ahdistus

pitää ihan oikeesti alkaa tekee koulujuttuja jos aikoo valmistua. Ja se ahdistaa ihan pirusti! Onneks sentään on valmistumisaikatauluja hieman muuteltu sitten viime näkemän, joten ei pitäis toivottavasti tulla niin kauhee hoppu kun kuvittelin.

Perjantaina siskot oli kylässä, syöpöteltiin ja juoruiltiin ja sellaista. Ne lähti joskus kahen aikaan, mä nukahdin samantien. Neljän aikaan sitten miekkonen soittaa, että hän on nyt tulossa. En oo ikinä nähny sitä niin pellit kiinni. Ei saanut mitään tolkkua, että mitä mahtoi tarkoittaa, mm soitti tosiaan alaovelta, että tuu hakemaan. En tässä vaiheessa tienny, että se on alaovella, vaan muistutin vaan siitä, että oltiin sovittu, että tulee taksilla kotiin. Melkein heti kun sain puhelimen kiinni, niin se jo rymisteli meidän ovella. En rakastanu sitä kuulemma, kun en menny hakemaan. Siis rapun ovelta! Oli hieman jännittävää yrittää saada jotain vastauksia esim. siihen, mitä oli tehny ja oliko ollut kivaa. Mä en vaan tykänny enkä rakastanu sitä. Lauantaina nukkuikin sitten viiteen asti. Eli lauantai meni sitten sängyssä pöllötellessä. Toisaalta, mä nautin siitä. En ehkä siitä osuudesta kun pitelin kylmää käärettä herran otsalla, kun oli niin kuoleman kielissä...

Eilen käytiin leffassa yhen kaveripariskunnan kanssa. Kun niiden häissä mä sain tehtäväks tammikuussa viedä ne leffaan. Käytiin syömässä ennen leffaa. Ei ollu kyllä mikään kovin hyvä pizza, jota rääpin. Oli ihan liian paljon juustoa ja sellasta lötköä pohjaa ja yök. Eikä oikein maistunutkaan miltään, vaikka oli salamiakin siinä. Käytiin kattoo Rööperi. Se oli ihan ok. En oo varmaan koskaan aikaisemmin käyny kattomassa mitään kotimaista leffateatterissa. Mutta pitää varmaan poistaa ennakkoluuloja noita kotimaisia kohtaan.

Eilen illalla sain hermoromahduksen noiden koulujuttujen takia. Itkeskelyä ja sellasta... Ahdistusta ja paniikkia siitä, etten saa mitään tehtyä, enkä valmistu ikinä ja sellaista. Onneks mr S on tukena ja apuna.

Tänä aamuna paino 72,5kg. Eli ei oikein mihinkään suuntaan...