eilinen oli varsinainen ystävänpäivä... yksi itkupotku-lähe-sitten-ite-helvetti-mä-en-kestä-sua-just-nyt-oot-pässi -raivari ja ihan muuten vaan mökötystä ilmassa. Heräilitiin ihan rauhassa, syötiin aamupala ja luulin, että mennään shoppailemaan. No, avopilta tuli viesti ja kutsui meidät lounaalle. Päätettiin mennä (ilmainen ruoka kelpaa aina) vaikka julkisilla jouduttiinkin kulkemaan.

Kaveri soitti, että on isänsä kanssa meidän lähellä jossain talviriehassa. Ilma oli mitä ihanin, niin ajateltiin käydä ennen avopille lähtöä moikkaamassa kaveria. Siinä kun oli jo talvivermeet päällä, mr S kävi vielä vessassa, mulle tuli tuskahikikuuma ja myös kello raksutti aika vauhtia eteenpäin. Tuli sitten sanomista vähän puolin ja toisin. En kestä, että pitää sinkoilla vauhdilla edestakaisin, tiesin, millä bussilla piti lähteä sinne avopille ja tajusin, että kohta tulee kiire. No, päästiin kuitenkin lähtemään ja oli ihan ok, kivaa olla ulkona ja nauttia auringosta.

Päästiin avopille, tulivat katsastamaan meidän uuden kämpän (saatiin kyyti kotiin, jee) ja pääsin ajoissa nukkumaan.

Ei nyt oikein huvita mikään.