Mulla oli tähän asti pahin ikäkriisi kakskymppisenä. Jos pystyisin jotenkin vaikuttamaan senaikaiseen Säteeseen, rauhoittelisin kovasti. Että kyllä se siitä, asioilla on tapana järjestyä. Silloin luuli, että elämä oli siinä. Oli aviomies, kämppä, opiskelut ja suunnitelmat valmiina tulevaisuuteen. Hah. Silloinen miekkonen helpotti suunnattomasti (not) kriisiäni ostamalla synttärilahjaksi silmänympärysvoiteen. Vaan ja ainoastaan. Mikä pässi. Onneksi suunnitelmat eivät toteutuneet ja nyt on koko elämä aivan toisin. Eikä kriisinpoikastakaan ilmassa, vaikka eilen tuli 32 vuotta täyteen tän elämän ihmettelyä.
Eilen sain lahjaksi uudet suojakalvot puhelimeen, aivan upean muistipelin (U raukka joutuu pelaamaan vintagekenkä -muistipeliä mamman kanssa), kirkkaanpunaisen huulipunan ja lupauksen punaan sopivasta mekosta. Siinä aamupöpperössä ajattelin, että mennään sitten jossain vaiheessa katsomaan sitä mekkoa, mutta tietenkin se mekko piti saada heti! Aamupalan jälkeen keskustaan, Garageland -liikkeeseen. Jonka omistaja on melkoinen persoona... Sieltä löytyi ihana, musta 50-luvun tyylinen valkopilkkuinen mekko ja alle vielä tylli. Nopea meikinkorjaus tyyliin sopivaksi (+ne punaiset huulet :)) ja mr S:n auttamista kakun teossa.
Oltiin maanantaina tehtailtu rotinoita uuden prinsessan perheelle ja niiden vienti oli vielä edessä. Onhan se vaan niin pikkuruinen uusi ihminen, aivan ihana! Olivat tyytyväisiä myös viemisiin (vuokatolkulla makaroni- ja lihaperunasoselaatikoita pakkaseen laitettavaksi) ja lämpimiin voileipiin.
Illalla tuli mun perhettä ja mr S:n porukat kakulle. Oli aikamoinen härdelli taas päällä. Vaikka kovasti rakastan mun perhettä, niin se hiljaisuus on jotain ihanaa sen jälkeen, kun ne lähtee...
Eteisessä on taas yhdet ylimääräiset kengät. Huvittavaa kyllä, aivan samanlaiset kuin asukki A:lla. Kengät pysyi samana, jalat vain vaihtui. Tuhlaajapoika palasi kotiin, Kalle tuli määrittelemättömäksi ajaksi asumaan meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti