myötätuntoitku

kävin siis U:n kanssa tänään duunissa. Siellä oli myös käymässä yks duunikaveri viisiviikkoisen poikansa kanssa (voi että, kun se oli pieni ja söpö ja ihana). Mutta siis tällä viisiviikkoisella oli vähän kärtty päällä välistä. U oli ihan iloisena ja jutteli ja naureskeli, mutta kun kaveri alkoi huutamisen lähistöllä, meni U:lla alahuuli pitkäksi ja naama punaseksi alta aikayksikön. Ei rauhottunut ennen kun otti sen syliin (ja kaveri vähän hiljeni). Aika söpönen yksilö toi meidän kakara kyllä. Me tullaan niin olemaan pulassa sen alahuulen kanssa...

hajoillako vaiko eikö?

eilen illalla iski ahdistus. Tuntuu siltä, että yritän liikaa kaikkea. Liikaa olla hyvä äiti, vaimo, kotiapulainen, tytär, sisko... Välillä vaan tuntuu siltä, että jossain vaiheessa romahdan. Pelottava ajatus, mutta siltä tuntui illalla kun uni ei suvainnut saapua. Pelkään, että meen johonkin psykoosiin jossain vaiheessa. Vaikkei sellaiselle pelolle ole mitään aihetta. Mr S sanoi, että oon vähän liian hyvä äiti välillä, ettei hän ehdi olemaan ollenkaan isi, kun jo hyppään vastaamaan U:n tarpeisiin. Sekin siis on päin persettä. Pitää antaa myös mr S:lle tilaa ja mahdollisuuksia hoitaa U:ta. Mutta kun se tuntuu olevan kuuromykkäsokea suurimman osan siitä ajasta, kun se kotosalla viihtyy.

Nyt aamulla kuitenkin jo hieman helpottaa, ehkä pikkasen voin höllätä naruja ja nautiskella tästä lyhyestä ajasta, jonka saan viettää U:n kanssa kotosalla. Vaikka siinä sivussahan tää kodinhoito menee, ja helpompi mun on hengittää, kun ei ole paskasta ja sotkusta.

U sai muuten ekan kirjeensä. Joulupukki kirjoitti U:lle (anopin ja appiukon avustuksella:)) ihan hauska juttu=)

Toivottavasti saan auton tuolta lumikasojen alta pois, taas on sadellut meinaa ihan reippaasti. Tarkoitus on kohtsiltään lähteä moikkaamaan duunikavereita ja sen jälkeen pientä joulushopautusta, jos jaksaa.

yökyöpelinä

selkis tän yleisen ärsytyksen ja eniten vituttaa kaikki -olotilan syy. Menkathan ne sieltä saapui. Olis saanut kyllä olla hieman pidempään poissa, mutta ei nyt kai saanut valita. Positiivista puolta jos asiasta hakee, niin eipä oo yhtään niin kivuliasta kuin ennen raskautta. Tosin mieliala ja muutenkin tää yleinen olotila (päässä) on aivan jumalattoman paljon huonompi kuin aiemmin. Tai sitten aika on kullannut jo muistot.

Kummipoika oli yökylässä lauantaista sunnuntaihin. Oikein alkoi hengästyttää välillä, kun katsoi sen touhotusta. Onneksi U pysyy vielä tukevasti paikoillaan. Kerkeää hieman keräillä voimia tohon järjettömään kohellusvaiheeseen. Oli kyllä ihan mukavaa, mr S:n kanssa touhusivat kaikennäköstä, kävivät pulkalla driftaamassa, leipoivat joulutorttuja, tekivät laivan ja olivat laivapoikia. Mä lähinnä katselin vierestä, nukutin päikkäreille ja yöunille, touhusin hieman ruokahuoltoa ja sellasta. Ruokahuollosta puheenollen, nyt on oikein sähköpumppu tän meijerin tarpeisiin. Naapuri oli sellaisen hankkinut, ei tarvinnut sitä enää, joten ostin halvalla pois kuleksimasta. Nyt on pumppailtu ja treenattu U:n kanssa pulloruokintaa. Eka pullollinen eilen meni aivan järjettömällä kiukulla, mutta toka kerta meni ihan sujuvasti. Eli jos vaan jatkaa tätä hommaa (säännöllisesti jaksaa antaa pulloa) niin ehkä jossain vaiheessa kehdataan taas viedä U:ta hoitoon. Ehkä jopa yökyläily onnistuu, nyt kun mulla on pumppu, että saan tyhjennettyä noita meijereitä. Mutta ei ihan vielä tunnu siltä, että yökyläily olisi tarpeellista. Katellaan.

Tuli pelottava ajatus mieleen tossa, kun totesin, etten saa ihan heti unta U:n syötön jäljiltä. Onkohan meidän äidinkin yökukkumiset lähtöisin sieltä vauva-aikojen yösyötöistä? Eihän tää jää päälle, eihän?

raiffarit

oli kiva ilta, syötiin ihan ok ruokaa ja teatterikin oli ihan hyvä. Kotiin vaan ei ollut mukava palata. Olin vähän jälkeen kymmenen kotosalla ja ihmettelin, kun U ei ollut vielä sängyssään. Oli yläkerrassa mr S:n ja papan kanssa kattomassa leffaa. Menin ylös ja kysyin ihan nätisti, että miksi pikkupoika ei vielä nuku? Vastaukseksi sain kamalan huudon siitä, että mun pitää tehdä asialle jotain, siis sille asialle, ettei U suostunut (taaskaan) syömään pullosta. Olipahan vaan huutanut puoltoista tuntia ja suostunut muutaman hassun hörpyn ottamaan pullosta. Niin että mun vika. Ihan perseestä tää homma välillä... Pitää ilmeisesti syöttää U:ta pullosta, mulla vaan on vähän pelkotila siitä, että jos en imetä säännöllisesti, niin loppuu sitten imetys kokonaan. Kun noin niinku muutenkin toi kakara syö melko harvalla välillä ja ei oo yhtään samankuulosta tää mun tissien toiminta kun kellään muulla, kenen kanssa olen asiasta puhunut. ÄÄÄÄÄHHHHH!!!! Ehkä pitää vaan ostaa joku prkleen pumppu ja syöttää sitten tota omaa pumpattua maitoa herra U:lle pullosta, jottei asiat vaan yhtään olis yksinkertasia. Ärsyttää ihan vähän, jos ei sattunut huomaamaan vielä.

pizzaperjantai?

Illalla oon menossa kaverin kanssa teatteriin ja sitä ennen syömään Virgin Oiliin. Jossa kaveri kuulemma haluaa maistaa paikan pizzaa, koska sitä on kovasti kehuttu. Eli saattaa olla pizzaperjantai luvassa mullekin. Tai sitten ei. Kattoo nyt. Koska just kokeilin yksiä housuja ja ne mahtu päälle!!! Kokohan on siis 44 mutta kuitenkin sellaset housut, joita oon käyttänyt ennen raskautumista (tai sitten ostin ne siinä alkuraskaudessa, kun alkoi vanhat housut kiristää, en muista) mahtui vihdoin päälle! Paino ei oikeestaan oo tippunut, mutta ei sillä painolla nyt niin hirveesti oo väliä, kunhan tää röllykkä saadaan kuosiin. Eli siis ei välttämättä halua pilata tätä ahtamalla jotain pizzaa, eikä sitten enää mikään mahdukaan?

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mr S:n vaarin 89-vuotispäivä. Aamu meni koomatessa, keskiviikkona tuli kaveripariskunta kylään. Syötiin, juotiin ja laulettiin yli kahteen yöllä, joten aamu vähän venähti. Mutta mukavaa oli, eikä ollu yhtään hirveetä hirveä, jota sain varmaankin ekaa kertaa ikinä maistaa. Oli ihan tajuttoman hyvää lihaa! Kaverin mies oli ampunut vissiinkin tänä syksynä kyseisen hirven, oli todellista luomulihaa :). Niin mutta eilisestä siis, iltasella käytiin onnittelemassa vaaria ja siitä jatkettiin matkaa siskoa, sen miestä ja U:n serkkuja moikkailemaan.

Keskiviikkona testattiin paria joulun menuuseen kuuluvaa alkupalaa, toimivat oikein hyvin. Siskotkin otti yllättävän hyvin vastaan idean siitä, että meidän jouluun kuuluu vähän erilaista pöperöä. Mr S tosin alkoi vähän jänistää, sanoi eilen, että voisi yöpalaksi kuitenkin olla sitten laatikoita ja kinkkua ;)

aaarghhhhhh

viideltä U heräsi syömään. Siinä sitten surffailin puhelimella netissä, tai yritin. Ei suostunut avaamaan mitään tärkeitä sivuja (kuten iltasanomia tai -lehteä), joten katsoin sitten s-postit. Sielläpä oli kiva ylläri, x-boxilta oli tullut ilmoitus jonkin hiton gold-jäsenyyden automaattisesta uusimisesta. Sellainen tosiaan oli tullut jossain vaiheessa kokeiltua, että saisko sitä kautta Netflixin toimimaan. No ei toiminut kyseinen juttu x-boxin kautta, joten unohtu koko asia. Muuten ok, mutta eka kuukaus oli ilmanen ja nyt olisivat alkaneet velottaa automaattisesti jäsenyydestä (jolla siis en tee mitään). Meni siinä aamu rattosasti kiroillessa, kun en pystynyt peruuttamaan tilausta, koska joku hiton varmistuskoodi lähetettiin s-postiin, johon mulla ei ole pääsyä. (Työpostiin). Melkoista purnausta ja hiiltymistä harrastin aikani, mr S:kin sai osansa heti kun heräsi. Lupasi hoitaa asian (pankin kautta, kieltää luottokorttimaksun tai jtn.) Onneksi kuitenkin sitten kun aamu oli vähän pidemmällä soitin x-boxin palvelupuhelimeen. Siellä asia hoitui. Mutta kierrokset ja verenpaine nousi kyllä merkittävästi ennen sitä.

Parempiin fiiliksiin: meidän kylppärinovessa on peilikalvo! Jee, enää ei toivottavasti tuu niin paljon törmäyksiä ja mustia silmiä. Nyt vaan vähän jänskättää, kun tein tän jutun "salaa" mr S:ltä (eli siis tilasin jätkät laittamaan sen kalvon siihen oveen) ja välillä sillä on veikee tapa suhtautua asioihin, joita se itse ei ole saanut toteuttaa. Vaikka tästä kalvosta/peilistä on ollut puhetta siitä asti, kun päätettiin, että kylppäriin tulee lasiovi.

Sunnuntaina oltiin siskojen kanssa BB finaalia katsomassa. Oli ihan hauska kokemus, vaikken oo oikein seurannut tätä kautta (paitsi öisin aina lukenut puhelimella BB uutiset imettäessä, mitä mä nyt teen yöimetyksillä???) ja ihan jännä nähdä niitä kaikkia wannabe julkimoita noin niinku livenä ;)

Eilen käytiin iltasella yhdellä kaverilla, olipa hauska nähdä sitä pitkästä aikaa! Mun cittariduunikaveri, intialainen tyttö, joka on jäänyt ystäväksi sieltä vuosien takaa. Sillä on tänään työhaastattelu, pidän peukkuja pystyssä, että sais sen työn.

ätsy

mulla nokka vuotaa. Ei kiva. Sain kuitenkin leipastua kummipojalle kakun.

Tuli pienoinen tauko tähän kirjottamiseen, kun siskot tuli pikkujouluilemaan. Nyt ne jo lähti, syötiin, naurettiin ja laulettiin =).

Kello tuli jo sen verran, että pakko mennä nukkumaan. Toisella kertaa lisää juttua.