tuli viikonloppuna puheeksi/mr S mainitsi parista asiasta.
1. Lintu on siitä hassu lemmikkieläin, että siitä saa sanoa miltei mitä vaan. Tyyliin: Hyi sen nokkaa/jalkoja/kynsiä/ihan mitä vaan
Teen siitä nugetteja, jos se piipittää
Lennätän sen seinään/paiskaan sen johonkin muuhun paikkaan
Voisko oven/ikkunan jättää auki... niin että toi lintu pääsis vähän vapauteen
Ajattelepa vastaavia lausahduksia koiran/kissan/pupun kohdalle. Toki näistäkin saa vitsailla, mutta melkein vain omistaja itse. Kuitenkin toi lintu on todennäköisesti meillä n. kolme kertaa kauemmin kuin keskivertokoira, periaatteessa papukaijat on fiksumpia kuin keskivertokoirat, rakastan sitä piipittäjää aivan mielettömän paljon. Ehkä ihmiset, joiden kanssa tästä keskusteltiin, ymmärtäisivät vähän laimentaa vitsailuansa meidän linnun suhteen. Vaikka kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Ymmärrän kyllä niitä, jotka oikeasti pelkää lintuja, pelkään mäkin perhosia. Mutta että ihmiset, joilla on itsellään lemmikki, vitsailevat käristävänsä meidän lemmikin. Ei ymmärrä.
2. Mun ystävistä kolme on kokonaan poistanut mut elämästään. Kaikkien kanssa olen vieläpä ollut melkeinpä "bestis" -tasolla. En ymmärrä. Olenko tehnyt jotain väärin, sanonut jotain, ollut sanomatta? Niin ja tiedän, että ihmiset etääntyy ja kaverisuhteet vaihtuu, mutta kun ei ole ollut mitään näkyvää syytä. Ollaan oltu yhteyksissä, kyläilty ja yhtäkkiä seis. Ehkä ne vaan kyllästy muhun. Mä yritän aina välillä saada yhteyttä näihin ihmisiin, kaksi ei edes vastaa, yksi on vaan kiireinen. Eilen laitoin sitten toiselle vastaamattomalle viestiä, että mitä kuuluu jne. kirjoitin myös, että sanoisi suoraan, jos ei enää kiinnosta olla yhteyksissä. Ei tuhlattaisi sitten kummankaan aikaa. Harmittaa vaan, koska kuitenkin hyviä tyyppejä kukin näistä ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti