asuntohaaveita

oltiin eilen muuttamassa kaveripariskuntaa. Muuttivat omakotitaloon rivariyksiöstä. Muutto meni suht hyvin, mitä nyt pariskunnan naispuoleinen henkilö meinasi alkaa synnyttämään välillä... Supisteli niin ahkeraan, että jäin auttamaan tavaroiden purkamisessakin, vaikka olisi tehnyt mieli lähteä kotiin touhuilemaan heti kamojen kannon jälkeen. Siinä tavaroita purkaessa tuli se fiilis, kun availee kuin joululahjoja ikään kaikkea pakkaamaansa. Saa päättää, mihin mikäkin juttu tulee, kaikki on puhdasta ja siistiä ja uutta vielä itselle.

Tuli hinku saada nopeasti uusi asunto=) jotta pääsee laittamaan paikat uusiksi. Kyselinkin jo mr S:ltä, että milloin laitetaan kämppä myyntiin??? Ehkä loppuviikosta voisi laittaa kämppää myyntikuntoon, tehdä siitä avaramman viemällä pari nojatuolia säilöön, siivoamalla roinaa pois... odottavalla kannalla. Vaikka meidän koti on ihana, jossain on vielä ihanampi juuri meille!

kiukku

muistui juurikin mieleeni, millainen olin ennen kuin aloitin syömään ehkäisypillereitä. Kiukkuinen, omistushaluinen, räjähtelevä, toisin sanoen ihan hirvee akka. Tosin silloin olin myös 15 vuotias, joten silläkin on voinut olla osuutta asiaan...

Kiukuttaa jostain syystä. Vaikka ei varsinaisesti ole edes mitään syytä. Sain eilen ihanan ranne- ja kaulakorusetin, meistä otettiin muutama kuva, illalla käytiin syömässä täydellisessä italialaisessa ravintolassa (karitsaa ja vasikkaa, syötiin siis eläinvauvoja...). Ilta päättyi sänkyyn, molemmat tyytyväisinä.

Ja tänään elämä on jotenkin ihan väärin. Ei ole mitään yhtä syytä, mutta pari väärää tai väärällä äänenpainolla sanottua sanaa, yksi unohdus (johon minäkin olin osasyynä), nälkäinen miekkonen ja kiukku on päällä.

Onneksi mr S antaa ainakin vielä mun vaan olla omissa oloissani... ja ei voi Pacon läheisyydessä olla kovin kiukkuinen. Se on niin pelle.

hetken hengähdys

on ollut yhtä juoksua tänään töissä, sentään kerkesin käydä syömässä... Kohta lähen kotiin pyörähtämään ennen kuin pääsee taas illalla tulemaan takaisin tänne töihin =) jepjep, en tiennyt mihin pääni pistin, kun vaihdoin työpaikkaa. Tosin, eipä ole tylsiä päiviä! Tänään sinkoillut sinnetännejatonne.

Jalkoihin sattuu, mutta onneksi niska/hartiakiristys on tiessään, kiitos pillereiden!

ei jaksa

viikko vasta puolivälissä ja mä odotan kuin kuuta nousevaa viikonloppua. Tänään, huomenna ja perjantaina ihan hirvee härdellibordelli töissä, joten ehkä stressaan vaan etukäteen kaikkea. Viikonloppuna kun ei pitäisi olla mitään suunnitelmissa, niin vois ottaa ihan lunkisti. Hitto mikä sana.

Jumitus hieman helpotti lääkekoktaililla (kemiallista sodankäyntiä kiristäviä lihaksia vastaan vuodesta jotain). Vieläkään ei mikään voittajafiilis. Onneksi tänään ei kauheesti tartte olla tässä koneen äärellä. Voi auttaa.

En käynyt eilen kaverilla. Ei pystynyt, kun päätä särki niin kovaa. Mennään sitten mr S:n kanssa joku toinen päivä.

Takaisin työn pariin...

väsymystä ja kiristystä

leivoin tänään töissä yhden leipätaikinan. Oon ihan poikki, piti taas keskustella yöhön asti kaikesta muka tärkeestä miekkosen kanssa. Lähti aamulla taasen työmatkalle, mä jäin nukkumaan. Olin vasta vähän yli yhdeksältä töissä...

Odotan vaan, että kello tulee kolme, aion niin mennä kotiin päikkäreille. Pitää käydä tänään illalla kattomassa kaverin uutta kakaraa, mutta käyn vaan pikasesti. Mulla on niin jumissa niska/hartiayhdistelmä, että suunnitelmissa on ottaa kunnon rentoutus kemiallisesti. Se pitää tehdä ajoissa illalla, koska muuten ei pääse ajoissa huomenaamulla sängystä. Ihan laillisia lihasrelaksantteja siis, mutta ehkä hippusen enemmän kuin lääkäri määräisi. Jos tää kiristys jatkuu, alkaa meinaa migreeni. Se ei oo kivaa.

Kävin eilen kaverin kanssa keskustassa ostoksilla. Pitäisi keksiä, mitä ostaa viisivuotislahjaksi miekkoselle. Pää ihan tyhjä. Pacolle löysin eilen kookospähkinän, johon voi koloutua. Tosin eilenillalla vielä hälytti kovaan ääneen, että joku on tuonut jotain todella väärää hänen häkkiinsä. Ehkä se siitä. Toisaalta, jos intoutuu liikaa siitä koloutumishommasta, voi olla, että siitä pähkinästä tulee sille pesä, jota puolustaa kuin... no, pieni eläin.

Kello löi kolme, yritän pysyä hereillä kotiin asti...

epäorgaanisen kemian labratentti osa 1

jota olen panikoinut kuukauden ja oikeasti lukenut kyseiseen tenttiin. Ihan päin persettä. Niin kiero opettaja, että kahdeksan edellistä tenttiä, jotka olin haalinut kasaan, olivat aivan erilaisia kuin tämänkertainen tentti. Kysymyksiä jalokaasuista!!! En mä sinne asti päässyt! No, viikolla 51 lisää. Vielä kun suostuisi kertomaan, että minä päivänä...

makuupussit silmien alla

viikonloppu meni todella vauhdilla. Perjantaina lähdettiin mökille, Paco matkahäkissään mukana piipitti takapenkillä menemään. Mietittiin, että voi olla aikamoinen reissu, jos joskus pääsee pikkulintu Rukan mökille mukaan. Hui. No, päästiin perille, syötiin pekonipastaa (jonka mä tein), juotiin pari lasia punkkua. Ajoissa nukkumaan ja sellaista...

Lauantaina sitten käväistiin Lohjalla (masentavan oloinen paikka) autokaupoissa. Saatiin jopa pieni kinanpoikanen aikaan autoista. Ylläripylläri. Ruokakaupan kautta ja takaisin möksälle. Kaveripariskunta (joka vaikutti siltä, ettei kovin pitkään enää ole pariskunta) tuli viettämään iltaa hyvän ruoan ja juoman kera.

Ilta meni syödessä, juodessa, jutellessa, saunoessa (mä kyllä olin kylvyssä). Pojat laitto pärrän atomeiksi joutessaan, me tytöt ja Paco tietty tehtiin ruoat ja sellasta.

Sunnuntaina Paco sai hepulin, meinas mennä läpi kahdesta ikkunasta. Säikäytti niin pirusti. Miten paljon voikaan olla kiintynyt jo nyt siihen pikku riiviöön. Oli raukka vähän hitaalla pitkän aikaa. Kotona (tai oikeammin jo autossa) alkoi taas ääni löytymään. Onneksi.