Itsevarmuutta

Jostain revin oikein aimo annoksen itsevarmuutta ja -luottamusta. Kerrankin/vihdoinkin töissä oli (varmaankin ekaa kertaa äitiyslomalta paluun jälkeen) todella sellainen olo, että mä osaan, olen hyvä ja tärkeä osa tiimiä. Vaikken edes tehnyt mitään erityistä tänään siellä. Niin no, mitä nyt taisin neuvotella itselleni palkankorotuksen. Pomon kanssa oli siis keskustelu, etukäteen olin jo varoittanut, että haluan keskustella palkasta. Keskusteltiin ja pomo lupasi palata asiaan. Mutta ei siis tyrmännyt heti ja totesi vaan, että kyllä mä olen sen ansainnut. Olin vaan ehkä himppusen myöhässä, kun oli jo kerennyt budjetoimaan ensi vuoden henkilöstökulut. Budjettia ei vaan vielä ole hyväksytty, joten toivottavasti pystyy tekemään asialle jotain. Varovaisen luottavainen olen asian suhteen.

Jouluhössötys on virallisesti alkanut. Mun perhe keskustelee jo suurinpiirtein jälkkäreitä myöten joulua, me ei olla vielä edes päätetty, mitä tehdään. Anoppi haluais ilmeisesti viettää joulua U:n seurassa, mutta mulla ajatus siitä, että oltais aatto Anoppilassa kylmää todella pahasti. Eiköhän me jotain keksitä. Mulla kävi jopa ajatus jostain hotellijoulusta pikaisesti mielessä. Ei jaksais stressata...

Ei sammunut

jostain artikkelista luin, että kekrinä ei saa isäntä sammua. Jos sammuu, on seuraavan vuoden sato pilalla.

Ei sammunut isäntä, eikä kukaan muukaan. Meillä oli siis bileet, pitkästä aikaa oikein kunnon kinkerit. Koristeet, puvut ja tarjottavat oli kunnossa, ihmiset oli juhlatuulella ja tuli sitten yks käsirysykin loppuillasta. Aikamoinen kolmiodraama oli, yksi juhlija oli hieman liian päissään (jo meille tullessaan) ja päätti sitten käydä toiseen (kuulemma koko illan molemminpuoleisen vittuilun seurauksena) juhlijaan käsiksi. Onneksi ei käynyt mitään vakavaa. Mutta siihen bileet oikeastaan hieman nuupahti. Niin ja tappelijat olivat vielä siis naispuolisia...

Väsy on kova. Unohtui syödä eilen kunnolla, joten hieman oli sitten liikaa mun vatsalle nestepitoinen dieetti. Aamulla iski huono olo :( mutta onneksi meni nopeasti ohi ja nyt vaan tosiaan väsyttää.

U oli mummilla ja papalla yötä, siskonpoika oli siellä hoitamassa (kun mummi ei oikein pysty jalkojensa kanssa pientä hoitamaan ja pappa nyt on vähän hajamielinen) ja oli hoitanut todella hienosti. Tosi kiva juttu! Mr S jo buukkasi ensi viikolle yhden vahtivuoron serkkupojalle, että pääsee johonkin duunipalaveriin.

Mr S puhuu jotain duunipuhelua tuolla, mulla on huutava nälkä ja jääkaapissa on puolikas pizza, joka huutaa mun nimeä. Oliskohan liian törkeetä syödä ilman tota miekkosta?

Myrsky repii puita

ja Köpiksessä myös kuulemma talojen kattoja. Hyvä homma, että mr S on siellä. Jumissa. No, kai se sieltä jossain vaiheessa pääsee takaisin, mutta olisi ihan mukava tietää milloin. Kun huomenna kuitenkin työpäivä ja U:lle ei ihan heti välttämättä ole hoitajaa. Mr S lupas kyllä järjestää, mutta silti. Haluan tietää etukäteen tanssiaskeleet.

Tänään piti olla etäpäivä. Olikin johonkin kymmeneen asti, jolloin turhauduin netin + kaikkien ohjelmien hitauteen (+olin fiksusti jättänyt laturipiuhan työpöydän laatikkoon) ja siirryin työmaalle. Onneksi siirryin, oli suhteellisen tehokas päivä sitten loppuviimein.

Jospa käyttäis tätä yllärivapaailtaa hyödykseen ja menis vaikka nukkumaan. Väsyttää aivan julmetun paljon.

Alakuloa

syksy painaa mulla päälle nyt oikein tosissaan. Onneksi mulla on tukiverkosto kunnossa ja välittäviä ja ihania ihmisiä ympärillä. Kaikkea odottamisen arvoistakin tiedossa, huomenna käyntiin pyörähtävät messut, halloweenbileet, illanistujaisia ystävien kanssa, niin ja yks etelänmatkakin ihan pian. Eikä nyt mitään hälyttävää onneksi, pysyn kasassa ja toimivana.

U on ollut erittäin vaihtelevalla tuulella viime aikoina. Välillä yks auringonpaiste ja välillä koko elämä on väärin ja huonosti. Viime yönä heräili monta kertaa, kai senkin pitää välillä muistuttaa meitä siitä, mitä lapsiperheen arki voi olla. Mietityttää vaan, että mikä sillä on hätänä? Kun ei osaa kertoa. Jos sitä vaikka särkee hampaiden tulo tai jotain?

Niin, huomenna messuilemaan. Kivaa vaihtelua normiduuniin. Siinäpä sitten vierähtää loppuviikko. Varmasti rankkaa, mutta luulen, että tykkään.

Long time no

mä olen täällä keskenäni U:n kanssa. Mr S on metsällä etsimässä lintuja (yhtään ei kuulemma ole näkynyt ammuttavaksi asti, lähtee tänään tarkastamaan paikallisen baarin tipukannan tämän vuoksi...).

Olen ollut viimeiset kolme päivää kouluttautumassa avoimeksi ja yhteistyökelpoiseksi yksilöksi. Melko rankkaa, varsinkin kun kotona on odottanut vielä yks yliväsynyt kakara, joka on vaan ja ainoastaan minun vastuulla. Vaikka aina välillä herkuttelen ajatuksella, kuinka "helppoa" olisi olla kahdestaan ton kakaran kanssa, on se oikeasti melko rankkaa. Että ihan vaan hatunnosto yksinhuoltajille taas kerran. Anoppi on ollut hoitovastuussa ke ja tänään, Jepa torstaina. Kovin on ollut väsynyt kakara hoitopäivien jäljiltä. Luulen, että on ollut paljon enemmän leikkiä ja touhua kuin normaalisti...

Tänään on mun nimppari. Sain kukkia mun perheeltä (kävivät mua moikkailemassa, kun pyysin kylään) ja U:lta. U anopin avustuksella oli valinnut ruusut mulle :) on se hyvä pienestä asti alkaa kouluttaa! Mr S ei tosin ole onnitellut, mutta kuulin anopilta, että on sillä joku lahja jemmattuna tänne. En oo löytänyt vielä, yläkerta tosin etsimättä. Niin ja anopilta sain kalevalakorun.

Keskiviikkona oli yks kaveri käymässä. Oli kysellyt, josko mulla olisi aikaa nähdä. Historiansa tuntien halusin varata oikeasti aikaa (takana siis lataamossa oloa sun muuta mukavaa) ja keskiviikoksi sitten järjestyi. Pyysi apua. Olen erittäin otettu siitä, että luottaa minuun niin paljon, että uskalsi tulla pyytämään. Koska asia on erittäin vaikea, en halua luottamustaan pettää tarkentamalla, mistä on kyse. Mutta uusi tilanne edessä. Pyysi myös, etten mr S:lle vielä kerro asiasta, voi olla hieman hankalaa. Kun mr S on viime aikoina ollut jostain syystä hieman mustasukkainen ja tämä kaveri nyt sattuu olemaan miespuolinen...

Josko sitä pääsis vaikka ajoissa nukkumaan. Hieman vaan nyt jää kaivelemaan, että missä ihmeessä mr S:n nimpparilahja mulle on???

Parturiin

Ei mulla muuta, kun että huomenna parturi ja viimoinenkin pitkä tukkahius saa kyytiä. Väri vois olla jotain vielä synkempää. Kattoo nyt.

Parhaan lapsuudenkaverin piti huomenna kyläillä täälläpäin, mutta se peruuntui. Travis tulee luultavasti paikkaamaan tilannetta ;)

syysuupumus

huomasin tänään ajattelevani masennusta. Keskivaikeaa sellaista, jota sairastin siellä metsän keskellä omakotitalossa. Tajusin samankaltaisen väsymyksen iskeneen tänä syksynä. Vaikka työt hoituu, (sekä työtyöt että kotityöt), olen koko ajan uupunut. Tänään itketti ilman syytä ja aamuisin on yhä vaikeampaa nousta sängystä. Silti erilainen olo kuin silloin. Jostain revin voimaa touhuta, käydä kävelylläkin töiden jälkeen, laittaa tavarat paikoilleen heti, tiskata, pyykätä, leikkiä U:n kanssa.

U on viime aikoina ollut järjettömän kiukkuinen ja oma tahto on löytynyt. Mikään ei tunnu olevan hyvin herramiehellä. Paitsi onneksi tänään oli oma, aurinkoinen itsensä. Syöminen, pukeminen, vaipanvaihto, ulkoilu ja nukkumaanmeno sujuivat kuin tanssi. Johtuikohan siitä, että mr S ei ollut kotona?

Mr S otti onkeensa mun nillityksen siitä, että on lopettanut mun huomioimisen. Tajusi, miten mut saa hyvälle tuulelle. Toi Köpiksestä tuliaisia (uusi peilikalvo mun puhelimeen) ja tänään tuli kotiin kahden paperikassin kanssa. Toisessa oli iso, muhkea kaulaliinahässäkkä (sellainen tuubimallinen) ja toisessa oli shopperi. Samanlainen, jonka käytin puhki kesällä, eri värisenä tosin. Kyllä, olen materialisti ja mut saa hyvälle tuulelle ostamalla asioita. Jotenkin silloin tiedän, että mua on ajatellut päivän aikana. En vaadi tai halua mitään isoa (timantit on melko pieniä ;)) melkein mikä tahansa lahja mua ilahduttaa. (Ehkä poislukien ne kävelysauvat...)

Josko sitä menis jo nukkumaan, ei ehkä auta tähän väsymysolotilaan se, että valvon mr S:n kanssa yli puolenyön lähes joka ilta.