Angiinaton tyyppi

Ei siellä kurkussa mitään pöpöä ollut, vaikka kaktus siellä asustaa edelleen. Lisähupina ilmeisesti jonkinverran rikki oleva kylkiluu, joka muistuttaa olemassaolostaan sekä yskiessä, että ihan vaan asentoa vaihtaessa.

U nukkui superhuonosti viime yön, josko nyt nukuttaisiin molemmat ihan pitkät päikkärit.

Niin, vappu. Ei tullu sitte tänäkään vuonna tehtyä simaa. Eikä munkkejakaan varmaan. Ei jaksa. Hauskaa vappua kuitenkin.

strategisia mittoja

käytiinhän me U:n kanssa neuvolassakin männäviikolla. Painoa oli 8,7 kg ja pituutta 71 cm. Kuulemma hoikka poika meillä. Poskistahan sen huomaa... Ne kun edelleen näkyy takaapäin. Hurjaa, miten vauhdilla noi lapsoset kasvaa tässä alkuvaiheessa. Tänään käytiin U:n kanssa katsomassa yhtä kuukauden vanhaa poikavauvaa (meidän entiseen kämppään muuttaneiden uusi tulokas). On se hurjaa, että muutamassa hassussa kuukaudessa sellasesta avuttomasta pötköstä tulee tollanen hekotteleva, keimaileva, ryömivä, konttaamaan opetteleva riiviö.

Niin, konttausasentoa haetaan kovin. Olen yrittänyt selventää U:lle, että pari viikkoa vielä otetaan ihan rauhallisesti, sen jälkeen saa vaikka lähtee juoksemaan. Ei taida ihan totella tuo kuriton kakara moista komentoa.

Mr S tekee luultavasti maailman valmiiksi näiden kahden viikon aikana. Sitten tekee "vaan" 2,5 h töitä/päivä. Sen kun näkis. Toisaalta sille voi tulla yllätyksenä se, miten paljon tota kakaraa täytyy jo vahtia/viihdyttää. Eli voi hyvinkin olla, että jää vähemmälle työnteko. Katellaan nyt.

Jonottamassa

Terveysasemalla jonotan jotta joku vilkasis mun kurkkuun. Vaikeaa niellä ja korvaakin särkee kovin. Olis aikamoista jos tässä vaiheessa elämää olis korvatohellus... Kun tietääkseni ei oo koskaan aiemmin ollut. On tää sitkee pirulainen tää tauti!

Mr S on lomalla, keskiviikkona käytiin Korkeasaaressa moikkaamassa elukoita. U ei oikein osannut arvostaa, katteli enemmän mun kaveria ja sen kakaraa:)
Eilen oltiin maaseutumatkailemassa Ideaparkissa. Tänään varmaankin vaan sillaillaan ;)

Tiedotusasia:

Kevään eka perhonen bongattu. Se oli iso ja keltainen ja onneksi ulkona mun ollessa turvallisesti sisällä. Ei mulla muuta tähän hätään:)

Makuasioista

Turha niistä on lähteä kiistelemään. Jos rauhoittuu katselemalla R-kioskin mainoksia (hojo-hojo isopomo), niin ei se väärin oo. Ja jos sattuu tykkäämään Haloo Helsingistä, niin sekin on ihan fine. Tosin siihen Muumi-asiaan voi mr S yrittää puuttua jollain tapaa, hän kun ei moisia otuksia voi sietää. Jos ei jo selvinnyt, niin kyse tietenkin U:n mieltymyksistä, jotka oon saanu selville tässä viime aikoina. Haloo Helsinki selvisi tänään, mutta ai että, kun toi kakara menee hypnoosiin siitä musiikista!

uudestaan!!!

mitä pahaa mä olen tehnyt? Tauti osoitti jo hellittämisen merkkejä (U nyt jo on ihan pirteänä, mitä vähän rohisee ja yskii silloin tällöin, ei näy vauhtia haittaavan...) mutta viime yö oli suoraan helvetistä. Yskimistä ja niistämistä vuoronperään. Sainhan mä varmaan kokonaiset kolme tuntia nukuttua. Yhteensä. Tänä aamuna taas lämpöä (37,1). Nielin ylpeyteni ja soitin anopille. Lupas tulla leikkimään U:n kanssa hetkeksi, että mä saan levättyä. Tulis nyt nopeasti, mä kualen kohta!

voihan räkä!

Nyt on sitten U kipeenä, raukka on ihan räkänokkana ja kuume nousee. Nyt nuokkuu tuolla Kallen sylissä, välillä vilkaisee lätkämatsia ja jotain ulisee (ei oteta selvää, kumpaa joukkuetta kannustaa). On niin avuton olo, kun kaikki toimenpiteet, joita teen helpottaakseni pienen elämää, ottaa U lähinnä v***uiluna. Nenäsuihke on aivan sieltä ja syvältä, puhumattakaan siitä niistäjähommelista. Auta armias, kun yritän riistää ihan paperilla siitä nenän alta niitä räkäjarruja. Hirvee huuto. Eikä asiaa kovin paljon auta se, että itellä on edelleen olo kuin jyrän alle jääneellä.

Saa nähdä, kehkeytyykö tästä vesirokko, sitä kun on tässä lähipiirissä nyt pyörinyt. Juuri kummipojan äiti laittoi viestiä, että heillä on nyt kyseinen tauti. Voi kun olis vaan normiflunssa... Ja menis nopeesti ohi.