nyt harmittaa

ihan pikkasen vaan siis se, että ulkona paistaa aurinko (lupailivat jotain 15 astetta lämpöä), enkä mä oo ollenkaan vappuhulinakunnossa. Vaikka voihan sitä hulista ihan vaan näinkin, mutta silti. Kyllä se kylmä skumppa vaan tekis poikaa ja tyttöä. No, meen kaverille kylään, ehkä sieltä vähän saa fiilistä.

Töissä jo, pääsee (toivottavasti) ajoissa lähtemään kotia. Kun siis vaan odottaa, että pääsee päikkäröimään...

Eilen oltiin nostalgisia, käytiin ilta-ajelulla keskustassa, syömässä entisessä lähipizzeriassa Neronessa. Munkkiniemessä haaveilemassa keltaisesta kivitalosta, kurkkaamassa tornia. Se pizza oli kyllä hyvää, mutta jokin siinä pikkasen tökki. Kun kotona sitten vessa kutsui ja aika inhasti kutsuikin ja monta kertaa.

maailma valmiiksi

eilinen oli kyllä yhtä vaakalentoa. Siitä kun selvis kotiin ja sänkyyn, huus selkä vastalauseita (ei siis vatsalauseita, koska se on selkä, daa). Duunissa promoomista, illalla vielä päämiehen viihdytystä ravintolassa ja siinä välissä vähän ajelua ympäri kaupunkia jos jonkinmoisissa jutuissa.

Tosin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olin/olen väsynyt, mutta onnellinen. Mä tykkään mun työstä niin paljon! Vihdoin oon löytänyt sen paikan, jonne haluisin edelleen jatkaa raahautumista aamuisin, vaikka voittaisin lotossa.

Nyt on perjantaipullat masussa (kaakaon kera nautittuna, tottakai) ja tapan tässä vähän aikaa odotellessani, että duunikaveri vapautuu palaverista. Meillä on tyttöjen ilta sen luona, syömistä ja juomista ja juoruumista. Aivan mieletöntä!

Mr S kysyi aamulla, että miks oon niin hymyileväinen? Onneks, parempi olotila tää kuin se viime viikkoinen ranteet auki ja kyynelkanavat kanssa...

kesäkeitto?

tai jokin ihme vihannessysteemi ilmeisesti kasvaa mun vatsassa. Kun on niin hilpeitä vertauksia ollut tässä raskausviikkojen myötä. "Tällä viikolla sikiö on maissintähkän kokoinen" "Tällä viikolla sikiö on paprikan kokoinen" "Tällä viikolla sikiö on pihvitomaatin kokoinen".
Ei oo mun mielestä järkeä tossa vertauskuvallisessa jutussa. Maissi se on minimaissikin ja paprikoita oon nähnyt melkosen erikokoisia. Samoiten paprikoita. Että hilpeää sekametelivihannessoppaa vaan itsekullekin raskautetulle.

Nyt parturiin, pitkästä aikaa!

rapula?

Oli pikkasen pöhnäolo sunnuntaiaamuna, kun kaveri soittaa siinä seitsemän pintaan, että nyt olis tuomassa paskalavaa tontille. Onneksi, onneksi mä sain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Mutta hetken hieman epäilytti, että olinko mäkin jotenkin vahingossa juonut jotain alkomahoolipitoista, kun niin krapulaolotila oli päällä. Tämä siis johtui siitä, että kaveripariskunta tuli la iltana yksille. Jotka tosiaan venyivät sinne aamukolmeen ja muutamiin lisää =) En kyllä valita, oli oikeinkin mukavaa, mutta väsy oli kyllä kova.

Lauantaina tehoiltiin ympäri kaupunkia, käytiin koeajolla, rautakaupassa, sisustuskaupassa, anopilla syömässä ja tarkastamassa Puolen Hehtaarin metsän tilukset. Eikä oikeestaan tästä tehoilusta jäänyt mitään merkittävää käteen. Pöytä ja siihen tuolit löydettiin (mutta mr S jäi taas arpomaan niitä, eli ei vielä huokasta) ja arvottiin ihan tosissamme autoa.

Eilen tultiin siihen lopputulokseen (kai), että pidetään butabuta-auto. Ja ostetaan joku toinen auto sille kaveriks. Näillä eilen.

Eilen Kalle toi viimeinkin tyttöystävänsä näytille. Ihan mukavanoloinen tyttö, mutta ei jotenkin yhtään samalla aaltopituudella tai sitten olin vaan jotenkin väsyny tai jtn. Ja ehkä se oli hermostunut, mutta se naurahti aina jokaisen lauseensa jälkeen. Rasittavaa! No onneksi mun ei tartte sitä kuunnella, pääasia, että Kalle on iloinen =)

Tänään tontilla roskatalkoot, toivottavasti sää pysyis nättinä.

sää on kuin morsian

vanha, väsynyt, ruma, ilkeä ja kiukkuinen. Ja mun olotilakin on ihan säänmukainen. Aamulla tuli oikein kunnon ääneenitkukohtaus, onneksi sain sen jotenkuten loppumaan. Positiivista siinä oli se, että itkusta turvonneet silmät on jotenkin helpompi meikata.

Menin eilen ihan ajoissa nukkumaan, mr S tuli perästä jossain vaiheessa ja herätti mut. Siinä kun tarpeeksi vonkas niin johan mäkin heräsin ja piristyin. Siinä vaiheessa kun mr S kuorsas jo kuuluvasti, siirryin mä siitä pyörimästä nettiin haahuilemaan, vähän pientä yöpalaa syömään ja muuten vaan tuskailemaan sitä, kun ei enää väsytä. Vihdoin kun sänkyyn teki taas mieli palata, päätti tyyppi alottaa oikein kunnolliset jamit vatsan puolella. Ei ollut mitään pientä kääntyilyä, se täris ja joras nuoruuden innolla (kirjaimellisesti;)). Ihmettelen kovasti sitä tärinää, se tuntuu niin oudolle. Mutta luulenpa, että se voi olla hikka. Jos siis on muhun tullut. Silloin kun mulla tulee hikka, sen tietää kaikki. On sen verran voimakas hikkataipumus mulla. Eikä mun mielestä hikkaa voi pidätellä. Sen pitää antaa tulla vaan sellaisena kuin se on tullakseen.

Tänään sitten hirvee väsymys ja taistelu itkua vastaan. Onneksi perjantai-iltapäiväkahvilla sentään saivat duunikaverit musta puristettua vähän hymyä irti. Ei ihan jäänyt pelkän synkistelyn puolelle tää päivä.

Soitin aamulla siskolle, että tarttisin illalla seuraa. Se lupaili vähän, mutta soitti tossa puolenpäivän aikoihin takaisin. Sille oli iskenyt (taas) joku ihme heikotuspyörrytysoksennuskohtaus töissä, oli menossa lääkärin kautta kotiin. Vähän huolestuttaa sekin, sillä nyt on vähän liikaa ollut noita kohtauksia. Eli ei seuraa mulle siskosta tänään. Jos vaan Sellon kautta (henkkamaukasta pari pikkujuttua) kotiin synkistelemään. Toi sää oikein vaatii moista.

puijausta, sanon minä!

lämpömittari näytti aamulla alle kahta lämpöastetta, kadut kiilsi märkinä. En sitten uskaltanut ottaa pärrää alle. Mustan jään pelossa. Samantien kun astuin ulos ovesta, tajusin että nyt mua on huijattu ja rankasti. Aurinko paisteli ja mulle tuli kuuma villakangastakissa. Että näin. Kun ei näitä ajopäiviä muutenkaan varmaan mitenkään kauheesti ehdi tulla ennenku vatsa ottaa ihan totaalisesti vastaan. Ei nyt ollut hyvä aamunavaus tämä. Enkä viittinyt enää kääntyä takaisin ja käydä vaihtamassa vaatteita ja laukkua ja ja ja...

Mr S kipeenä, malttais nyt pysytellä vällyjen alla. Mutta kun pitää rakentaa talo. Sillä oli muuten erittäin järkeviä ideoita taas. Ehdotti, että heinä/elokuussa käydään otattaa hääkuva meistä. Silleen, että oon ihan viimesillään raskaana. Vuokrataan puvut ja kaikkea. Sitten voidaan huijata kakaraa, että oli "pakkoavioliitto". Toinen nerokas idea oli ottaa kuva, jossa kakara on korissa ulko-oven takana ja me sitten siinä ovella ilmeet yllättyneinä. Vähänkö lapsrukasta tulee sekopäinen yksilö, kun isukkipappa jo nyt yrittää tehdä kaikkensa pienen pään sekoittamiseksi. Toisaalta, luulen että sillä oli eilen jonkin verran kuumetta (mr S:llä siis) että ehkä annetaan anteeks pari tollasta loistoideaa.

Jaa, jos töitä tekis vähän väliin...

Vähän niinku pyörällä ajo

nimittäin moottoripyörällä ajo. Ajokausi avattu!!! Enkä (vielä) edes kaatanut pyörää ;). Pari miinuspuolta tässä jutussa kyllä on... nro 1: en löytänyt yhden yhtä buffia mistään, eikä ajotakin alle voi kertakaikkiaan laittaa kaulaliinaa, yritin kyllä, mutta meinasin tukehtua. nro 2: kypärätukka. Ei tartte varmaan selittää sen enempää. nro 3: ajotakki. Se menee vielä just ja just kiinni, mutta saa nähdä kuinka kauan. Ja se mun ihana nahka-ajotakki... siitä on turha edes haaveilla. Eli toivottavasti pian lämpenis ilmat niin paljon, että vois ajaa ilman rotsia. Muuten jää tosi lyhyeks tää mun ajokausi. No, ehkä mr S ei niin laita pahakseen, jos se saa ajella pärrällä vuorostaan=)

Mitäs mitäs. Eilen töissä seitsemään asti, tänään töihin ennen seitsemää. Pysyy tasapaino. Ja nyt rästihommat kuntoon ennen ku muut tulee töihin, tänään pitää muuttaa, saan isomman pöydän (enemmän tilaa sotkea) ja paikkakin taitaa vaihtua. Saa nähdä, minne pääsee istumaan.