noinko vaikeeta se on?

meni taas jutellessa yli puolelleöin. Jotenkin vaan ei jaksais enää vatvoa, voitaisko pikakelata siihen, että virheistä oppii ja kaikki on taas hyvin. Ilmeisesti ei. En jaksa alkaa selittää, mutta lauantaina tuli oltua typerys. En tehnyt mitään pahaa, jätin vaan asian kertomatta mr S:lle, jonka seurauksena sitten kun "jäin kiinni", niin mr S epäilee kaikkea mitä sanon, teen, oonko jättänyt sanomatta jne. Ja kaikki tää vaan siitä, että oon ihan yltiösosiaalinen huppelissa. Miten voikaan olla nyt pikkasen kaikki kaatumassa päälle? Lauantaiksi ei ole vieläkään ruokaa. Häämatkalle pitäis lähteä, mutta sitä ennen pitäis töissä tehdä koko maailma valmiiksi.

Mr S sanoi jotain Sanni eilen susta, yritän muistaa miten se meni:
"Vähän niinkuin Sanni. Ensin siihen ihastuu, sitten siihen vihastuu, sitten siihen rakastuu, sitten sitä on vaan pakko rakastaa, vaikka se onkin ihan puupää." Että ni. Tämä nyt oli otettu asiayhteydestä, enkä sitä edes muista mistä loppujen lopuks puhuttiin tässä vaiheessa yötä, mutta jotenkin se vaan jäi mieleen pyörimään, oli kerrottava ;)

Nyt meen hetkeks kotiin päikkäreille, hävitän yhdet kengät, syön ehkä jotain ja meen kuoron syyskauden aloittajaisiin katsomaan stand upia. Eilen oli muuten kuoro, päätettiin pikkujouluesiintymisen biisit. Tää täti laulais soolon yhdessä biisissä. Että kertoo hieman meidän kuoron tasosta...