mä olen helppo

sanoi mr S kun lepytteli mua eilen illalla. Vei mut syömään Kämp:iin, ihan pitkän kaavan mukaan. Alkuruoaksi kana-ceasar -salaatti, pääruoaksi Kämpin klubileipä (kanaa ja pekonia, ei voi mennä vikaan) ja jälkkäriksi petit fours. Sitten vielä iltadrinksu ja kotiin köllimään. Tietää kyllä niin hyvin, miten mua käsitellään. Oon helppo, kun rahalla selviää ;) Niin ja lepyttely oli siis sen vuoksi, koska on kuulemma laiminlyönyt mua nyt liian kauan työkiireidensä takia.

Huomenaamulla kone kohti ameriikan ihmemaata. Pikkusiskon tapaaminen ja kaikki se shoppailu. Eipä taida tästä päivästä tulla kovin tehokas työpäivä, viime yön nukuin ehkä kaksi tuntia. Ei oo ikinä ollut näin kovaa matkakuumetta. Tänään pitää vielä käydä shopauttaa pari juttua ja hoitaa pari asiaa, niin voi rauhassa lähteä reissuun.

hajanaisia ajatuksia/huomioita

tuli viikonloppuna puheeksi/mr S mainitsi parista asiasta.

1. Lintu on siitä hassu lemmikkieläin, että siitä saa sanoa miltei mitä vaan. Tyyliin: Hyi sen nokkaa/jalkoja/kynsiä/ihan mitä vaan
Teen siitä nugetteja, jos se piipittää
Lennätän sen seinään/paiskaan sen johonkin muuhun paikkaan
Voisko oven/ikkunan jättää auki... niin että toi lintu pääsis vähän vapauteen
Ajattelepa vastaavia lausahduksia koiran/kissan/pupun kohdalle. Toki näistäkin saa vitsailla, mutta melkein vain omistaja itse. Kuitenkin toi lintu on todennäköisesti meillä n. kolme kertaa kauemmin kuin keskivertokoira, periaatteessa papukaijat on fiksumpia kuin keskivertokoirat, rakastan sitä piipittäjää aivan mielettömän paljon. Ehkä ihmiset, joiden kanssa tästä keskusteltiin, ymmärtäisivät vähän laimentaa vitsailuansa meidän linnun suhteen. Vaikka kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Ymmärrän kyllä niitä, jotka oikeasti pelkää lintuja, pelkään mäkin perhosia. Mutta että ihmiset, joilla on itsellään lemmikki, vitsailevat käristävänsä meidän lemmikin. Ei ymmärrä.

2. Mun ystävistä kolme on kokonaan poistanut mut elämästään. Kaikkien kanssa olen vieläpä ollut melkeinpä "bestis" -tasolla. En ymmärrä. Olenko tehnyt jotain väärin, sanonut jotain, ollut sanomatta? Niin ja tiedän, että ihmiset etääntyy ja kaverisuhteet vaihtuu, mutta kun ei ole ollut mitään näkyvää syytä. Ollaan oltu yhteyksissä, kyläilty ja yhtäkkiä seis. Ehkä ne vaan kyllästy muhun. Mä yritän aina välillä saada yhteyttä näihin ihmisiin, kaksi ei edes vastaa, yksi on vaan kiireinen. Eilen laitoin sitten toiselle vastaamattomalle viestiä, että mitä kuuluu jne. kirjoitin myös, että sanoisi suoraan, jos ei enää kiinnosta olla yhteyksissä. Ei tuhlattaisi sitten kummankaan aikaa. Harmittaa vaan, koska kuitenkin hyviä tyyppejä kukin näistä ovat.

early worm...

pitkästä aikaa pääsin ajoissa ylös sängystä, melko pirteänä jopa. Ihanaa, kun alkaa jo hieman valoakin näkemään.

Tapasin eilen töiden jälkeen pari tyttöä (siskokset), jotka olen tuntenut ikäni (kirkosta). Toinen tytöistä on menossa naimisiin ja pyysi mua tekemään hääkakkunsa. Taisin suostua. No, yritin hieman kysellä, mitä haluaisi kakulta. Melko helppoa, kaikki kuulemma käy. Eipä oikeesti ole kovin helppoa kun ei antanut oikein mitään vinkkejä. On onneksi aikaa vielä.

Tänään mr S on luvannut leikkiä mun kaa. Lähden ajoissa töistä ja yritän etsiä uusia talvikenkiä, kun näillä mun vanhoilla saisi kuulemma heittää vesilintua. Mähän teen työtä käskettyä=)

lunta tulvillaan...

onneksi kohta päästään vähän lumettomampaan maisemaan. Alkaa tursuilla jo korvista ulos tää valkoinen moska, jota vaan lappaa lisää koko ajan taivaalta.

Laiskottaa, ei tekisi mieli mennä tänään lauleskelemaan... mutta ensi viikkokin jää väliin. Kattoo nyt sitten, jaksanko vai enkö jaksa. Nukuin todella levottomasti, kuunnellen mr S:n tuhinaa, se kun nukahti sekunnissa iltajumpan jälkeen.

Aamulla oli ylläripylläri raksamiehet ovella (minä suihkunraikkaana miltei vaatteitta). Mr S unohti mainita, että ovat tulossa katsomaan vikalistan korjattavia juttuja. No, sainpahan vaatteet nopeesti niskaan =)

Eilinen meni suht hyvin, mutta oli kyllä niin rankkaa, että meen kotiin nukkumaan tästä kun pääsen lähtemään. Eli ei kuoroa tänään.

jänskättää

vanhempien tapaaminen tänä iltana. Viisi vuotta seurustelua takana, eikä mitään luonnollista tapaa, jossa olisi voinut vanhukset toisilleen esitellä. Nyt sitten tehtiin tapahtuma (mr S:n synttäri/tuparisysteemi) pelottaa. Meidän äiti kun on vähän mitä on... kaipa se osaa käyttäytyä. Se vaan välillä päästää suustaan ihan mitä tahansa. Ja jos niin pääsee käymään, niin mr S:n äiti lataa kyllä varmasti täysillä takaisin. Että sellaista.
Jännittää myös perjantai. Molemmilla niin kauhea kiire/stressi/härdellibordelli ollut päällänsä tässä jo muutaman kuukauden, että matka/loma on oivallinen paikka purkaa kaikki paska mitä tässä on kertynyt. Sitä on jonkin verran... Ehkä yritetään keskustella rakentavasti jo vaikka ennen vegasiin pääsyä. Lentomatka on aika pitkä, sitäkin voi tietenkin käyttää hyödyksi.

Mä teen tänään vanhuksille tomaattibruchetat (oli hyvät lauantaina, jatkan samalla linjalla), pääruoaksi pestolohta ja jotain pakastevihannessysteemiä. Jälkkäriksi pakasteesta minttusuklaakakku ja vaniljajädeä. Eiköhän noita sen verran oo jo noita syömisiä, ettei tartte niin kauheesti edes keskustella ;)

Paco on melkoinen riiviö. Meni tepastelemaan telkkarin päälle, katoin touhua hieman epäillen, tietäen, että kohta sattuu jotakin. No, ei kestänyt kauankaan, kun kuulu melkoista rapistelua, eikä herra Paco pacolaista näy missään. Oli tippunut telkkarin taakse (telkkari on sellaisessa kirjahyllyssä, joten ei ole kovin paljon tilaa siellä telkkarin takana). Joutui hieman kallistamaan telkkaa, että Paco pääsi johtoja pitkin kipuamaan takaisin ihmisten ilmoille. Varsinainen.

Nyt kerjää rapsutuksia tässä näppiksellä, on se aika ihana=)

sunnuntai-ilta

vietettiin eilen mr S:n synttäreitä, kummipojat ja heidän vanhempansa olivat kylässä. Mä tein ruokaa ja hyvää ruokaa teinkin. Alkupalaksi tomaattibruchetat ja mozzarellasalaatti, pääruoaksi pihvit ja kerma-juusto-valkosipuliperunat, jälkkäriksi se suklaatuorejuustokakku. Nam. Kerrankin onnistuin ja kaikki ruoat onnistui hyvin ja kaikkee.

Kaupassa jouduin käymään yksin ja ilman autoa. Oli hieman pähkäilyä niiden kuuden muovikassillisen ruokaa ja juomaa kanssa, mutta sittenpä keksin. Muutama räkänokka poika seisoskeli siinä kaupan edessä, hengaili vaan. Maksoin niille muutaman euron, niin nepä kantoi mulle ne kassit kotiin. Oon kyllä viksu.

Mulla oli eilinen vähän rankka jostain syystä, oli sellainen olotila, että ihan kohta alan itkemään (syystä ei mitään havaintoa), joten olin varmaankin hieman vaisuna. No, ehkä noi ymmärsi, että aina ei voi olla happyhappy. Kummipojat olivat oikeinkin suloisia.

Perjantaina illalla käytiin mr S:n kanssa leffassa, katottiin Shutter Island. Oli ihan hyvä, vähän vaati pään käyttöäkin, joka oli kyllä hyvä juttu. Tänään tilattiin pizzaa, kateltiin Hangover ja siitä sitten otettiin idioita tulevaan Vegasin matkaan ;) ens perjantaina lähdetään! Jos vaan kestetään sinne asti, mr S on ihan burnoutin partaalla työjuttujensa kanssa, eikä mullakaan nyt ihan kaikki käet kuku. No, kyllä tää tästä.

Niin ja nyt oon siis töissä... teen vähän kouluhommia ja siinä sivussa pari mittausta. Ei ihan välttämättä juuri parasta hommaa näin pikku kanuunassa.

ihana sää

lähdin fiksuna tyttönä tänään mekossa ja melkoisen ohuissa sukkiksissa töihin. Nyt ei huvita lähteä täältä pois, kun pitää mennä ulos. Niin siis mikä sään mukaan pukeutuminen? Mä päätin eilen illalla, että haluan just nää vaatteet päälle tänään. Siinä vaiheessa ei mikään talven pahin lumimyräkkä mua kiinnosta.

Niin siis paitsi just nyt kiinnostaa. Sen verran, että melkein tekis mieli tilaa taksi. Ehken sentään. Menis tän päivän palkka varmaan siihen kyytiin. Nyt jos oon fiksu tyttö, niin kurkin tuolta ikkunasta vaan, että miten noita busseja menee, etten joudu odottelemaan pitkään pysäkillä.

Kaupan kautta kotiin, päätin tehdä mr S:lle suklaa-tuorejuustokakun. Ilman liivatetta. Inhoan yli kaiken liivatteiden kanssa sotkemista, koulussakin onnistuin jotenkin välttämään lähes kaikki liivatetta vaativat työt. Mutta löysin onneksi sellasen ohjeen, johon sitä ei siis tarvita. Oon ennenkin tehnyt tolla ohjeella, tulee niin hyvää.