torstai ei tosiaan ole toivoa täynnä

Voi helvetinperse. Ottaa nyt tällä hetkellä ihan kaikki asiat päähän. Ulkona sataa, eli housunlahkeet on ihan läpimärät. Mr S ei päästänyt mua ajoissa nukkumaan, eli oon ihan hiton väsynyt. Voi helvetti, että se ei voi tajuta, että mä tarvitsen unta! Hyvähän sen on jäädä kotiin nukkumaan. Tekis niin mieli soittaa sille ja herättää. Ihan vaan siitä hyvästä, että se piti mua valveilla illalla. Yritti vongata.
Näin taas niin tyhmää unta, ettei mitään järkeä. Ainut kiva asia siinä unessa oli se, että siinä oli papukaijoja. Ne oli ihania. Unessa taas exä. Miks mun pää ei voi nyt jo tajuta, että mä en halua tietää siitä ihmisestä yhtään mitään, mä en halua nähdä, kuulla, yhtään mitään. Se ihminen ois parempi kuolleena.
Ei tästä tuu nyt yhtään mitään. Mua niin sylettää tällä hetkellä kaikki, että on pakko kai vaan keskittyä duunijuttuihin, jos sais vähän rauhotettua itteänsä.

Tavallista arkea

Taas vaihteeks. Ei kummempia. Mr S on kipeenä kotona ja mä siis töissä yritän vähän koota ajatuksia. Olis aika paljon kaikennäköstä selvitystä. Ei voi ihan näin aikasin aamulla vielä keskittyä. Ehkä sitten aamukahvin jälkeen.
Lauantaina on kavereitten grillibileet. Kivaa, että välillä joku muukin järkkää jotain, tuntuu että se on aina me, jotka kutsuu ja touhuaa.
Mr S rupes eilen kyseleen, että haluunko lähtee Thaimaaseen marraskuun alussa. No tottakai haluaisin! Tosin, rahatilanne voi olla hieman siinä ja nätillä, että pystyykö. On tässä kaikennäköstä rapujuhlaa, vanhusten viemistä Ahvenanmaalle ja pärrääkin pitää vielä hieman maksaa. Mutta pitääkin tästä alkaa hieman kattelee noita rahajuttuja, että jos pääsiskin lämpimään!

selvisin takaisin

töihin siis. Oli aikamoinen shokki todellakin nähdä exä täällä töissä. Pomo lähetti mut tosiaan sitten kotiin, ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään. Mutta nyt oon takaisin, vahvana ja valmiina siihen, että se saattaa tulla uudestaan vastaan täällä töissä. Eilen meni aika polla sekasin, itkin vaan ja kotona oksensin. Ihan uskomattoman järkyttävää, että voin reagoida noin.
Juteltiin aika paljon mr S:n kanssa. Otti hieman itteensä, että joku toinen ihminen voi vaikuttaa muhun noin. Luuli, että on ainoa. No, en enää reagoi vastaavalla tavalla, mutta näköjään oli vaan pakko saada vielä viimeiset sätkyt siitä ihmisestä.
Kyllä tää tästä.

shokki

niin. viimeyönä tosiaan näin exästä unta. Tänään näin exän. Duunin ruokalassa, on aloittanut tänään meillä. Ihan täysshokki. Miten voin mennä näin sekaisin vieläkin siitä? Miten yks ihminen voikaan aiheuttaa tällaista mulle vielä näin monen vuoden jälkeen?

maanantai...

Olipa harvinaisen vaikeeta nousta ylös sängystä tänään. Olis voinut kyllä jäädä vaan nukkumaan. Hain mr S:n ja pikkuveljensä ynnä kaverinsa eilen reissun päältä, kaikki olivat onneksi yhtenä kappaleena. Krapula oli vaan kova. Joutu passaamaan koko illan mr S:ää ja käymään kaupasta sipsiä, dippiä, jakkivanukasta.... Illalla vielä alko valittelemaan kurkkuaan ja pärski ja aivasteli menemään ihan mahdottomasti. Oli varmaankin vilustuttanut itsensä siellä hilluessaan. Eli passaamista edessä vielä melko paljon, jos nyt kunnolla sairastuu.
Mulla oli rauhallinen viikonloppu. Perjantaina kävi pari kaveria kylässä, mä join vähän skumppaa ja sellasta. Yritin saada jotakuta kaveria lähtemään mun kanssa johonkin, mutta oli hiukka hiljasta. Soittelin aika paljon kaikki läpi. Lopulta pikkusiskon mies tuli pikkukoiran kanssa mun seuraksi. Onneksi. Olisin luultavasti seonnut yksin. Ei vaan kestänyt yhtään yksinoloa silloin. Pikkukoira oli yöllä sitten käynyt kokeilemassa hampaitaan mun rintsikoihin. Ne on nyt entiset... no, se on vaan tavaraa.
Lauantaina nukuin pitkään, makoilin sängyssä, kattelin leffoja... illalla kävin Jepajeen luona kylässä, en tosin kauhean kauan viihtynyt, silloin oli taas sellainen olo, että olisi ollut hyvä vaan olla ihan yksin. Sain jopa tehtyä hiukka koulujuttuja. Tai ainakin kamalan sotkun sain aikaiseksi työhuoneeseen=)
Tänään pitää yrittää jatkaa kotosalla noita koulujuttuja, yritän saada mahdollisimman nopeasti nyt kaikki kirjotustyöt alta pois, niin että voisin keskittyä lukemaan niitä kahta kurssia, jotka vielä pitää käydä.
Näin muuten taas vaihteeksi niin hämmentävää unta. Siinä olin exän kanssa, se tuli pyytämään mua takasin ja mä hullu menin. Herätessä oli niin seko olo, ettei oikein mitään järkeä. Toisaalta olisi kyllä ihan hauska kuulla, että mitä sille nykyään kuuluu, mutta pystyn kyllä vallan mainiosti tulemaan toimeen ilman sitä tietoa.
Jaa. Jos alottais sitten kuitenkin hiukka leikkimään ainakin työntekoa.

pelottaa

tänään mr S lähtee pikkuveljensä polttareihin. Pikkasen pelottaa, että tuleekohan sulhanen ehjänä takaisin. Laittaa sen mm. hyppää mäkeä ja käy splättäämässä ja kuulemma tekee sille morsiussaunan. Siinä vaiheessa kun mr S kaivaa näppylähanskoja esiin ja kysyy, onko olemassa karkeampaa suolaa kuin karkeakiteinen merisuola, niin siinä vaiheessa pitää pikkasen huolestua toisen puolesta. Tai lähinnä mr S:n puolesta, ettei morsian pääse tappamaan sitä...
Tänä aamuna 73,3kg!!!! Kyllä tää tästä pikkuhiljaa lähtee. Juteltiin vakavasti eilen illalla. Mun koulunkäynnistä, naimisiinmenosta, lapsista. Pitäisi kuulemma ennen näitä kahta viimeistä saada toi ensimmäinen loppuun. Pitää ottaa tänään duuniläppäri kotiin ja tehdä edes projektit valmiiksi. Olis edes jotain lopussa. Sekin on jotenkin turhauttavaa, kun ne on periaatteessa jo valmiiksi kirjoitetut, pitää vaan jäsennellä ne oikein ja lisäillä kaikenmaailman viitteitä sun muita. Nyt jos syksyllä sais inssityön ja noi projektit pois, niin keväällä vois sitten keskittyä lukemaan tilastomatikkaa ja epäorgaanista. Luulisin, että saisin käydä tekemässä pelkästään tentit. Kun on hiukka vaikee olla kokopäivätyössä ja käydä koulutunneilla. Ne kun tuppaa oleen myös päivisin.
Mitenköhän nyt sais itteensä niskasta kiinni? Mr S on sitä mieltä, etten ole vielä kunnolla terve, kun on niin suhteettoman vaikeeta edes ajatella menevänsä kouluun (siis se rakennus jo itsessään ahdistaa suunnattomasti). Mutta jos vaan lähettelen nää projektit ja inssityön nyt postilla tai s-postilla, niin saan kerätä itseäni kevääseen asti. Sillon on vaan pakko pakottaa ittensä sinne.
Mitäköhän muuta keksis nyt viikonloppuna? Varmaankin kirjottamisen lisäksi vaan siivoon. On niin törkysen näköinen vessa, että taitaa olla pakko kuurata se. Hinkata saumat puhtaaksi. Meillä on myös saniteettisilikonia, ehkä vois yrittää vähän paikkailla saumoja. Jos uskaltais. Kattoo nyt. Toivottavasti menee kaikki hyvin. Pojatkin sais kyllä tulla kokonaisina takaisin.

Niin tavallinen torstai

Eli vaan perjantaita odottelen... Tai no, ei oo kauheesti odotettavaa, kun mr S on lähdössä pois ja ei oo oikein mitään tekemistä tiedossa. Päädyn tietenkin taas hinkkaamaan jollain hammasharjalla kaakeleiden välejä. Epätoivosta, etten osaa keksiä oikein muuta. Toki Jepajee halus leikkiä mun kanssa, mutta se nyt vaan luultavasti johtuu siitä, että Saara on kiinassa. Ei oo ketään muutakaan leikkikaveria. Niin alle 10 v olo taas *kukaan ei leiki mun kaa ku vaan säälistä* .
Pitää lainaa yks kirja kaverilta, voi lukea vaikka sitten sen. Niin ja koulujuttujakin voisi tietenkin tehdä. Nyt kun on työhuonekin valmis=)
Saatiin myös autopaikka! Jee! Ei tarvi enää mietiskellä, että mistä löytyy kadun varresta paikka. Tosin on kyllä ollut tähän mennessä aika helppoa, mutta onhan se kuitenkin mukavampaa tietää, että on oma paikka.
Repsahdus jatku. Mr S vei mut ulos syömään. Eli Chicos ja hamppari frankeilla. Todella terveellistä ja laihduttavaa. Eli ei. Mutta mutta. Nyt tiukkaa linjaa taas. Tänään vaaka näytti 73,8kg. Eli ei mitään mullistavaa.
Nyt pitää käydä tsekkaa rahatilanne, että juonko vkloppuna shamppanjaa vai ihan vaan vettä. Jyrkästi taitaa kallistua tonne veden puolelle. Ei auta.