Nyt on sitten U kipeenä, raukka on ihan räkänokkana ja kuume nousee. Nyt nuokkuu tuolla Kallen sylissä, välillä vilkaisee lätkämatsia ja jotain ulisee (ei oteta selvää, kumpaa joukkuetta kannustaa). On niin avuton olo, kun kaikki toimenpiteet, joita teen helpottaakseni pienen elämää, ottaa U lähinnä v***uiluna. Nenäsuihke on aivan sieltä ja syvältä, puhumattakaan siitä niistäjähommelista. Auta armias, kun yritän riistää ihan paperilla siitä nenän alta niitä räkäjarruja. Hirvee huuto. Eikä asiaa kovin paljon auta se, että itellä on edelleen olo kuin jyrän alle jääneellä.
Saa nähdä, kehkeytyykö tästä vesirokko, sitä kun on tässä lähipiirissä nyt pyörinyt. Juuri kummipojan äiti laittoi viestiä, että heillä on nyt kyseinen tauti. Voi kun olis vaan normiflunssa... Ja menis nopeesti ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti