Eipä tule tylsää hetkeä tässä taloudessa. Mr S oli parturoinut U:n harvat haivenet (mikähän siinä on, että kakaralla kasvaa kaks karvaa ristissä, vaikka vanhemmilla tukkaa on vaikka muille jakaa?). Melko arvattavissa oli se fakta, että keesiähän sieltä pukkas. Sitä en osannut arvata, että keesi oli värjätty siniseksi. Onneksi melko hyvin pois peseytyvällä värillä. Keesin lisäksi kumpaankin olkavarteen oli ilmestynyt tatska. Vasemmassa kädessä laiva, oikeassa pääkallo. Pitänee papalle laittaa kuva U:n tatskasta, melkein kun samanlainen on hällä :)
Yritettiin ottaa kuvia, oli melko räyheen näköinen pelkät farkut jalassa, keesi sinisenä ja tatskat "tuoreina". Mutta eihän meidän kakara osaa olla hetkeäkään paikoillaan. Mr S räpsi varmaan kolmekymmentä kuvaa, en tiedä, onnistuiko niistä yksikään.
Josko sitä nukkumaan...
tiistai 28. tammikuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Lisäinfoa edellisistä treffeistä
pakko hieman avautua niistä viikontakaisista treffeistä. Aamu alkoi pikaisella shoppailukierroksella U:n kanssa. Kotiin, lounas, päikkärit ja niiden jälkeen kavereiden uutta tupaa töllistelemään Saukkolaan. Sieltä Kirkkonummelle pudottamaan U hoitoon, matkalla tsekkailtiin, josko menis joku leffa, mihin ehdittäis ennen pöytävarausta. Ei löytynyt mitään, joten piti keksiä muuta.
Punavuoressa on biljardisali, jonka ohi olen kävellyt tuhansia kertoja ja muistaakseni myös kerran käynyt siellä sisällä pelaamassa. Muistini myös kertoi, että mr S olisi ollut mukanani silloin. Mr S ei suostunut edes uskomaan, että siinä kohtaa Perämiehenkatua on biljardisalia, puhumattakaan siitä, että olisi ollut siellä pelaamassa. No, sinne kuitenkin päädyttiin ja pelailtiin pari rundia. Siitä syömään ja sekin meni ihan ok. Kotimatkalla sitten mr S päätti avata sanaisen arkkunsa ja ihmetellä, kenen kanssa olen biljardia käynyt pelailemassa? En ihan oikeasti muista ja olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että mr S:n kanssa olen käynyt siellä. Ja edelleenkään mr S ei muista aiemmin kuulleensakaan paikasta. Kotona vielä sängyssä keskellä yötä mr S kysyi, että kenen ihmeen kanssa olen siellä käynyt? Yritin miettiä pääni puhki, mutta ei mitään havaintoa. Mr S tarkisti, milloin kyseinen lafka on avattu (2005). Mehän tosiaan ollaan seurusteltu vuodesta 2004. Kysyi, olenko käynyt yhden entisen koulukaverin kanssa siellä (sen kanssa oli lähes koko opiskeluajan sähköä ilmassa). En ole käynyt. Kai nyt tietäisin, jos olisin jonkun kanssa "pettänyt" mr S:ää ja muistaisin pitää turpani kiinni, jos olisin käynyt biljardia pelailemassa siten, että siitä pitäisi olla hiljaa. Äh, vaikeasti selitetty. Mutta kuitenkin.
Tää mysteeri on kuitenkin yhä auki. Kenen ihmeen kanssa oon käynyt pelaamassa bilistä? Onko tää jotain dementian ensioireita? Miksi tää oli jumalattoman suuri mustasukkaisuuskohtauksen paikka mr S:lle? Niin paljon kysymyksiä ja todella rajallisesti vastauksia...
Yllättää muuten toi ukko vieläkin. On ollut aina kaaliruokarajoitteinen. Nyt oli sitten ostanut kaalin ja tänään väsäsi siitä kaalilaatikkoa. Olipa hyvää! Ja söi itsekin sitä ihan hyvällä ruokahalulla. Totesi vaan, kun tätä hieman ihmettelin, että U:lle ei opeteta ruokanirsoilua. Saa kotona syödä ja maistaa kaikkea. Ei lahjoiteta omia ruokaennakkoluuloja lapsosellemme. Niin, muuten tosi hyvä juttu, mutta mun vatsa ei edelleenkään kestä kypsennettyä kaalia. Tulipahan taas kokeiltua.
Punavuoressa on biljardisali, jonka ohi olen kävellyt tuhansia kertoja ja muistaakseni myös kerran käynyt siellä sisällä pelaamassa. Muistini myös kertoi, että mr S olisi ollut mukanani silloin. Mr S ei suostunut edes uskomaan, että siinä kohtaa Perämiehenkatua on biljardisalia, puhumattakaan siitä, että olisi ollut siellä pelaamassa. No, sinne kuitenkin päädyttiin ja pelailtiin pari rundia. Siitä syömään ja sekin meni ihan ok. Kotimatkalla sitten mr S päätti avata sanaisen arkkunsa ja ihmetellä, kenen kanssa olen biljardia käynyt pelailemassa? En ihan oikeasti muista ja olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että mr S:n kanssa olen käynyt siellä. Ja edelleenkään mr S ei muista aiemmin kuulleensakaan paikasta. Kotona vielä sängyssä keskellä yötä mr S kysyi, että kenen ihmeen kanssa olen siellä käynyt? Yritin miettiä pääni puhki, mutta ei mitään havaintoa. Mr S tarkisti, milloin kyseinen lafka on avattu (2005). Mehän tosiaan ollaan seurusteltu vuodesta 2004. Kysyi, olenko käynyt yhden entisen koulukaverin kanssa siellä (sen kanssa oli lähes koko opiskeluajan sähköä ilmassa). En ole käynyt. Kai nyt tietäisin, jos olisin jonkun kanssa "pettänyt" mr S:ää ja muistaisin pitää turpani kiinni, jos olisin käynyt biljardia pelailemassa siten, että siitä pitäisi olla hiljaa. Äh, vaikeasti selitetty. Mutta kuitenkin.
Tää mysteeri on kuitenkin yhä auki. Kenen ihmeen kanssa oon käynyt pelaamassa bilistä? Onko tää jotain dementian ensioireita? Miksi tää oli jumalattoman suuri mustasukkaisuuskohtauksen paikka mr S:lle? Niin paljon kysymyksiä ja todella rajallisesti vastauksia...
Yllättää muuten toi ukko vieläkin. On ollut aina kaaliruokarajoitteinen. Nyt oli sitten ostanut kaalin ja tänään väsäsi siitä kaalilaatikkoa. Olipa hyvää! Ja söi itsekin sitä ihan hyvällä ruokahalulla. Totesi vaan, kun tätä hieman ihmettelin, että U:lle ei opeteta ruokanirsoilua. Saa kotona syödä ja maistaa kaikkea. Ei lahjoiteta omia ruokaennakkoluuloja lapsosellemme. Niin, muuten tosi hyvä juttu, mutta mun vatsa ei edelleenkään kestä kypsennettyä kaalia. Tulipahan taas kokeiltua.
lauantai 25. tammikuuta 2014
Todellisuus iski
Eihän sitä lapsellinen pariskunta voi kahtena peräkkäisenä viikonloppuna käydä treffeillä ihan kahdestaan.
Viime lauantaina oli siis mr S:n järkkäämät treffit (biljardia ja Murua), tänä lauantaina meidän piti mennä seinäkiipeilemään ja syömään meksikolaista. Jokin korkeampi voima (tai sitten ihan vaan liikkeellä oleva pöpö) päätti toisin ja ollaan vietetty U:n kanssa laatuaikaa. Eilen pyykkirumban muodossa, kun oksu tuli kaikesta, mitä sisään yritti suusta saada, ja tänään kitinän säestämänä. Kuume nousi pienellä tänään aamulla, mutta muuten kyllä virtaa riittää. Paitsi että mikään ei ole ollenkaan hyvin. Hetkeksi helpotti, kun jorailtiin villasukkasambaa, mutta ei sekään pitkäksi aikaa riittänyt. Kauheeta vinkumista ja kitinää. Ei yhtään jaksaisi, avuton olo, kun ei tiedä, miten voisi pienen tuskaa helpottaa. No, meidän vauhtityyppi on kerrankin sylivauva ja ollaan jo parit päikkärit nukuttu samassa sängyssä.
Mr S lähti kauppaan, illalla U:n mentyä nukkumaan ehkä leffaa ja tacoja. Tilasin myös karkkipussin, enpä oo aikoihin syönyt namia.
Hieman houkuttelisi myös jonkin alkoholijuoman korkkaaminen, mutta viikko vielä ja tää hullutus on ohi. Kun kerta lähdin mukaan, niin vedän loppuun asti. Ihan alkoholistien keksintöä koko tipaton tammikuu, tulee sitten helmikuun alkuun kiva piikki Alkon myynnissä...
Viime lauantaina oli siis mr S:n järkkäämät treffit (biljardia ja Murua), tänä lauantaina meidän piti mennä seinäkiipeilemään ja syömään meksikolaista. Jokin korkeampi voima (tai sitten ihan vaan liikkeellä oleva pöpö) päätti toisin ja ollaan vietetty U:n kanssa laatuaikaa. Eilen pyykkirumban muodossa, kun oksu tuli kaikesta, mitä sisään yritti suusta saada, ja tänään kitinän säestämänä. Kuume nousi pienellä tänään aamulla, mutta muuten kyllä virtaa riittää. Paitsi että mikään ei ole ollenkaan hyvin. Hetkeksi helpotti, kun jorailtiin villasukkasambaa, mutta ei sekään pitkäksi aikaa riittänyt. Kauheeta vinkumista ja kitinää. Ei yhtään jaksaisi, avuton olo, kun ei tiedä, miten voisi pienen tuskaa helpottaa. No, meidän vauhtityyppi on kerrankin sylivauva ja ollaan jo parit päikkärit nukuttu samassa sängyssä.
Mr S lähti kauppaan, illalla U:n mentyä nukkumaan ehkä leffaa ja tacoja. Tilasin myös karkkipussin, enpä oo aikoihin syönyt namia.
Hieman houkuttelisi myös jonkin alkoholijuoman korkkaaminen, mutta viikko vielä ja tää hullutus on ohi. Kun kerta lähdin mukaan, niin vedän loppuun asti. Ihan alkoholistien keksintöä koko tipaton tammikuu, tulee sitten helmikuun alkuun kiva piikki Alkon myynnissä...
lauantai 18. tammikuuta 2014
Kolme jalkaa yhdellä luodilla
Täysikuu vai mikä lie on sekoittanut mun unia. Toissayönä mr S ampui samalla kertaa U:ta, Kallea ja jotakin tuntemattomaksi jäänyttä koiraa jalkaan. Siis kaikilta meni yksi jalka täysin tohjoksi. Kalle jatkoi matkaansa jonnekin, koiran tassu parani huomattavaa vauhtia, mutta U:n jalasta näkyi verensekaista lihasmössöä, luu, varpaat puuttu jne. Mä aivan paniikissa, että se pitää saada sairaalaan NYT. Mr S tokaisi niin omaan tyyliinsä: äh, ei tollasesta pikkunaarmusta kannata panikoida. Tämä uni jatkui, vaikka heräilin välillä, lopulta mr S heräsi (vessaan, vanha mies) ja kerroin, että nyt on paha painajainen kesken, eikä se suostu loppumaan. Mun oloa ei helpottanut yhtään, että kun pääsin kohtaan, jossa mr S ei suostu viemään U:ta sairaalaan, tokaisi mr S aivan samoilla sanoilla kuin painajaisessa, että ei sellaisista pikkunaarmuista kannata panikoida. Sai hieman sättimistä siinä vaiheessa yötä...
Viime yökin oli levoton, johtuen näistä mun äidiltä perityistä vammajaloista. Ja osittain varmasti kylmästä säästä. Nilkkoja kolottaa niin, että en halua kuvitella, millaiset kivut äidillä on ollut jo monta vuotta. Voi kun löytäisi jonkin toimivan konstin näihin hetkiin, kun nilkkoihin särkee niin, että melkein itkettää. Särkylääkkeillä mennään tällä hetkellä. Painonpudotus on varmaankin myös yksi konsti, tosin ihan hoikkanakin olen näitä koipiani manaillut. Että tiedä sitten.
Nyt U:n kanssa hieman ostoksille, pikkumies tarvitsee kaulurin ja vähän jotain lämmintä ulkovaatetta.
Viime yökin oli levoton, johtuen näistä mun äidiltä perityistä vammajaloista. Ja osittain varmasti kylmästä säästä. Nilkkoja kolottaa niin, että en halua kuvitella, millaiset kivut äidillä on ollut jo monta vuotta. Voi kun löytäisi jonkin toimivan konstin näihin hetkiin, kun nilkkoihin särkee niin, että melkein itkettää. Särkylääkkeillä mennään tällä hetkellä. Painonpudotus on varmaankin myös yksi konsti, tosin ihan hoikkanakin olen näitä koipiani manaillut. Että tiedä sitten.
Nyt U:n kanssa hieman ostoksille, pikkumies tarvitsee kaulurin ja vähän jotain lämmintä ulkovaatetta.
torstai 16. tammikuuta 2014
Viileetä
tulihan se talvikin sieltä. Sai kaivaa talvitakit (kaikki 2, joista toinen ei edes mahdu kunnolla päälle) esiin. Löysin myös yhden kaulaliinan, josta ei ole mitään muistikuvia. Ehkä joku on vahingossa jättänyt sen meille? Tai sitten olen sen viime talvena ostanut / saanut ja vauvasumuissani unohtanut. No, kiva oli kuitenkin. Hattuakin olen parina aamuna käyttänyt. Vaikka hattupäiset kuskit onkin mitä epäilyttävimpiä otuksia... Liityin siis siihen joukkoon.
Hieman on viileetä kotirintamallakin. Mä olen jostain syystä loputtoman väsynyt. Siis ihan fyysisesti, sammun saman tien kun pää osuu tyynyyn ja haaveilen siitä hetkestä heti aamusta alkaen. Henkisesti suht hyvä olla, jokin talviunimoodi vaan päällä. Niin, mutta siitä viileydestä. Myin U:n pinnasängyn tarvikkeineen ja siinä sivussa sitten kaikki vanhat vauvanvaatteet. Kuulemma myin liian halvalla ja mr S oli just laittamassa niitä myyntiin jollain omalla systeemillään, jolla olis tienannut satasia! Pah, sanon minä, hyvä, että saatiin pois kuleksimasta. Tätä nyt ollaan pari päivää kiukuteltu puolin ja toisin. Asiaa, jolle ei enää voi yhtään mitään. Olkoon. Toinen asia, joka hiertää on se, että tosiaan simahdan välittömästi sänkyyn osuessani. Ei oikein noi aviolliset velvollisuudet ole olleet päällimmäisinä mielessä, siitähän mr S on syvästi loukkaantunut. Olkoon.
Kohta nukkumaan... onneksi huomenna perjantai ja viikonlopuksi ei ohjelmaa. Aion nukkua niin pitkään kun ikinä!
Hieman on viileetä kotirintamallakin. Mä olen jostain syystä loputtoman väsynyt. Siis ihan fyysisesti, sammun saman tien kun pää osuu tyynyyn ja haaveilen siitä hetkestä heti aamusta alkaen. Henkisesti suht hyvä olla, jokin talviunimoodi vaan päällä. Niin, mutta siitä viileydestä. Myin U:n pinnasängyn tarvikkeineen ja siinä sivussa sitten kaikki vanhat vauvanvaatteet. Kuulemma myin liian halvalla ja mr S oli just laittamassa niitä myyntiin jollain omalla systeemillään, jolla olis tienannut satasia! Pah, sanon minä, hyvä, että saatiin pois kuleksimasta. Tätä nyt ollaan pari päivää kiukuteltu puolin ja toisin. Asiaa, jolle ei enää voi yhtään mitään. Olkoon. Toinen asia, joka hiertää on se, että tosiaan simahdan välittömästi sänkyyn osuessani. Ei oikein noi aviolliset velvollisuudet ole olleet päällimmäisinä mielessä, siitähän mr S on syvästi loukkaantunut. Olkoon.
Kohta nukkumaan... onneksi huomenna perjantai ja viikonlopuksi ei ohjelmaa. Aion nukkua niin pitkään kun ikinä!
lauantai 11. tammikuuta 2014
Sekalaista ajatuksenvirtaa
Koko perhe nukkui tänään yhdeksään. Paco oli myös aivan hiirenhiljaa, vaikka jo mr S:n kanssa hieman pyöriskeltiin ja supateltiin. U nukkui melkein puoli kymmeneen. Ei ole helppoa olla äiti, tää mamma pyöritteli jo jos jonkinnäköistä tapaturmaa, aivotärähdystä ja jopa kuolemaa pienessä päässään. Paconkin tosiaan päässäni jo hautasin, kun ei aamupiipitystään lauleskellut heti välittömästi peiton kahahtaessa.
Juttelin toissa päivänä kaverin kanssa, kertoilin vähän fiiliksiä ja ajatusten muuttumisia. Hänpä tokaisi: "Säde, susta on tullut äiti!". Eipä siihen mennyt kuin puolitoista vuotta... Mutta joo. Välillä harmittaa, että U:n alkukuukaudet/ eka vuosi meni lähinnä sen hengissäpitämiseen. Ei osannut nautiskella, ei tiennyt, mitä on odotettavissa. Nyt mä oon aivan rakastunut tohon kakaraan. Huolimatta siitä, että jokatoinen sana sille on edelleen EI!, mitä erilaisin äänenpainoin. U:n lempitouhua on katsella Robinin Boom Kah -biisiä Youtubesta päättymättömällä kasetilla. Mokoma pääsee myös jo kipuamaan tähän tietokonetuolille (baarijakkara) ja odotan sitä päivää, jolloin tosiaan saa itse kyseisen biisin soimaan. Sen verran vakuuttavia on otteet hiiren ja näppiksen kanssa. Välillä hihityttää, vaikka tosiaan tämä tietokone on yksi niistä kielletyistä asioista, joista se EI! kaikuu useimmiten.
Oli tässä vuoden alkuun hieman huonot fiilikset, mr S ärsytti kaikilla toimillaan, kiukutti noin niinkuin yleisesti ja kaikki oli vähän päin persettä. Nyt onneksi hieman paremmat fiilikset. Tein meinaa eilen illalla ihan taas vaihteeksi havainnon. Olen viime aikoina sanonut kaikkeen lähtökohtaisesti ei, ihan varmaan jostain tottumuksesta. Eilenkin sanoin ensin ei, mutta hetken asiaa mietittyäni muutin mieleni. Ilta meni sitten (leffan katsomisen jälkeen) paljussa lilluessa, kasvo- ja jalkanaamioita lääppiessä ja muutenkin itseä huoltaessa. Tulipahan puunattua. Ja olipahan mukavaa.
Meillä on mr S:n kanssa tipaton tammikuu, ihan hyvä juttu vaihteeksi vähän valkaista nenää. Alkoi menemään hieman espoolaiseksi punkun lipitys. Taitaa jatkua pidempäänkin, tosin varmaankin kohtuullisempana, eikä täydellisenä kieltäytymisenä.
Mr S ja U lähti ulos. Tosiaan kun aamupuuron on syönyt puoli kymmenen aikoihin, ei taida lounasaika olla vielä yhdeltätoista... Saa nähdä, miten tänään päikkärit sujuu. U nukkuu nykyään isossa sängyssä. Pinnasänky on historiaa (pitääkin laittaa myyntiin) ja siitähän tän mamman tunteet nous pintaan. Meidän iso poika.
Juttelin toissa päivänä kaverin kanssa, kertoilin vähän fiiliksiä ja ajatusten muuttumisia. Hänpä tokaisi: "Säde, susta on tullut äiti!". Eipä siihen mennyt kuin puolitoista vuotta... Mutta joo. Välillä harmittaa, että U:n alkukuukaudet/ eka vuosi meni lähinnä sen hengissäpitämiseen. Ei osannut nautiskella, ei tiennyt, mitä on odotettavissa. Nyt mä oon aivan rakastunut tohon kakaraan. Huolimatta siitä, että jokatoinen sana sille on edelleen EI!, mitä erilaisin äänenpainoin. U:n lempitouhua on katsella Robinin Boom Kah -biisiä Youtubesta päättymättömällä kasetilla. Mokoma pääsee myös jo kipuamaan tähän tietokonetuolille (baarijakkara) ja odotan sitä päivää, jolloin tosiaan saa itse kyseisen biisin soimaan. Sen verran vakuuttavia on otteet hiiren ja näppiksen kanssa. Välillä hihityttää, vaikka tosiaan tämä tietokone on yksi niistä kielletyistä asioista, joista se EI! kaikuu useimmiten.
Oli tässä vuoden alkuun hieman huonot fiilikset, mr S ärsytti kaikilla toimillaan, kiukutti noin niinkuin yleisesti ja kaikki oli vähän päin persettä. Nyt onneksi hieman paremmat fiilikset. Tein meinaa eilen illalla ihan taas vaihteeksi havainnon. Olen viime aikoina sanonut kaikkeen lähtökohtaisesti ei, ihan varmaan jostain tottumuksesta. Eilenkin sanoin ensin ei, mutta hetken asiaa mietittyäni muutin mieleni. Ilta meni sitten (leffan katsomisen jälkeen) paljussa lilluessa, kasvo- ja jalkanaamioita lääppiessä ja muutenkin itseä huoltaessa. Tulipahan puunattua. Ja olipahan mukavaa.
Meillä on mr S:n kanssa tipaton tammikuu, ihan hyvä juttu vaihteeksi vähän valkaista nenää. Alkoi menemään hieman espoolaiseksi punkun lipitys. Taitaa jatkua pidempäänkin, tosin varmaankin kohtuullisempana, eikä täydellisenä kieltäytymisenä.
Mr S ja U lähti ulos. Tosiaan kun aamupuuron on syönyt puoli kymmenen aikoihin, ei taida lounasaika olla vielä yhdeltätoista... Saa nähdä, miten tänään päikkärit sujuu. U nukkuu nykyään isossa sängyssä. Pinnasänky on historiaa (pitääkin laittaa myyntiin) ja siitähän tän mamman tunteet nous pintaan. Meidän iso poika.
lauantai 4. tammikuuta 2014
2013
Selailin parin viime päivän aikana läpi edellisen vuoden kirjoittelut tänne. Eli jonkinsortin vuosikatsaus luvassa.
Tammikuussa vietin vielä melko leppoisaa vauva-arkea U:n kanssa kotosalla. U nukkui pitkiä pätkiä ja mä hieman jopa jumppailin.
Helmikuussa kohokohta oli Lissabonin reissu. Se meni alkuhässäkän jälkeen oikein hienosti ja erehdyttiin luulemaan, että lapsen kanssa on helppoa matkustaa.
Maaliskuussa tuskailin sitä, että lunta oli edelleen todella paljon ja lämpötila pakkasella koko ajan. Vietettiin 3. hääpäivä syöden ja nauttien Queen -musikaalista. Räpsin pupukuvia U:sta.
Huhtikuussa vanhenin ja sairastin. Ehkä jo hieman jännitin töihin takaisin menoa.
Toukokuussa menin takaisin töihin. Mr S aloitti kotiäiti-leikin. Suoriutui yllättävän pitkään melko kunnialla.
Kesäkuussa töitä ja kotihommia, arkea. Hellettä ja touhua. Heinäkuussa oli talon lopputarkastus, jonka jälkeen terassin rakentaminen alkoi vauhdilla. Töissä oli melko hiljaista.
Elokuussa lomailin, U täytti vuoden, otti ensiaskeleensa, pikkusiskolisko tuli Suomeen lomailemaan. Mökkeiltiin ja vaunuiltiin. Vähän masistelinkin, mutta onneks vaan pikkasen...
Syyskuussa oli kiirettä, U riiviöi, töissä hoppu ja hieman epävarmuutta omasta osaamisesta.
Lokakuussa iski aika paha alakulo, oltiin jo lähellä lääkitystä... Onneksi siitä selvittiin omin avuin.
Marraskuussa käytiin lomalla Kanarialla. Todettiin, että pitkät lentomatkat saa jäädä hetkeksi ton kakaran kanssa. Sairastin.
Joulukuussa kuvailin lähinnä joulukalenterijuttuja. Pikkasen hankalia fiiliksiä mr S:n kanssa, mutta vuosi vaihtui onneksi erittäinkin hyvissä tunnelmissa.
Tammikuussa vietin vielä melko leppoisaa vauva-arkea U:n kanssa kotosalla. U nukkui pitkiä pätkiä ja mä hieman jopa jumppailin.
Helmikuussa kohokohta oli Lissabonin reissu. Se meni alkuhässäkän jälkeen oikein hienosti ja erehdyttiin luulemaan, että lapsen kanssa on helppoa matkustaa.
Maaliskuussa tuskailin sitä, että lunta oli edelleen todella paljon ja lämpötila pakkasella koko ajan. Vietettiin 3. hääpäivä syöden ja nauttien Queen -musikaalista. Räpsin pupukuvia U:sta.
Huhtikuussa vanhenin ja sairastin. Ehkä jo hieman jännitin töihin takaisin menoa.
Toukokuussa menin takaisin töihin. Mr S aloitti kotiäiti-leikin. Suoriutui yllättävän pitkään melko kunnialla.
Kesäkuussa töitä ja kotihommia, arkea. Hellettä ja touhua. Heinäkuussa oli talon lopputarkastus, jonka jälkeen terassin rakentaminen alkoi vauhdilla. Töissä oli melko hiljaista.
Elokuussa lomailin, U täytti vuoden, otti ensiaskeleensa, pikkusiskolisko tuli Suomeen lomailemaan. Mökkeiltiin ja vaunuiltiin. Vähän masistelinkin, mutta onneks vaan pikkasen...
Syyskuussa oli kiirettä, U riiviöi, töissä hoppu ja hieman epävarmuutta omasta osaamisesta.
Lokakuussa iski aika paha alakulo, oltiin jo lähellä lääkitystä... Onneksi siitä selvittiin omin avuin.
Marraskuussa käytiin lomalla Kanarialla. Todettiin, että pitkät lentomatkat saa jäädä hetkeksi ton kakaran kanssa. Sairastin.
Joulukuussa kuvailin lähinnä joulukalenterijuttuja. Pikkasen hankalia fiiliksiä mr S:n kanssa, mutta vuosi vaihtui onneksi erittäinkin hyvissä tunnelmissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)