ikävä

miekkosta, joka lähti vasta eilen reissuun. Ei oikein osaa tehdä täällä kotona mitään. Pyörii ympyrää, siirtelee tavaroita, ei oikein voi olla paikallaan. Levoton. Eilen olin kaverin luona viettämässä iltaa, oli ihan kivaa. Morkkis on kyllä melkoinen... Miksi silloin kun vähän ottaa huikkaa, ei ole ikinä köyhä eikä kipeä. Tarjoaa kaikille, vaikka oikeesti siihen ei olis varaa. Yritänköhän mä jotenkin ostaa kavereita? Tykätkää musta, koska tarjoon teille. Lapsena oli aina se, jolla ei ollut kivoja leluja, ei barbeja, ei leegoja. Kai nyt kun on kuitenkin rahaa ostaa jotain, niin pitää ottaa se takaisin. Leikkikää mun kanssa, mä oon kiva... kun ostan juomisia. Sekavaa, mutta aika totta.

Törmäsin kaverin ex-mieheen. Jotenkin säälin sitä, sillä edelleen sormus sormessa, teki mieli sanoa, että nyt meet eteenpäin ja unohdat, sun ex-vaimos on jo uuden poikaystävänsä kanssa viettämässä lomaviikkoaan. Eihän sellasta voi tehdä. No, ei voinut muuta sanoa, kuin että kyllä se siitä. Yritä jaksaa.

Just tulin lähikinkistä, avoppi tarjos ruoan. Oli hyvää ja tuli ahdettua. Huomenna labraan, ottavat jotain tulehdusarvoja ja ultraavat ylävatsan. Kuulemma ei kuuluisi olla niin arka (työterveyslääkäri runnoi mun vatsaa ja ihmetteli, että se sattui). No, tutkikaa pois. Ainut homma on, että katsovat uudestaan maksa-arvot. Eilinen (tämän päivän puolelle jatkunut) juopottelu ei varmasti ainakaan jeesaa asiaa.

Mr S soitteli, ei ollut näkynyt pupun pupua. (on siis metsällä) ja onneksi eilinen aamu käytettiin tehokkaasti etsimällä liipaisinlukon avainta, (kääntäen koko kämppä ylösalaisin) kun oli saanut avattua saksenkärjillä kolmessa sekunnissa kyseisen lukon. Jep. Rokulipäivä jatkukoon...

vaikeaa

viime yö meni tempoillessa, itkiessä, miettiessä. Nyt pitäisi olla skarppina töissä... Nyt pitää pitää lomaa tästä netissä hengailusta, keskittyä kouluun ihan tosissaan. Mr S laittoi sellaista tekstiä tulemaan, että huhhuh. Olen kuulemma jo kolme vuotta vaan pitkittänyt meidän yhteistä tulevaisuutta/perheen perustamista. Aamulla veti sanojansa takaisin, ei tietenkään dumppaa mua, vaikka en valmistuisi koskaan. Niin ristiriitaista viestintää, ettei mitään järkeä.

Kai on pakko silti välillä kirjoitella tänne, ettei pää hajoa. Mutta pääosin kaikki luppoaika menee tästälähin koulujuttuihin.

ei huvita edelleenkään

mikään alla mainituista. Mutta töihin kuitenkin raahauduin. Eilen illalla tuli kuvotus ja menin yökkimään vessanpöntölle. Ei tullut oksupoksua. Mr S on kuulemma huolissaan musta, kun on tällasia epämääräisiä kuvotuksia. No, itse tunnen itseni ihan terveeksi, eiliset lihapullat vaan yritti tulla ylös ja ulos. Siinä onnistumatta.

Päätin ehkä tänään lopettaa ehkäisypillerit. Katsoa, millainen sekopää sieltä hormonien takaa paljastuukaan? Ja ei, me ei jätetä ehkäisyä kokonaan pois. Lapset ei oo nyt kyllä vielä ajankohtaisia.

asioita, jotka tällä hetkellä ei huvita pätkääkään

1. opiskelu

2. työnteko

3. rahattomuus

4. ylipaino

5. koordinaatiovamma (taas on päässä kuhmu kun en vaan hahmota, mistä mä alan ja mihin lopun)

6. syksy

7. liikunta ja terveelliset elämäntavat

8. siivoaminen, vaikka kämppä näyttää kaatopaikalta

9. yksin oleminen (mr S taas reissussa pari viikkoa putkeen)

10. siististi pukeutuminen töihin (yritin tätä tosissani, jaksoin kaksi kokonaista viikkoa)

Siinäpä tän iltapäivän valitukset. Lisänä voisin pistää tähän sen, että poliisilla on joku tehovalvontaviikko meneillään liikenteessä ja mr S reippaana poikana laittoi jotain laittomia valoja meidän autoon, jota siis minä pääsääntöisesti ajan. Joten itkupotkuraivareita odotettavissa.

Pään sisällä ei ole muutenkaan kovin helppoa, pelkään, että en tule ikinä saamaan lapsia ja samalla pelkään kuollakseni, että niitä joutuu joskus tekemään. Ei oo helppoo kun on vaikeeta.

mökkeilyä

Paco oli ekaa kertaa reissussa. Tosin vaan mökillä Kirkkonummella, mutta silti. Meni ihan hyvin, ja siellä on tilaa lentää. Kotona raukka yritti eilen pidempää pyrähdystä, mutta tuli seinät vastaan...

en oikeastaan tehnyt mitään viikonloppuna. Palvelutaso on todellakin romahtanut mun puolelta. Otin parit päikkärit, heräsin siihen, että mua tultiin hakemaan valmiiseen aamupala/lounaspöytään! En edes stressannut siivoamisesta/pyykinpesusta meidän jäljiltä. Kämppä jäi suurinpiirtein siihen kuntoon, missä se olikin kun sinne mentiin. Ei aina tarvitse tehdä suursiivousta?

Käytiin lauantaina kirjamessuilla, ihan liikaa ihmisiä, liian kuumat vaatteet, liian korkeat kengät... ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää. Mä olisin löytänyt vaikka kuinka paljon kirjoja, mutta en raaski itselleni ostaa. Mr S löysi moposkootterin korjausoppaan. Petyin, kun ei ostanut mulle mitään. (vastahan sain neljä kirjaa lahjaksi, oon niin itsekäs paska)

Pitää yrittää löytää se oikea draivi tähän työntekoon, tuntuu että kaikki tehtävät jutut on niin rikkonaisia, irrallisia asioita. Aloittaa vaan jostain. Kyllä mä siihen pystyn.

yksinäisyyttä

olin eilen yksin kotona ja pitkästä aikaa tuli sellainen olo, etten tykkää siitä. Tuli olo, että mut on hylätty, unohdettu, oon yksin maailmassa. En edes jaksanut Pacon kanssa leikkiä. Ryvin itsesäälissä. Välillä pitää rypeä. Sieltä mudista nouseminen vaan ei aina toimi. Itkeä tirautin vielä illalla/yöllä pari kyyneltä. Ihan vaan itsesäälistä. Tänään on jo ehkä parempi olo, duunikaveri tuli aamulla hakemaan kahville. Meen varmaankin syömään tonne ruokalaan, ei jaksa nuudeleita.

alkujäykkyyttä

avauduin tänään töissä esimiehelle (melkein tippa silmässä) siitä, että on niin kauhean ulkopuolinen olo. Kun ei ole mitään kahvi/ruokataukoja, jolloin luontevasti tutustuisi työkavereihin. Jokainen vaan syö oman koneensa ääressä nopeesti jotain. Nihkeetä. Esimies vaan huokas helpottuneena, että onneksi muutkin on kokeneet saman. Eli on itsekin melko uusi tuolla talossa ja ihan samoja fiiliksiä kertoi tuntevansa. Mitäs sille sitten voisi tehdä? No, ainakin puhua pälätin yhden duunikaverin tänään varmaankin ihan pyörryksiin. Eli vaan pakotan ne tutustumaan itteeni=)

Väsyttää koko ajan. Mr S lähti pomonsa luo saunaan, mä voisin ottaa pikku päikkärit.