aamuihminen

oon tietääkseni lähes koko elämäni ollut aamunvirkku. Sellainen kymmeneltä nukkumaan, kuudelta ylös -tyyppi. Tää työttömyys on jotenkin rikkonut mut (ja mikä pahinta, saan äiti-oireita, alan siivoomaan keskellä yötä!). Valvon ja pyörin ja hyörin sängyssä, uni ei vaan tuu. Viime yönä meni jonnekin kahden jälkeen, ennen kuin uni tuli ja pelasti. Ja mr S:n kello kun soi seitsemältä olin aivan pihalla ja sitä mieltä, että se on jotenkin rikki, kun keskellä yötä alkaa mökäämään. Ja Pacokin on rikki, kun alkaa jo puol kymmeneltä aamulla vaatimaan hupun poistoa häkin päältä. Voi voi, pitänee yrittää kammeta tätä vuorokausirytmiä jollain aikataululla takaisin kuosiinsa. Toisaalta, eipä tartte ennen ens vuotta;)

Eilen oli perheilta, kateltiin vanhoja dioja! Voi sitä riemun määrää, kaikki meistä tytöistä oli aivan intopinkeenä (lapset ei niinkään, ne ei tajunnu sitä nostalgian määrää...). Riemunkiljahduksia tuli kuvasta jos toisestakin, tyyliin: "mä muistan ton mekon/haalarin/yöpuvun/kengät/joku muu vaatekappale" johon mä yleensä nuorimpana paikalla olleena vastasin, että muistan myös kyseisen rytkyn, koska se on ollut myös minulla käytössä. Että ei ollut kertakäyttökulttuuri kukassaan vielä tuolla 70-80 -luvulla;)

Jaahas, taidanpa tästä lähteä suihkuun ja shopauttamaan! Mr S:lle mainostin illalla, että lähden törsäämään oikein kunnolla. Nauroi, kun kuuli mitä aion ostaa. Ainakin kajalin, joka on ihan loppu, naamarasvankin saatan ostaa ja ehkä hiuslakkaa. Että sellaset hurjat suunnitelmat tälle päivälle. Mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla tehdä moista, kun on tietoa siitä, että pian saan palkkaa!!!

jotain sittenkin tapahtuu

9. pvä tammikuuta vuonna 2012 aloitan uudessa työpaikassa. Tavallaan ihan hyvä, että sai sovittua ton loman jälkeen vasta aloituksen, nyt voi rauhassa ressata kuukauden verran sitä aloitusta ;) No ei vaiskaa, vaan ihan taloudellisestikin on kannattavampi noin, saa päivärahat siihen asti, eikä tartte pitää palkatonta lomaa.

Eli eli. Olivat oikeesti tykänneet musta (hullut) vaikka olin ihan oma itteni. Kaipasivat näillä lisähaastatteluilla vaan jonkinlaista varmistusta tai jtn. Mietin tässä vaan kovasti, että miten kerron hyvät uutiset mr S:lle. Sillä kun on tapana pantata aina tällasten juttujen kertomista. Ajatuksena oli, että kerron, että työttömyys jatkuu vielä. Vaikeutena on se, että miten pystyn olemaan surullisena/masiksena kertoessani sitä. Sitten, kun rupee lohduttelee ja tsemppaamaan, niin voi ehkä paljastaa? No, en tiiä. Mieli tekis juhlia ja laittaa skumppa jäihin. Ehkä vaan mennään krymppaamaan mun uus työpaikka =D Oon happyhappy, mulla on hyvä kutina tästä!

mitään ei tapahdu...

inhottavaa pitää ihmistä tälleen jännityksessä (vaikka oonkin täysvarma siitä, etten mä sitä paikkaa saa) eli ei olla vielä soiteltu siitä työstä. Vaikka tänään lupasivat soittaa. No onhan tässä vielä vajaa kolme tuntia virka-aikaa jäljellä...

Näin levottomia unia (sitten kun vihdoin viimein suostuin nukahtamaan). Mun koko perhe oli meillä (joku perheiltatyyppinen ratkaisu oli kyseessä) ja iskä noukki yhtäkkiä parvekkeelta papukaijan. Siis samanlaisen kuin Tipu, eli neitokakadun. Laitettiin se Tipun kanssa samaan häkkiin ja alkoivat samantien sukia toisiaan, eli olivat kamuja. Sillä papparilla oli "tunnistus"rengas jalassa, joten ajattelin, että löydetään oikea omistaja helposti. No, siinä selvitellessä toinen sisko sitten sanoo, että partsilla on taas joku papukaija. Se olikin sellanen outo tyyppi, joka näytti vähän joltain sukupuuttoon kuolleelta lajityypiltä, googletin sen ruokavaliota ja sille olis pitänyt syöttää minkkejä. Että sellasia unia...

Sieltä soittelivat työpaikasta, nyt vähän jänskättää... Ilmeisesti sain paikan, mutta nyt toi lomareissu vähän sekoittaa pakkaa... mieluiten alottaisin heti kun mahdollista, mutta lomallekin olisi kiva lähteä hyvin mielin... Eli nyt odottelen, kun rekryfirman tyyppi selvittää tätä lomahommaa sinne yritykseen. Voi kun onnistuis vaivatta!

hauskaa perjantaita

ulkona on pimeetä kun säkissä, koko päivä oli harmaata ja sadetta (tihkusellaista). Väsy.

Kävin haastattelussa, ihan meni ok. Tietenkin pyörittelee päässään, että mitä olis pitänyt sanoa toisin, mitä jäi kysymättä jne. Yllärin heitti hr-tyyppi mulle, meitä onkin kolme tässä vikassa haastattelussa. Se toinenkin, jota ovat haastatelleet jo pariin otteeseen ja joku ihan uus kolmas tyyppi. Vähän jäi hämmentävä olo. Kun kuitenkin olettaa, että on ihan hyvät valmiudet kyseiseen tehtävään ja että kyse on siitä, että joku toinen on todella samalla viivalla, joten sen takia eivät osaa päättää. Sitten yhtäkkiä heitetäänkin, että joku vielä tulee mukaan peliin. Tulee olo, etten kovin lähtemätöntä vaikutusta ole onnistunut antamaan itsestäni, kun vielä haluavat "selailla" muitakin vaihtoehtoja. No, tällasta tää näköjään on ja maanantaina lopullinen tulos. En pidätä hengitystä.

Uusia hakemuksia vaan kehiin ja sitä oikeeta, mulle oikeeta työtä etsimään. Kyllä se siitä=)

ylläripäivä

piti olla siivopäivä. Tavallaan olikin, muttei sillä tehokkuudella, jolla olin suunnitellut. Mr S ilmoitti seitsemän aikaan aamulla, että hänellä on etäpäivä. Jotenkin ärsytti, ettei voinut aiemmin ilmoittaa moista. Vaikka eihän se tossa varsinaisesti häirinnyt, mitä nyt joutu kyselemään, että milloin voi imuroida... No, tuli siivottua sitten kylppäri pitkästä aikaa ja kunnolla. Jos sen tekis useammin, niin voisi ehkä selvitä vähemmällä äklötyksellä. Varsinkin lattiakaivon putsauksen suhteen. Siellä oli varmaan jo jotain uusia eliölajeja kasvamassa. YÖK. No, voi sanoa, että on vaikkapa joulusiivous sen huoneen osalta plakkarissa ;)

Käytiin Sellossa syömässä, kohtapuoliin ollaan lähdössä moikkaamaan Travista. Viime yö meni taas vaihteeks pyöriessä ja tempoillessa (naistenvaivojakin oli, jotka valvotti) ja vessassa ravatessa. Ens yö arvatenkin menee miettiessä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kysymyksiä, joita voi tulla haastattelussa vastaan. En kyllä ymmärrä, miksi moisia pyörittelen, kun kuitenkin kysyvät ihan eri juttuja ja oon ihan hoomoilasena eikä auta yhtään se, että oon valvonut edellisen yön. No mutta siinä tän päivän valitukset.

neljäs kerta toden sanoo?

haluavat vielä kerran nähdä mut siellä firmassa. Eli perjantaina olis jo neljäs haastattelukerta kyseiseen tehtävään. Kyllä on vaikeeta yks assari palkata... Olisivat heittäneet vaikka kolikkoa tai jotain, että olis saanut jo selvyyden tähän tilanteeseen. No, eipä toi nyt mua suuremmin heiluta, menen taas näyttäytymään ja yrittämään kovasti sen jännityksen seasta näyttää sen oman itteni. Olin jo heittäny kyllä kirveen kaivoon ton paikan suhteen, mutta ilmeisesti en nyt ihan toivoton ollutkaan haastatteluissa=)

Tälle viikolle ei mitään kummempia suunnitelmia, lauantaina mennään kylään mr S:n kaverille, mutta ei muuta tiedossa. Niin ja pe pitää käydä iskää moikkaamassa ja ehkä toimimassa tonttuna ;)

Nyt mua laiskottaa kovin, aion ottaa päikkärit. Ehkä toiset tai kolmannet tän kahden kuukauden aikana kun oon ollut kotona. Jotenkin tulee niin kauheen huono omatunto, että vaan päikkäröi. Mutta eipä tässä muutakaan tähdellistä tekemistä ole. Ja jos unettaa, niin sitten pitää nukkua.

Niin ja vihdoin sain laitettua päivärahahakemuksen, ehkä jotain rahaa parin viikon sisään olis tiedossa. Toivottavasti!

vuoden synkein päivä

ilmeisesti työssäkäyvistä puhuivat, mutta eilinen maanantai oli taloussanomien mukaan väsyttävin päivä koko vuonna. Eipä tääkään päivä mikään hiphiphurraa ole, vaikkei töissä olekaan. Hieman on väsy... Yöt valvon/pyörin/ajattelen asioita, päivisin väsyttää ja laiskottaa. Muutama rästihomma on odottanut jo liian kauan. Talobudjetti ja kuittihommelit on yksi rästihommista. Mr S eilen kyseli noiden perään, lainaa kun piti nostaa taas hieman lisää. Jospa nyt saisin skannattua ja siirrettyä exceliin kuittien summat.

Lauantainen meni hyvin, oli hyvät pöperöt, vaikka itse sanonkin ;). Sunnuntaina oli pikkasen heikko olo, mutta päästiin kuitenkin liikkeelle. Käytiin katsomassa vähän huonekaluja uuteen kämppään. Niin hassua, kun koko taloa ei vielä edes ole ja parin kuukauden päästä pitäisi olla jo melkein kaikki valmiina. Sunnuntaina käytiin myös anoppilassa syömässä, oli hyvää kinkkiä. Anoppi äsken (taas vaihteeksi) soitteli ja kysyi lähdenkö ajelemaan. Nyt ei jaksanut, ihan aikuisten oikeesti pakko ottaa ittensä niskasta kiinni ja laittaa työhakemuksia menemään. Oli pankkitäti kysellyt mun työtilanteen perään... Mr S rauhoittelee mua, että meille on jo luvattu kys. summa lainaa, mutta mua silti huolestuttaa, että mun työttömyys sotkee tätä talokuviota. Vaikka vähemmän mä tälleen työttömänä tuhlaan kuin töissä ollessani. Mr S:kin ihmetteli eilen ääneen, ettei hällä oo menny vielä kertaakaan tili pakkasen puolelle, että millä mä elän? No, eipä tässä kauheesti pysty tuhlaileen, kun ei oo mitään rahoja.

Näin aamusta himppasen outoa unta, mut pidätettiin, muttei kuitenkaan pidätetty, meinasin tippua kalliolta mereen, olin syömässä vanhojen duunikavereiden kanssa, prätkäkamat hävis... sekavaa.

Eilen oli perheilta Kontulassa. Katottiin leffa ja napsattiin sipsiä ja karkkia. Ihan mukava, rento ilta. Leffana katottiin suomalainen vuosisadan alusta kertova Valo, jossa lapset oli pääosassa. Vähän oli kökkö (lapsinäyttelijät eivät ihan osanneet rentoutua ja olla näyttelemättä), mutta ihan mielenkiintoinen. Tuli taas vähän historiaa opittua.