jatkon voikin arvata. Kävin lauantaina kaveripariskunnan kanssa Habitare-messuilla, sen jälkeen käytiin syömässä. Sen jälkeen joinkin. Oon siis syönyt viimeksi lauantaina n. klo neljä. Eilen tilattiin pitsat, enkä mä pystynyt syömään sitä! Kerta se on ensimmäinenkin... Pienehköä rapulaa pukkaa vieläkin. Olisi pitänyt vielä sunnuntaina mennä perheen kanssa syömään, mutta pakko oli sekin peruuttaa. Noloa.
Vakavia keskusteluja mr S:n kanssa. Tajunta siitä, kuinka paljon toista rakastaa, eikä halua menettää. Kai jonkinnäköinen sovinto/tunne siitä, että me halutaan olla ME maailman tappiin saakka. Välillä vaan arki vie liiaksi mennessään, unohtuu toisen huomioiminen, ne pienet jutut. Siihen pitää satsata.
2 kommenttia:
ups. hihii, juttelin eilen aitin kanssa, ja sano, etta olit puhelimessa jotenkin vaisu ja vasyneen olonen :D Sanoin et sul on tyoressi :D (en tienny, et "vaa" kapula..)
Loysin tallasen blogin... liian ihanii kaikkii leivonnaisii. tosi sopoi. Aattelin, et tykkaat varmaan kans! (ei kannata nalassa tutkii...:P)
http://bellebaie.blogspot.com/
Lähetä kommentti