Odottelen mr S:ää kotia, sen pitäis jo olla... Ollaan menossa Järvenpäähän ekaa kertaa vahtimaan kummipoikaa. Taitaa kummipojan äitiä jännittää ehkä joku kymmenen kertaa enemmän kuin ketään muuta... Poitsu kuitenkin on jo kaksivuotias, melko omatoiminenkin jo. On sitä hieman pienempiä kakaroita joskus katsottu ja vähän pidempiä aikoja ;) mutta kiva, että päästään sentään nyt edes hetki touhuilemaan pojan kanssa.
Yritän aktiivisesti olla ajattelematta eilistä haastattelua, mutta kuitenkin se kummittelee. Mitä olis pitänyt sanoa/tehdä toisin jne. Voi kun voisi olla pyörittelemättä näitä juttuja muutenkin sekaisessa päässä. Ens viikolla loppuu tää piina (varaudun jo kyyneliin) ja pääsee jatkamaan aktiivisemmin taas työnhakua. Oon nyt vähän himmaillut, jotenkin odotellut tän työpaikan kanssa, ei varmaan olis kyllä kannattanut. Maanantaina siis uudella tarmolla työnhakuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti