätään auttamaan. No, oon varautunut pahimpaan ja kaikkiin henkilökohtaisuuksiin, en suostu pilaamaan lomaani yhden urpon takia. Ja varalta laitan iphoneni äänitykselle, jos sieltä jotain täysin asiattomuuksia tulee, niin onpahan ainakin todistusaineistoa.
Eilinen oli hieman haahuilupäivä, kävin tosiaan apteekissa ja kaupassakin, tosin en kyllä ostanut juuri mitään. Nukuin parin tunnin päikkärit (Paco kerrankin malttoi hetken päikkäröidä mun kanssa, sulosta) ja katoin telkkaria. Tänään sitten onkin touhupäivä, kauppaan miljoonan muun ihmisen kanssa yhtäaikaa, pakkausta huomiselle ja listojen tekoa. Huomenna lähdetään suoraan töistä ajelemaan kahen kävyn mökille=).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti