mr S ei soittanut edes hyvänyönpuhelua. Tai laittanut viestiä. Tai mitään. Eka kerta... Oon ehkä ihan himppasen huolissani, että ovatko kunnossa ja hengissä siellä tanskanmaalla? Ehkäpä ovat, ei pitäis tälleen huolestella, mutta kun...
Eilen kävin Kallen kanssa syömässä, molemmat oli niin nillitystuulella, että ei mitään järkee. Oltiinpahan ainakin tasavertaista seuraa, molemmilla duunit päin persettä ja lomaa odotetaan ku kuuta nousevaa. Ja elämä muutenkin vaan ihan miten sattuu.
Kävin eilen aamulla lääkärissä, sattui aika veikee veikko mulle lekuriks. Olin siellä yli tunnin, välillä yritin jo tehdä lähtöä, mutta lekuri vaan jatkaa. Piirteli mulle hermosoluja ja kaikenmaailman kaavioita. Vähän oli hassu tyyppi. Mutta teki ihan hyvää vähän avautua ja tietää, etten oo välttämättä kaikkea kuvitellu päässäni. Lääkäri mainitsi, että tää työpaikka on oudoin, mitä hän on ikinä nähnyt. Ettei ole minkäänlaista henkeä, kaikki takertuu pikkuasioihin, eikä nää olennaista. Että ulkopuolisesta näyttää siltä, että kohta ollaan rymähtämässä. No, 39 kokonaista työpäivää enää (eikä edes sitäkään, jos vaan pystyn pitää kaikki lomat ennen poisjäämistä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti