kevyttä rummunpärinää tähän kohtaa ja ehkä jopa pieni fanfaari; nyt se pamahti sitten se vesimeloni! Tosin tekstissä oli maininta pienestä vesimelonista, mutta ei kovin pieneltä vaikuta tällä hetkellä. Ottakaa tää jo ulos musta! Varsinkin kun yrittää ihan tosissaan puskea läpi mun kylkiluista.
Ylöjärvellä käyty, poni oli poissa (ensi kesänä pikkuponi toivottavasti tiedossa) joten tyydyin rapsuttelemaan kahta erittäin mukavaa koiruutta. Nuha ei meinaa helpottaa, onneksi kurkkua ei enää kutittele niin pahasti kuin aiemmin.
Olin jo nukkumassa, nukahdinkin jo pariinkin otteeseen, mutta mr S könys viereen ja vaati huomiota. Siitä sitten suivaantuneena ja piristyneenä riehuin pyykit paikoilleen ja tuli surffaamaan. Ei oo kivaa tää tällanen yövalvominen, sais palautua normirytmi melkoisen pian kohdilleen.
Tällä tulevalla viikolla varattuna parturi, kokeilen uutta tyyppiä. Saa nähdä miten käy, jänskättää ainakin ihan liikaa. Tiistaina moinen jännitysnäytelmä, siitä lisää silloin. Jos myös vähän saisi setvittyä noita kirpparikamoja samoihin pinoihin? Se nyt on ollut tän äippärin tavoitteena, mutta koko ajan tuntuu tulevan muuta kivempaa tekemistä. Kuten lukemista, nukkumista ja syömistä. Siinähän ne tärkeimmät.
Josko yrittäis tästä räkänokkasuudesta huolimatta mennä vaikka hetkeksi nukkumaan, kohtahan se on taas noustava vessaan, syömään, juomaan, haahuilemaan...
2 kommenttia:
Hyvä vaan et annat kropan tehä mitä se haluu...ehkä se valmistelee sua siihen että nukut niinä aikoina ku pystyt eikä aina vaan öisin ;) ja meloooni, vihdoinki!
joo, tää elää nyt ihan omaa elämäänsä ja onneksi ei tartte tehdä mitään kummallista. Lepäilen, lueskelen, syön jäden tai pari välissä ja vaan möllöttelen. Josta tulikin mieleeni; jätskitauko ;)
Lähetä kommentti