How many shoes?

Kysymys kuuluu, että kuinka monet kengät tarvitsee kakara, joka ei vielä osaa edes kävellä. Vastaus on näemmä viisi paria.

Helppo elämä

lauleskelin tossa pyykkejä laitellessani otsikonmukaista rallatusta. Rikasta isää ja koiraa ei ole, mutta muuten nyt tuntuu olevan pelottavan helppoa elämää. Pikkasen jopa tosiaan odottelee jotain pahaa tapahtuvaksi, mutta yritän olla olematta pirujen seinälle maalailija.

Perjantaina olin duunikavereiden kanssa viettämässä iltaa, oli kivaa. Parit skumpathan siinä tuli sitten nautittua. Joten lauantaiaamuna ehkä hivenen väsytti.

Kuitenkin piti keräillä ittensä ja lähteä kaverin polttareihin. Jotka sitten nostattikin verenpainetta ihan kaksin käsin. Kun ei oikein kukaan tiennyt mistään mitään, mitään ei oltu juuri järkätty, ihme vässyttelyä ja myöhästelyä ja odottelua. No, polttarisankari tuntui kuitenkin kaikesta tästä huolimatta olevan ihan tyytyväinen, niin sehän on pääasia. Mutta jos päivä alkaa sillä, että ravintolabrunssilta myöhästytään TUNTI, niin kyllähän se hieman ottaa piäntä ihmistä piästä. Ei siitä sitten sen enempää. Brunssin lisäksi lauleskeltiin, saunottiin (paitsi mä en kyllä sinne hikikoppiin tälläkään kertaa suostunut änkemään) ja tarkastettiin mummotunnelin fiilistä. Ei oo väärin paikkaa nimetty. Siellähän tunsi olonsa suorastaan junioriksi. Mutta johtuen valtavasta tungoksesta ja yleisestä v-tuksesta jätettiin sankari fiilistelemään muiden kavereiden kanssa sinne ja tultiin meille yhden kaverin kanssa.

Täällä kotona odotti nätisti laitetut iltapalatarvikkeet, sipsiä ja limua, aamupalapöytäkin oli katettu valmiiksi ja croissantit odotti syöjäänsä. Mr S ja U olivat evakossa tällä mun kaverilla, jotta mammat sai nukkua. (Kaverilla 3 ja 1,5 -vuotiaat lapsoset).

Me vielä jauhettiin paskaa ja tuhottiin yks skumppapullo, mutta nukkumassa oltiin kuitenkin jo puolenyön aikoihin. Järjetöntä kreisibailausta :P. Tänään oli luksusta nukkua pitkään (molemmat herättiin seitsemän aikoihin, mutta onneksi pystyi jatkamaan unia vielä yhdeksään asti) ja syödä aamupala rauhassa.

Ajettiin sitten katselemaan, että miten meidän miekkoset on pärjäillyt. Hyvin oli mennyt, mitä nyt tais olla kaikki vähän väsyneitä. U oli hivenen loukkaantunut mulle, ei suostunut hetkeen mua edes katsomaan. Siitä onneksi tokeni nopeasti, hali ja hymyili söpösti. Jätettiin kivat leikkikaverit ja suunnattiin mummille ja papalle. Kotiin kun tultiin, oli U melkoisen poikki, nukkui pitkän pätkän. Mäkin torkahdin hetkeksi. Nyt alkaa silmä lupsumaan siihen malliin, että kunhan mr S tulee saunasta, kömmin sen kainaloon ja nukahdan siihen.

Hetkinen

Töissä kivaa, kotona kaikki hyvin, nyt ei vaan ole aikaa lätistä joutavia. Ne hetket, jotka olen 'jouten', käytän mieluummin U:n kanssa höpötellen, mr S:n vieressä köllötellen ja vaan sillaillen. Mutta ehkä runosuoni puhkeaa kukkaan taas pian. Kunhan tää alkuhässäkkä saadaan alta pois.

back in business

Tänään sitten loppui se hissunkissun duunin alottelu. Eikun ryminällä vaan joka suunnasta kaikkea pientä. Ja mä nautin! Vaikka vielä oonkin hidas ja vähän jotenkin tahmea, niin silti sain jo vaikka mitä aikaiseksi.

Mr S joutui menemään tänään konttorille palaveriin, onneksi mummo pääsi U:ta katsomaan siksi hetkeksi, että mä pääsin kotiin. On kyllä loistavaa, että on hoitajia lähellä.

Ei nyt irtoa tän enempää tekstiä, toisella kertaa sitten.

12 points to mr Mom!

Mun miekkonen on yllättänyt mut nyt todella monta päivää putkeen! Ei oo tarvinnu siivoilla, tiskailla, tehdä ruokaa tai oikeastaan juuri mitään kotiaskareita keskiviikosta asti. Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kyläilemässä. Vilkuiltiin lätkät ja viisut (ei niistä sen enempää, olipahan turhaa) ja grillailtiin ja paljuiltiin. Henkisesti valmistauduin tänaamuiseen kaaokseen keittiössä, mutta ihana oli siivonnut ja tiskannut ja touhunnut täällä, ettei tarttenut muuta kuin tiskikone tyhjentää.

Sain eilen aamulla nukkua pitkään (kasiin asti jaksoin torkkua) ja aamupala oli pöydässä. Nyt on mr S:n vuoro saada nukkua, mutta U oli niin mallikelpoinen yksilö, että mäkin sain nukkua melkein ysiin asti!

U on oppinut uusia temppuja, perjantaina ihan 9-kuissynttärin kunniaksi yllätti. Laitoin sen sänkyynsä pötköttämään (päikkäreille) ja kun seuraavan kerran menin katsomaan, miksei se vielä oo sammunut, oli U erittäin tyytyväisenä itseensä roikkumassa siinä pinnasängyn reunassa. Eli seisomaharjoituksia täällä. Eilen harjoitteli tuolla keittiönpöydän alla, mamma oli vähän ilkeä, kun ei ihan onnistunut. Meidän pöydässä on alhaalla keskellä sellainen poikkipuu, siinä oli U poikittain, eikä päässyt mihinkään suuntaan, kun siihen lötkähti kesken seisomaannousuharjoitteen. Piti hetki hekotella ennen kuin päästi pienen pinteestä.

kypärä piässä

mr S osti U:lle istuimen pyörään. Sellaisen stongaan kiinnitettävän vekottimen, jotta kakara näkee, minne on matkalla. Niin ja pyörän mr S sai jostain anopin kätköistä, siinä on vaan yksi huono juttu. Se on lukossa ja avain häveyksissä. Kunhan se avain jostain ilmaantuu, tulee U:lle vallan uusia ulottuvuuksia matkustamisen saralla. Niin ja tietenkin kypärä pitää myös olla. U sai mattamustan Paul Frankin pääkallokypärän. Hieman on vielä hassun näköinen, kun kasvunvaraa on jonkin verran (pehmusteilla sen sisäosan saa kyllä ihan sopivaksi). U ihasteli itseään kypäräpäisenä oikein antaumuksella peilistä.

Tänään väsyttää luvattoman paljon, pitänee ihan kohta jo painua pehkuihin. Töissä pikku jumi päällä, pitäisi tuottaa tekstiä (tietenkin mielellään jo viime viikolla) mutta tuntuu, ettei vaan pääse vauhtiin. Toivottavasti huomenna jo sanat löytävät paikkansa mun päässä ja päätyvät paperille.

Olen yllättynyt positiivisesti mr S:n panoksesta kodinhoitoon. Toivottavasti tämä linja jatkuu.

läpsystä vaihto

Niin se vaan eka työpäivä surahti (ja päässä hivenen surisee edelleen...) vauhdilla. Mutta mitä mitä mitä ihmettä, miksi mulla ei ollut lämmin ruoka odottamassa täällä kauniisti katetulla pöydällä? Mr S vaan viipottaa U:n kanssa ympäri maita ja mantuja, kun tää työn raskaan raataja palaa kotiin. On se niin väärin.

No, tuli poijjaat reissuiltansa ja sain ruokaakin. Oli mr S käynyt kirkkonummen möksällä, lisää romua meille, jee (not). Äh, odotan kovasti aikaa, kun toi kakara ei tarvitse enää niin paljon oheisrekvisiittaa.

Töissä oli kivaa, vähän kyllä väsyttää. Tänään saattaa tulla nukkumatti normaaliakin vauhdikkaammin.