Ahkera

on niin suhteellinen käsitys, kuka nyt on ahkera. Omasta mielestä oon tänään ollut melko ahkera, kakun väänsin tossa kakarankaitsennan lomassa, kaupassakin ehdin käydä, siivosin melkein koko kämpän, kohta laitan ruokaa (tosin vaan paistan pinaattilettuja, mutta kuitenkin), niin ja töissäkin olin koko päivän tätä ennen. Mutta joku vois kyllä väittää, etten oo ahkera. Koska en pessy lattioita, en pyyhkiny pölyjä, en laita ominkätösin ruokaa alusta asti, U:kin sai purkkiruokaa ja mikropuuroa, ei omin hellin käsin kokattuja pöperöitä. Suhteellista on.

Helle

Auton mittari näytti äsken 30 astetta lämpöä. Kyllä nyt kelpaa ajella avoautolla. Tosin aamulla joku kateellinen päätti pestä tarmokkaasti tuulilasiansa samantien, kun siihen taakse jouduin. Aamusta asti katto alhaalla ja luu ulkona :). Onneksi ei kuitenkaan mitenkään paljon tullut mun päälle tuulilasinpesunestettä, olis voinut olla hivenen erilainen parfyymi.

Ajattelin mennä nautiskelemaan tästä säästä, kun kerrankin on lämpöä! Mr S ja U varmaankin liittyy mun seuraan piakkoin.

Kierre

leipurina ekaksi mieleen tulee pullakierteet, vaniljakierre, kanelikierre, pistaasikierre...

Mammasta (äidinäidistä) mulla on melko vähän muistikuvia, mutta jostain syystä mieleen on jäänyt se, että joskus toisteli lorua: Ärrän kierrän ympäri orren, ässän pistän taskuun! Kierrettä kerrakseen :)

Mr S toi mulle kukan. Jännä juttu tuo, kukkia on tosiaan näkynyt tässä taloudessa mr S:n ostamana vasta n. vuoden verran. Ehkä se vaan totes, että pääsee kaikista helpoimmalla tuodessaan kukkia. Kun aiemmin osteli paljon muita lahjoja.

Pidättyväisyys

Tätä tulisi harjoittaa niin monella saralla elämässä. Ruoan, juoman, pahojen sanojen... Silti tässä sanassa on huono kaiku, tulee sellainen peräkammarin vanhapiika mieleen. Joka ei nauti mistään ikinä, pidättäytyy vaan vanhassa tutussa, ollen näin tyytyväinen.

Oli tänään terveystarkastus/työhöntulotarkastus. Pidättyväisyyttä tulee harrastaa hivenen sokerin ja alkoholin suhteen. Veren triglyseridiarvot hieman koholla, muuten kaikki arvot oikeinkin hyviä. Työterveystyyppi kannusti kovasti omalla esimerkillään luopumaan kokonaan karkista. Ei oikein vakuuttanut mua. Oli kuulemma ollut puoli vuotta kokonaan syömättä karkkia. Ei tuu tapahtumaan. Vähentänyt olen aivan järjettömän paljon, se saa nyt riittää.

Puutarha

hetivälittömästi tästä tuli mieleen joitakin vuosia sitten uutisoitu kohutekstarit? (vai -kirja??), jossa ihan tuohon naisvartalon lisääntymiselinten ympärillä vallitsevaan karvoitukseen viitattiin mitä häveliäimmin kyseisellä sanalla.

Ajankohtaisempi mielleyhtymä eiliseltä: mr S ja pappa rakentelivat pihalla muuria. Betonilla ilmeisesti liimailivat hieman kiviä yhteen. Illalla pyörittelin päätäni, kun mr S kasteli meidän "puutarhaa", toisinsanoen niitä kiviä. (Oikeasti siis sitä betonia, kuulemma mitä hitaammin kuivuu, sen kovempaa siitä tulee). Naapurit käyttävät puutarhaletkujansa nurmikon, kukkien ja pensaiden kasteluun, meillä kastellaan kiviä. Ja tähän lopuksi vielä monen vuoden takainen kulunut hokema: kiviäkin kiinnostaa ;)

Taivas ja helvetti

ja tästähän alkoi heti runosuoni sykkimään. Mieleen tulee auttamatta kirkon opit. Ja se, että olen siitä ahdistuksen tunteesta päästänyt irti. Etten näe enää maailmanlopun unia, niitä, joissa pelkään omasta puolestani, koska olen "syntinen". Onneksi ne ovat takanapäin. Hassuahan tässä on se, että pahimmillaan nämä unet olivat siinä vaiheessa, kun olin kiltti mormonityttö. Joka tosissaan yritti noudattaa joka ikistä pientä sääntöä ja käskyä. Kuinka monelta olisin säästynyt, jos olisin aiemmin uskaltanut irrottautua. Mutta sitten en olisi näin vahva. Enkä ehkä halua mennä siihen taivaaseen, joka on täynnä toisia tuomitsevia ihmisiä. Helvettikään ei tosin kuulosta houkuttelevalta. Erään ystävän kanssa juttelin tästä tuonpuoleis -asiasta. (Hän pohdiskelee itsekseen kirkosta eroamista). Hän oli sitä mieltä, että kyseisessä kirkossa keskitytään liikaa tulevaan mahdolliseen taivaspaikkaan ja sen asteeseen. Että eikö olisi järkevämpi tehdä tästä nykyhetkestä, elämästä, hyvä. Ja ihan järkeä tyyppi puhuu.

Ajautui hieman... Tänään olisi tullut exän kanssa 13 vuotta naimisissa, 17 vuotta seurustelua. Harvemmin enää näitä muistelen. Onneksi. Oli sekin eräänlainen "taivas" (kun ei paremmasta tiennyt) ja monen vuoden ajoittainen helvetti.

yritystä

ihan vaan koska haluaisin kirjoittaa säännöllisesti, kopsasin kesäkuulle joka päivälle sanan otsikoksi. Jos tulisi edes joku pätkä joka päivä.

Mennyt viikko oli hauska, mutta raskas. Päämiesten viihdyttämistä (kuulostipa irstaalle, mutta sitähän tuolla firman kesäjuhlilla tehtiin), pitkiä iltoja ja jopa hieman töitä. U:n kanssa aamuhaleja, mr S:n kanssa läpsystä vaihtoja ja vaan kiireistä. Jospa tahti tästä hieman laantuu kesäksi.