oon tietääkseni lähes koko elämäni ollut aamunvirkku. Sellainen kymmeneltä nukkumaan, kuudelta ylös -tyyppi. Tää työttömyys on jotenkin rikkonut mut (ja mikä pahinta, saan äiti-oireita, alan siivoomaan keskellä yötä!). Valvon ja pyörin ja hyörin sängyssä, uni ei vaan tuu. Viime yönä meni jonnekin kahden jälkeen, ennen kuin uni tuli ja pelasti. Ja mr S:n kello kun soi seitsemältä olin aivan pihalla ja sitä mieltä, että se on jotenkin rikki, kun keskellä yötä alkaa mökäämään. Ja Pacokin on rikki, kun alkaa jo puol kymmeneltä aamulla vaatimaan hupun poistoa häkin päältä. Voi voi, pitänee yrittää kammeta tätä vuorokausirytmiä jollain aikataululla takaisin kuosiinsa. Toisaalta, eipä tartte ennen ens vuotta;)
Eilen oli perheilta, kateltiin vanhoja dioja! Voi sitä riemun määrää, kaikki meistä tytöistä oli aivan intopinkeenä (lapset ei niinkään, ne ei tajunnu sitä nostalgian määrää...). Riemunkiljahduksia tuli kuvasta jos toisestakin, tyyliin: "mä muistan ton mekon/haalarin/yöpuvun/kengät/joku muu vaatekappale" johon mä yleensä nuorimpana paikalla olleena vastasin, että muistan myös kyseisen rytkyn, koska se on ollut myös minulla käytössä. Että ei ollut kertakäyttökulttuuri kukassaan vielä tuolla 70-80 -luvulla;)
Jaahas, taidanpa tästä lähteä suihkuun ja shopauttamaan! Mr S:lle mainostin illalla, että lähden törsäämään oikein kunnolla. Nauroi, kun kuuli mitä aion ostaa. Ainakin kajalin, joka on ihan loppu, naamarasvankin saatan ostaa ja ehkä hiuslakkaa. Että sellaset hurjat suunnitelmat tälle päivälle. Mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla tehdä moista, kun on tietoa siitä, että pian saan palkkaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti