Mitäs kuuluu?

No edelleen ääni ei oikein kulje (haluaisin hoilottaa joululauluja ihan täysiä, mutta ääni meinaa pettää).

Olen kehittänyt riippuvuuden Dr Who -sarjaan. (Kohta loppuu Netflixistä kaudet, millä mä sitten pakenen tätä arkea?)

En laittanut yhden yhtä joulukorttia tänä vuonna. Olen huono ihminen. Ensi vuonna uusi yritys.

Joululahjoista sen verran, että kohta (reilun tunnin päästä) annan mr S:lle sen meidän perinteisen jouluaattoyön lahjan. Sen piti olla Tampereenreissu, mutta vaihtuikin viime metreillä sitten elektroniikaksi. Ostettiin U:n kanssa sille uusi puhelin. Kun vihdoin ilmoitti, että saattaakin haluta uuden i-luurin korvaavaksi vekottimeksi vanhalle (erittäin epäluotettavalle) puhelimelle. Joten jäi Tampere sitten varsinaiseksi joululahjaksi.

U:lle ostin sähköhammasharjan ja kirjan lahjaksi. Oon maailman tylsin mutsi.

Huomenna sisko perheineen tulossa joulunviettoon, äiti, isä ja kaksi siskoista karkaavat joulua laivalle. Me touhuillaan täällä huomisen ruokia pikkupaniikissa (kalkkunan sulatus kesti luvattua kauemmin + muuta epämiellyttävää yllätystä) ja pikkupöhnässä (lasi viiniä ruoan kanssa...).

Mr S ja U osti mulle valkoisen joulukuusen. Oli kyllä ihana yllätys tulla kotiin (olin viihteellä mun parturin kanssa vihdoinkin, lähes kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen) ja löytää koristeltu, valkoinen kuusi valoineen päivineen odottamasta.

Nyt ajattelin lakata vielä kynnet joulunpunaisiksi. Vielä tosin U:n joulukalenteriyllätys huomisen osalta viimeistelemättä (sekin on kirja, oon ehkä maailman paskin mutsi...), mutta se on onneksi nopee homma. Teen vihjelappusia, joiden avulla yhdessä sitten etsitään yllätys. Viimeinen lappunen enää laittamatta :)

Huono jouluihminen

tuleekohan tästä ensimmäinen vuosi aikuisiällä, kun en lähetä joulukortin korttia? Oli melkoista toiveajattelua, että tää flunssa olis jo ohi... U:kin on ilmeisesti taas tulossa kipeäksi. Ei vaan jaksa. Siis sitä korttirumbaa. Eikä jaksa tätä huonoa omaatuntoa siitä, ettei jaksa laittaa kortteja.

mr S on myös kipeenä. Eikä suostu jäämään kotiin lepuuttamaan, vaan duunia painaa lähes kellon ympäri. Tulevana viikonloppuna vaan kotoillaan villasukat jalassa, päikkäröidään, juodaan glögiä ja syödään pipareita. Nih. Ha, sen ku näkis ja kuulis kolinan. Viimeistään lauantaina jompikumpi meistä varovasti ehdottaa jotakin aktiviteettia...

Joululahjatkin miettimäti. Osa onneksi hankittu, mutta loppujen kanssa lyö pää ihan tyhjää. Varsinkin mr S:n kohdalla. Kun rahatilanne on hiukka heikko, eikä mitään krääsää halua ostaa, mutta jotenkin haluais muistaa ja toisella on hivenen kallis maku. Vaikeeta.

Jouluaattoa vietetään tänä vuonna melko pienellä porukalla, meitä on vaan kahdeksan. Mun perheen 'vuoro' tulla kylään, mutta äiti, isä ja kaksi siskoista lähtevät joulua vähän pakoon. Joten yksi sisko perheineen tulee aattona meille.

Eilen oli U:n dagiksen joulujuhla. Melkein loppuun asti meni mallikkaasti, mutta sitten tuli joku tilanne ja mamma joutui lohduttamaan. Siitä kun elämä taas helpottui, tuli joulupukki! Voi elämä toi kakara pelkää sitä gubbea! Ei taida tulla meidän kotiin tänä vuonna pukkia... Kiipes melkein itestään mun syliin (mä siis seisoin), kun se pelottava punanuttu saapui. Hädintuskin uskalsi ottaa lahjapussukkansa (mun sylissä edelleen) vastaan. Onneksi pussukasta paljastui piparia, rusinaa ja mandariini niin se hieman helpotti tuskaa. Tänään dagiksesta tullessa muisteli vielä, että joulupukki tuli. Onneksi muisti, että sai lahjan siltä. Mutta en kuitenkaan luottaisi siihen, että sen ukon tullessa kotiin lohduttaisi mitkään lahjat. Ehkä ensi vuonna.

Vielä reilu viikko töitä, sitten pitkä loma! Voi kun tää räkätauti olis jouluun mennessä ohi.

Rikkoutumaton perinne

Viime viikolla oli taas Beaujolaus Nouveaun aika. Alunperin oli ihan muut suunnitelmat, mutta niin se vaan kääntyi, että mr S:n serkku vaimonsa kanssa oli taas nauttimassa uuden sadon viiniä meidän kanssa. Jotenkin hassua, että ihan itsekseen tällaiset perinteet muodostuvat ja tällä kertaa todella tuntui siltä, että turha yrittää mitään muuta, näiden ihmisten kanssa kuuluu tämä hetki viettää.

Mä oon ollut viime viikon torstaista asti kipeenä. Olipa ärhäkkä tauti ja vieläkin tuntuu siltä, ettei ihan voimainsa tunnossa ole. Mr S on ollut ihan superihana, hoitanut U:n viemiset, tuomiset ja viihdyttämiset. Mä oon saanut keskittyä niistämiseen, yskimiseen, nukkumiseen ja välillä hömppäsarjojen katsomiseen. Josko tää nyt ois tässä tää tauti. Salille pitäis jo päästä!

Tänään siskoitten pikkujoulu, U tosin mukana (laitetaan sille peruukki päähän, ni uppoo ku väärä raha) ja siskontyttö tulee myös mukaan. Melko kivaa, että on taas tällainen hetki, ettei kukaan kiukuttele ja voidaan viettää aikaa keskenämme. Mr S menee veljensä luokse juomaan sen viskivarastoja tyhjäksi.

Ennen pikkujouluja kuitenkin kummipojan synttärit. Pitääkin valmistautua, lahja vielä pakkaamatta ja ehkä vois vaihtaa jonkun mekon päälle.

Vanha rouva

Kun on tuntenu 10 vuotta mr S:n, voipi saada lahjaksi vaikka helmet. Joista sitten kuulee jatkossa vinoilua aina niitä käyttäessään, että miksi sulla on tollaset vanhan rouvan helmet kaulassa... 

10 vuotta on hurahtanut kuin siivillä, harvemmin tylsää hetkeä ton tyypin seurassa on ollut. Mielenkiinnolla ja hivenen kauhulla odottelen seuraavia vuosikymmeniä. 

Lumisadetta

Mr S:n vaari saatellaan tänään viimeiselle matkalle. Harmikseni en päässyt mukaan bileisiin, koska kunto petti. Ääntä ei tule ja kurkkuun on muuttanut kaktus. Päätin jäädä kotiin lepuuttamaan.

Hautajaiset alkoivat klo 14.00 ja melko samaan aikaan alkoi lumisade, joka tekee maata valkoiseksi. Järkeillen asiat eivät liity millään tavalla toisiinsa, mutta haluan ajatella, että sieltä jostain se vaari laittoi meille vähän kaunistusta pimeyteen.

On se jännää, miten ihmisen poismeno vaikuttaa. Vaikka vaari olisi seuraavaksi täyttänyt 92 vuotta, eli varmasti jo nähnyt kaiken, mitä tässä maailmassa nyt on katsomisen arvoista, silti on haikea mieli ja muutama kyynelkin vierähtelee. Kuitenkin lähes kymmenen vuoden ajan oli mullekin kuin oma vaari. (Välillä pepusta nipistelevä vaari, mutta kuitenkin ;))

Mun miehet lähti niin komeina laittamaan vaaria (isovaaria) hautaan. Kun vilkutin U:lle, ihan hätkähdin sitä, miten iso poika se jo on. Pitkä kun mikä ja lähestulkoon itsenäisesti toimiva vekotin. Toki siihen oikeeseen itsenäisyyteen on vielä vuosia, mutta on ihan hämmentävää, miten nopeasti sellasesta vauvapötkylästä kasvaa oikea ihminen. Oikea ihminen, joka huvittaa tällä hetkellä lähipiiriä tokasemalla sopiviin kohtiin aina välillä: "Voi Visti!" Ja veikee virnistys päälle. On se vaan niin söpö tällä hetkellä. Onneksi niillä hetkillä pääsee niiden kauheiden hetkien yli...

Mr S:n kanssa oli taas vaihteeksi perusriita tossa su-ma välisenä yönä. Kahteen asti kun (taas) junnaa niitä samoja asioita, joita aina, ei enää huvita mikään. Edes seuraavana päivänä. Viime maanantai olikin ehkä väsynein ja v-mäisin pitkiin aikoihin.

Onneksi mr S osaa myös sen sopimisen jalon taidon paremmin kuin minä. Oli kävellyt kirjakauppaan ja todennut myyjälle, että hän on ollut hölmö, olisiko sellaista kirjaa, jossa selitetään, miksi mies on parisuhteessa hölmö? Olisin halunnut kyllä olla näkemässä myyjän ilmeen... Mutta maanantain pihvi-illallisen päätteeksi sitten ojensi paketin, josta paljastui kaksi kirjaa. Toinen mulle (Eniten vituttaa parisuhde) ja toinen hälle (Parisuhdekoulu, opas avio-onneen). On se kyllä vaan kehityskelpoinen yksilö! Ja ihan itse itseään kehittävä vieläpä.

Vielä vaarin kuolemaan palatakseni. Saa nähdä, miten pitkään mummu sinnittelee yksin. En osaa kuvitella, miltä tuntuu, että toinen palanen itsestä onkin yhtäkkiä poissa. Olivat olleet yhdessä aivan teineistä asti. Miten siinä vaiheessa osaa olla enää yksin? Mummu sanoikin, että päivät ovat todella pitkiä, vaikka kaipa se minuutissa edelleen kuusikymmentä sekuntia on. Vaikkei siltä tunnu. Toivottavasti nyt ei ihan vaivu epätoivoon. Mr S kyllä uhkaili, että lähdetään sitä roudaamaan ainakin Tuomaan markkinoille, toivottavasti saadaan mummu suostumaan :)

Tulipa taas tajunnanvirtaa, eiköhän tässä ollut päällimmäiset tällä hetkellä. Toisella kertaa taas lisää.

RIP

Mr S:n vaari, U:n isovaari pääsi pois sunnuntain-maanantain välisenä yönä. Juuri oli mr S:n isä soittanut sunnuntaina, että nesteytys on lopetettu ja vaan kipuja lääkitään. Onneksi meni noinkin nopeasti, oli sydäntäsärkevää tietää, että kaiken aina itse tekemään tottunut mies ei pystynyt enää mihinkään.

Hautajaiset tiedossa siis. On ollut miettimistä siinä, miten ja mitä U:lle kertoo? Kun ei se vielä pieni tajua mitään. Ehkä ennen hautajaisia kerrotaan, että siellä on surullisia ihmisiä, mutta se ei haittaa, koska vaari eli hyvän ja pitkän elämän. Myös mietityttää noin niinkuin ylipäänsä, että miten tällainen 'pakana', joka kuitenkin uskoo johonkin energiaan, henkeen, kuolemanjälkeiseen elämään, kertoo kuolemasta lapselle. Kun ei kuitenkaan halua tuputtaa sitä omaa uskomustaan. No, sitä mietitään sitten.

Oli lähes kymmenen vuoden ajan mun varavaari, omia isovanhempia kun ei elossa ole ollut vuosikausiin... Haikea olo.

Mr S lähdössä duunimatkalle kahdeksi päiväksi. Mulla siis yh-arkea taas vaihteeksi ja U on ihan kauheen räkäsenä. Saa nähdä, onko kotipäiviä tiedossa. Kun töissäkin olis kaikkea. Ei voi mitään.

Mamma on nyt vähän väsynyt

Olis varmaankin pitänyt ottaa vinkistä vaarin ja jäädä tänään vällyjen alle piiloon pahaa maailmaa. Aamu kun alkoi sillä, että U lorotteli pikkuvessan lattialle oikein kunnon lammikon. Sitä mopatessa tuli mietittyä, että olisko sittenkin pitänyt vaan antaa kundin tehdä vaippaan se aamupissansa. Mutta kun kerrankin oli ihan kuiva vaippa ja ja ja...

Siitä se aamu sitten lähti käyntiin. Duunissa ihme sähläyksiä ja selvittelyjä, jonka jälkeen tieto siitä, että yhden sairasloma jatkuu vielä ainakin kaksi viikkoa ja toinen lähtee kokonaan toisiin hommiin heti maanantaista lähtien. Mä kutistuin tän päivän aikana varmaan kymmenen senttiä. Ihan oikeesti tuntuu siltä, että olis selkäranka jotenkin lytistetty kasaan. Varmaan huomenna jo helpottaa ja enhän mä oikeesti joudu niitä kaikkia hommia yksin tekemään, jotka näiltä puuttuvilta yksilöiltä jää. Mutta tänään kyllä tuntui epätoivon syöveri imaisevan kitaansa. Kerään itteni.

Perjantaina olisi tulossa bileisiin parikymmentä tyyppiä, eikä vielä mitään havaintoa tarjottavista, ohjelmasta tai koristeluista. Perinteiset halloween -bileet tiedossa, mutta tosissaan vielä vähän vaiheessa. Tänä vuonna kun päätin, että pidetäänkin kahdet bileet! Perjantaina lapsellisille ja lauantaina ihan vaan aikuisille. Ihan tosi hirveen fiksu idea. No, jos lopettais nillittämisen aiheesta ja alkais tehdä jotain asian eteen ;) Vois alottaa vaikka kaivamalla koristeet esiin ja tekemällä inventaariota, että tarvitseeko hankkia jotakin lisää...