paska mutsi

Tämän vois julkaista. Ihmettelen kovasti, miten suurin osa pikku pojista selviää aikuisuuteen asti. Näille kaikille ei ihan oikeasti vaan voi mitään. Ennen kun tulee toinen vahdittava, on varmaan ihan hyvä muistuttaa itselleen, että vauvat on ehtiviä, vaikka eivät vielä osaisikaan liikkua kunnolla. Ja tätä kirjoitettaessa U kolautti taas päänsä johonkin... Lohdutuspuuhiin...

ihan jotain pokaalia odotellessa... U:lla otikossa kuhmumustelma, päikkärit päätty lattialle. Nyt on kyllä mun puolustukseksi sanottava, että oli vielä unessa, kun sen poimin sieltä lattialta. Ja selittely jatkuu. U nukkuu siis päikkäreitään meidän sängyssä. Josta se herää ja alkaa ölisemään. Nyt oli sitten unissaan kääntyillyt liika monta kertaa ja kuului tumps. Jonka jälkeen itkua. Tuli tälle mammalle melkonen juoksulähtö. (U 5, 6, 7? kk)

Terassi ei ihan vielä ole valmis. Pääsi pieni mies tarkastamaan sitten rungon, pikkuiset jalat vaan vilahti kun pää edellä sukelsi sokkeliin. Nostin sitten jaloista ylös, pyyhkäistiin isommat kivet otikosta pois ja yritettiin unohtaa, miten paljon sattuikaan. Tulipa aikamoinen kuhmu taas otsaan, eikä niistä kivistäkään mitään nättiä jälkeä jäänyt. Onneksi ei sentään verta tullut. Ja todella nopeasti U unohti, että satutti edes. Joku kymmenen minuuttia tän tapahtuman jälkeen jo hakkasi päätään seinään. (Omituinen tapa, jolla U huvittaa itseään välillä). Mutta ei nyt taas sitä vuoden äiti -palkintoa odoteta tähän suuntaan. (U 11 kk)

Tänä aamuna U putosi (taas) meidän sängystä. Kuinkakohan monta kertaa tämän pitää tapahtua, että joko minä tai U oppii?? (U 1 v)

U:n päässä on tällä hetkellä niin monta rupea ja mustelmaa, etten voi millään tietää, mistä mikäkin on tullut. Kesälomareissulla sen löys milloin vaunun alta, milloin pöpeliköstä mukkelismakkelis. Ei vaan ehdi koko ajan vahtia. Kai se jossain vaiheessa oppii? Tällä hetkellä myös toisen silmän alla komea mustelma, eikä mulla tai mr S:llä mitään havaintoa missä, milloin tai miten se on tullut. Kyllä tää tästä... (U 1 v)

Eilen U mm. törmäsi pöydän kulmaan (kuhmu ja mustelma), putosi tuolin käsinojalta (kuhmu ja mustelma), viime päivinä Paco on päässyt kurittamaan U:ta oikein urakalla, tuloksena verta, huutoa ja kyyneleitä. Että näin. (U 1 v 1 kk)

Reilu viikko sitten U meinasi tukehtua korkkiin. Jonka olin itse antanut sille, että saisin vaihdettua vaipan rauhassa. Onneksi korkki oli sen verran iso, ettei olisi voinut juuttua kurkkuun, mutta säikäytti kuitenkin kunnolla. Raukalla tuli oksennus ja mulla tärinä. Onneksi kuitenkin parissa sekunnissa tajusin, että pitää saada se korkki sieltä suusta ulos ja sain sen ihan helposti noukittua. Eipä enää leiki kovin pienillä asioilla vaipanvaihdon yhteydessä. (U 1 v 2 kk)

Haaa, välillä saa osoittaa syyttävällä sormella myös tota toista osapuolta. Mr S lähti juuri entisten duunikavereidensa kanssa naamiaisbileisiin. Päätti testata naamarin toimivuuden U:lla. Raukka sai varmaan elinikäiset traumat (ja mr S kanssa, kun tajusi, kuinka suuren sätkyn U saikaan). Nukkumaankaan ei meinannut suostua. Että ihan jotain tsykitrilaskuja varten tässä alettiin keräilemään rahaa... (U n. 1 v 2 kk)

Näitä ei ole mitään järkeä enää edes kirjata. U teloo itseään sitä tahtia, ettei perässä pysy. Kanarian reissun jäljiltä päässä on ainakin viisi kunnon kuhmu/mustelma/ruhjehässäkkää ja kielessä taitaa olla jonkin sortin reikä. Miksi oi miksi ne pannutukset pitää aina tehdä niin, että kuuppaan sattuu? (U 1 v 3 kk)