Odottelua

Reilu kolme vuotta sitten näillä raskausviikoilla elettiin mr S:n kanssa kuin viimeistä päivää. Viimeinen ravintolaillallinen kaksin piitkään aikaan (todellisuudessa taidettiin päästä alle kuukauden päästä U:n syntymästä kahdestaan syömään...) viimeinen leffailta jne. Nyt ei olla tehty mitään. Toisaalta oon ollut kyllä niin kovassa flunssassa, että mammalomalla ekat 2,5 viikkoa meni lähestulkoon sängyn pohjalla. Nyt kun flunssa helpottaa, huomaan olevani niin väsynyt, että päivät ja illat kuluu edelleen sängyssä tai sohvalla. 

Mr S:llä on kiire saada pihahommat valmiiksi ennen Nami-vauvan tuloa. Mä vietän laatuaikaa (lue: Netflixiä päättymättömällä syötöllä) U:n kanssa.

Tää on niin erilaista kuin U:n kanssa, että vähän jännittää miten tästä selvitään. Eniten jännittää se, että milloin tää päättää syntyä. Meillä kun olis halloween-bileet järkättävänä päivä lasketun ajan jälkeen... En oo edes miettinyt omaa asua, kun jänskättää pääsenkö ollenkaan osallistumaan koko bileisiin. 

Huomenna meen jalkahoitoon, sain lahjakortin mun ihanilta ystäviltä baby showereissa. Ne bileet oli kyllä ihan täysin ylläri, ihana sellainen!

Eipä tässä kummempia. Odottelua. Lepäilyä. Telkkaria ja yksi uhmaikäinen.

Vesivahingosta asiaa

En edes jaksa laskea, kuinka monta vesivahinkoa ollaan me S:n kanssa koettu. Taas tuli yksi lisää. Mun uusi auto vuotaa. Ei oo kiva juttu :(

Toivottavasti kyse on vaan tukoksesta jossakin poistoputkihässäkässä (mr S:n diagnoosi) ja sen saa korjattua ilman suurempia toimenpiteitä. Onneksi auton myyjä on luvannut siitä fiksailla vähän muutakin, niin menee varmasti samalla kertaa vesivahinkojen minimoimisoperaatio. Nyt vaan pitäis tilata aika fiksaukselle.

Mulla työpäiviä jäljellä enää reilu parikymmentä. Ne varmasti hujahtaa ohi ennen kun tajuaakaan. Mun sijainen on jo aloittanut ja hanskaa hommat hienosti. Eilen illalla (yöllä) keskusteltiin hieman U:n dagis-tilanteesta ja -tarpeesta. Päädyttiin siihen, että Nami-vauvan syntymään asti jatketaan ihan normaalisti ja sitten vauvan tultua arvioidaan tilannetta ja U:n fiiliksiä uudelleen. Katellaan nyt, miten pikkupoika ottaa uuden tulokkaan vastaan...

Oli muuten ekaa kertaa tikkauksen tarve lähempänä kuin koskaan, U vähän tarkasteli takapihan työmaata takaraivollaan kyntäen. Onneksi liimatipalla selvittiin, mutta kyllä säikäytti!

Miten selviää kahdesta tollasesta touhottajasta menettämättä järkeään?

Lomahommeleita

Tehokkaasti on alkanut tämä loma. Ei taida olla meillä köyhillä varaa lomailla tämän useammin. Kun oli toinen lomapäivä takana, oli rahaa palanut sellainen rapiat nelkytätonnia. Vaihdettiin autot. Mun ja U:n lemppari (ja U:n ensirakkauden kohde) - Smartti - lähti uuteen kotiin viime viikonloppuna. Piti saada jotain tilalle. Mutta ennättihän mr S ensin. Ettei tule paha mieli, kun toisella on 'uusi' auto.

Mr S menee sekaisin näemmä siinä vaiheessa, kun on perheenlisäystä tiedossa. Koska meillä on tiedossa todellinen suurperhe (kaksi lasta lasketaan suurperheeksi mr S:n mielessä), niin pitihän sen saada oikea perhekuljetin. Nyt mahtuu seitsemän ihmistä yhteen autoon. Hieman hätkähdin, kun mr S juttelihe koeajotilanteessa siskonmiehelle, että 'kun on kolme kakaraa...' Kyselin melko pian, että mistäs meinaa sen kolmannen kakaran taikoa, tää mamma sitä ei ihan heti meinaa pykätä!

Eilen oltiin tehokkaita. Käytiin hakemassa mulle uusi auto ja samaan reissuun ympättiin Muumimaailmassa käynti. Olipa rankka reissu. Onneksi U:n kummitustäti oli mukana jeesaamassa. Mutta U totesi autossa kotimatkalla, että huomenna ei tehdä yhtään mitään. Kysyin, josko vaikka puistossa käytäisiin. Kuulemma ei. Ei edes puistoon tänään. Mamman poika. Joka päivä ei tarvitse olla ohjelmaa ja touhua. Antaa mr S:n touhuilla, jos tarvitsee tälle päivälle jotain ohjelmaa. (Käytän U:n tosin tänään parturissa, että jotakin ohjelmaa kuitenkin keksin).

Tällainen vilukissa ei ole oikein nauttinut tästä 'kesästä'. Kateltiin, että Puolassa saattaisi olla vähän lämpimämpää. Katellaan, josko sinne lähtisi ajelemaan tässä vielä loman aikana. Saa nähdä, mitä keksitään.

Lupasin U:lle, että saa laittaa loppuun vielä terveisensä, joten tässäpä näitä:

hghsgfhkgjhthrgkthetiu ytytuihhjtjhhu5i6uyiu uyuuuuuuuuno <-- :="" avustettuna="" hieman="" kohta="" p="" viimeinen="">

paska mutsi

Tämän vois julkaista. Ihmettelen kovasti, miten suurin osa pikku pojista selviää aikuisuuteen asti. Näille kaikille ei ihan oikeasti vaan voi mitään. Ennen kun tulee toinen vahdittava, on varmaan ihan hyvä muistuttaa itselleen, että vauvat on ehtiviä, vaikka eivät vielä osaisikaan liikkua kunnolla. Ja tätä kirjoitettaessa U kolautti taas päänsä johonkin... Lohdutuspuuhiin...

ihan jotain pokaalia odotellessa... U:lla otikossa kuhmumustelma, päikkärit päätty lattialle. Nyt on kyllä mun puolustukseksi sanottava, että oli vielä unessa, kun sen poimin sieltä lattialta. Ja selittely jatkuu. U nukkuu siis päikkäreitään meidän sängyssä. Josta se herää ja alkaa ölisemään. Nyt oli sitten unissaan kääntyillyt liika monta kertaa ja kuului tumps. Jonka jälkeen itkua. Tuli tälle mammalle melkonen juoksulähtö. (U 5, 6, 7? kk)

Terassi ei ihan vielä ole valmis. Pääsi pieni mies tarkastamaan sitten rungon, pikkuiset jalat vaan vilahti kun pää edellä sukelsi sokkeliin. Nostin sitten jaloista ylös, pyyhkäistiin isommat kivet otikosta pois ja yritettiin unohtaa, miten paljon sattuikaan. Tulipa aikamoinen kuhmu taas otsaan, eikä niistä kivistäkään mitään nättiä jälkeä jäänyt. Onneksi ei sentään verta tullut. Ja todella nopeasti U unohti, että satutti edes. Joku kymmenen minuuttia tän tapahtuman jälkeen jo hakkasi päätään seinään. (Omituinen tapa, jolla U huvittaa itseään välillä). Mutta ei nyt taas sitä vuoden äiti -palkintoa odoteta tähän suuntaan. (U 11 kk)

Tänä aamuna U putosi (taas) meidän sängystä. Kuinkakohan monta kertaa tämän pitää tapahtua, että joko minä tai U oppii?? (U 1 v)

U:n päässä on tällä hetkellä niin monta rupea ja mustelmaa, etten voi millään tietää, mistä mikäkin on tullut. Kesälomareissulla sen löys milloin vaunun alta, milloin pöpeliköstä mukkelismakkelis. Ei vaan ehdi koko ajan vahtia. Kai se jossain vaiheessa oppii? Tällä hetkellä myös toisen silmän alla komea mustelma, eikä mulla tai mr S:llä mitään havaintoa missä, milloin tai miten se on tullut. Kyllä tää tästä... (U 1 v)

Eilen U mm. törmäsi pöydän kulmaan (kuhmu ja mustelma), putosi tuolin käsinojalta (kuhmu ja mustelma), viime päivinä Paco on päässyt kurittamaan U:ta oikein urakalla, tuloksena verta, huutoa ja kyyneleitä. Että näin. (U 1 v 1 kk)

Reilu viikko sitten U meinasi tukehtua korkkiin. Jonka olin itse antanut sille, että saisin vaihdettua vaipan rauhassa. Onneksi korkki oli sen verran iso, ettei olisi voinut juuttua kurkkuun, mutta säikäytti kuitenkin kunnolla. Raukalla tuli oksennus ja mulla tärinä. Onneksi kuitenkin parissa sekunnissa tajusin, että pitää saada se korkki sieltä suusta ulos ja sain sen ihan helposti noukittua. Eipä enää leiki kovin pienillä asioilla vaipanvaihdon yhteydessä. (U 1 v 2 kk)

Haaa, välillä saa osoittaa syyttävällä sormella myös tota toista osapuolta. Mr S lähti juuri entisten duunikavereidensa kanssa naamiaisbileisiin. Päätti testata naamarin toimivuuden U:lla. Raukka sai varmaan elinikäiset traumat (ja mr S kanssa, kun tajusi, kuinka suuren sätkyn U saikaan). Nukkumaankaan ei meinannut suostua. Että ihan jotain tsykitrilaskuja varten tässä alettiin keräilemään rahaa... (U n. 1 v 2 kk)

Näitä ei ole mitään järkeä enää edes kirjata. U teloo itseään sitä tahtia, ettei perässä pysy. Kanarian reissun jäljiltä päässä on ainakin viisi kunnon kuhmu/mustelma/ruhjehässäkkää ja kielessä taitaa olla jonkin sortin reikä. Miksi oi miksi ne pannutukset pitää aina tehdä niin, että kuuppaan sattuu? (U 1 v 3 kk)

Vihdoinkin

vihdoinkin aurinkoa ja lämpöä! Mä nautin. Sopivasti vielä näin viikonlopuksi sattui mukavat säät. Ja niistä ollaankin sitten otettu kaikki irti. Perjantaina töiden jälkeen vietiin U hoitoon mummolaan ja siitä jatkettiin Porvooseen. Perinteeksi jo muodostunut Porvoojoki -kellunta oli tiedossa. Mukana tällä kertaa pikkusiskolisko miehensä kanssa. Mr S ottaa mun tilasta kaiken irti, sain olla kuskina takaisinpäin. Tarkoitti sitä, että peruuttelin peräkärryä veneenlasku/nostopaikalle aika huolella. Ei ihan mennyt ykkösellä, mutta vene saatiin kuitenkin ylös.

Mr S ja pikkusiskolisko kävi myös uimassa. Nakkena, tietty :). Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan, tosin eiköhän noi kaks sekopäätä selvinpäinkin olisi moisen tempauksen tehneet...

Ihmeteltiin sitä, että parhaimpaan turistiaikaan Porvoon yksi vetonaularavintoloista oli kiinni. Meinattiin käydä alkupalaetanoilla, mutta petyttiin parin muun turistin kanssa ravintolan ovella, kun kyltti kertoi paikan olevan sulki. No, jäi tällä kertaa etanat väliin, jatkettiin Sinneen. Sielläkin oli vaan yksi pöytä varattuna meidän lisäksi. Kovasti kummasteltiin, koska monena muuna kertana ei olla päästy edes sisään, kun ei olla ajoissa varattu pöytää. No, nyt päästiin ja oli hyvät burgerit.

Eilen poimittiin U matkaan ja ajeltiin Sipooseen kaverin mökille. U:kin pääsi veneajelulle. Käytiin hetki katsomassa Kitön venekisoja ja sitten taas hampparien syöntitouhuihin. Ulkona ruoka maistuu kyllä paremmalta kuin sisällä! Oli hyvät burgerit (taas).

Pikkusisko on siis miehensä ja lapsipuolensa kanssa käymässä Suomessa. Ollaan jo mökkeilty, vietetty aikaa perheen kanssa, grillailtu, paisteltu lettuja ja vaan hengattu. Juhannus ja sen jälkeinen viikko vietettiin vuokramökillä. Sama mökki kuin viime vuonna. Tänä vuonna lisämausteensa toivat huussin vuotava katto, hiiret ja muurahaiset. Saatoin olla hieman hankalaa mökkiseuraa :( mutta kun on lähes jatkuvasti hieman epämukava olo, niin lisätyt epämukavuudet tuntuvat kaatavan kupin täysin nurin.

Supistelut jatkuu, pakko ottaa rennosti. Tosin erehdyin yksissä häissä tanssahtelemaan hetkisen. Ei olisi kannattanut. Sitä seuraavana yönä vietin aikaa pää vessanpöntössä, sen verran oli kamala olo + kivut. Pelottaa, miten kestän tositoimet. Itkuhan siitä tuli, kun tajusin, että h-hetkellä olo on vielä sitäkin pahempi + kivut kamalammat. Alkoi keisarileikkaus houkuttamaan... Katsotaan nyt, miten mieli muuttuu.

Loppuun pieni kevennys:
Pikkusisko istui mökillä riippumatossa. U meni taputtamaan sieltä alta tädin peppua ja tokaisi: "Kukalla on iso peppu?"(kuka ja kenen vielä hieman hakusessa). Nousi ylös ja ojensi tädille kuvitteellisen asian: "Ota hampurilainen!".

Shokki

Yksi kaveripariskunta sai vauvan. Kuukauden etuajassa. Onneksi kaikki on ok ja vauva + äiti (ja ehkä isäkin) kunnossa. Mutta mulle iski paniikki. Noinkin voi tosiaan käydä. Ja syntyyhän noita keskosiakin vielä aiemminkin. Mutta ihan järkyttävää, kaveri ehti olla mammalomalla päivän. Yhden päivän!!! En kestä, nyt vasta tajusin kunnolla, että niinkin voi käydä. Oon jotenkin ihan shokissa asiasta, vaikkei mun elämää sillä tavalla koskettanutkaan. Mitä jos meille käy noin? (Sitten kun tuskailen kolmatta viikkoa sitä, että tää pirulainen ei halua syntyä, niin voin palata tähän fiilikseen...) Onneksi mr S on aktivoitunut melko kiitettävästi tän vauva-asian suhteen. Meillä on (sen aloitteesta ja hankkimana) jo autokoppa, pinnasänky, pian todennäköisesti vaunukoppa ja 'parvekerattaat'. Että ei oo paljon tällä kertaa tarvinnut patistella, kovasti vaan ihmettelen sen pesänrakennusviettiä. Mähän olen siis kaikki U:n vanhat tavarat laittanut kiertoon fiksuna tyttönä heti, kun on jäänyt pieneksi/turhaksi. Ajatuksena kun oli, että U jäisi ainoaksi lapseksi. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan... Mutta onpahan mr S:llä nyt sitten tavoitetta. Aikoo saada kaikki tarvittavat vekottimet mahdollisimman halvalla. Hyvin on tähän asti sujunut.

Olin viime viikonloppuna kaverin polttareissa. Oon ihan ylpee itestäni, että jaksoin puolilleöin. Oli ihan mukavaa ja rentoa yhdessäoloa ja morsiankin vaikutti tyytyväiseltä. Kostautui kuitenkin se valvominen ja nyt oon aivan loppu. Pitänee mennä nukkumaan, josko sitä ens viikonloppuun mennessä toipuisi tästä. 

Glad morsdag

U oli tehnyt mulle dagiksessa käsikorun äitienpäivälahjaksi. Mr S antoi lahjakortin jalkahoitoon+varpaankynsien geelaukseen. Sain myös kaksi valkoista ruusua ja ihanan aamupalan (en sänkyyn kannettuna, koska en kestä murusia sängyssä). Aamupalan jälkeen lähdin U:n kanssa ulos nauttimaan auringosta, sillä aikaa mr S siivosi, putsasi ja puunasi. Ihana! 

Käytiin syömässä mun vanhempien kanssa ja kahviteltiin mr S:n mummolassa. 

Vois melkein sanoa, että oli lähes täydellinen äitienpäivä (eikä vähiten ehkä sen vuoksi, että anoppi marttyroi ja on ulkomailla, eikä siellä tarvinnut käydä kuuntelemassa valitusta kaikesta...). Oon ilkee, mutta anoppi on viime aikoina ollut superhankala. Toivottavasti pieni loma nyt auttaisi.

Eilen mr S:n mummolle erehdyin sanomaan, että ei oo supistellutkaan enää hetkeen. Tänään sitten töissä taas iski melko napakat supistukset. Nyt ne U:n kanssa katellaan telkkua ja lueskellaan, heti kun vähänkin pidempään oon pystyssä niin johan saa tuta... Ehkä tää tästä.