vaikeaa

viime yö meni tempoillessa, itkiessä, miettiessä. Nyt pitäisi olla skarppina töissä... Nyt pitää pitää lomaa tästä netissä hengailusta, keskittyä kouluun ihan tosissaan. Mr S laittoi sellaista tekstiä tulemaan, että huhhuh. Olen kuulemma jo kolme vuotta vaan pitkittänyt meidän yhteistä tulevaisuutta/perheen perustamista. Aamulla veti sanojansa takaisin, ei tietenkään dumppaa mua, vaikka en valmistuisi koskaan. Niin ristiriitaista viestintää, ettei mitään järkeä.

Kai on pakko silti välillä kirjoitella tänne, ettei pää hajoa. Mutta pääosin kaikki luppoaika menee tästälähin koulujuttuihin.

ei huvita edelleenkään

mikään alla mainituista. Mutta töihin kuitenkin raahauduin. Eilen illalla tuli kuvotus ja menin yökkimään vessanpöntölle. Ei tullut oksupoksua. Mr S on kuulemma huolissaan musta, kun on tällasia epämääräisiä kuvotuksia. No, itse tunnen itseni ihan terveeksi, eiliset lihapullat vaan yritti tulla ylös ja ulos. Siinä onnistumatta.

Päätin ehkä tänään lopettaa ehkäisypillerit. Katsoa, millainen sekopää sieltä hormonien takaa paljastuukaan? Ja ei, me ei jätetä ehkäisyä kokonaan pois. Lapset ei oo nyt kyllä vielä ajankohtaisia.

asioita, jotka tällä hetkellä ei huvita pätkääkään

1. opiskelu

2. työnteko

3. rahattomuus

4. ylipaino

5. koordinaatiovamma (taas on päässä kuhmu kun en vaan hahmota, mistä mä alan ja mihin lopun)

6. syksy

7. liikunta ja terveelliset elämäntavat

8. siivoaminen, vaikka kämppä näyttää kaatopaikalta

9. yksin oleminen (mr S taas reissussa pari viikkoa putkeen)

10. siististi pukeutuminen töihin (yritin tätä tosissani, jaksoin kaksi kokonaista viikkoa)

Siinäpä tän iltapäivän valitukset. Lisänä voisin pistää tähän sen, että poliisilla on joku tehovalvontaviikko meneillään liikenteessä ja mr S reippaana poikana laittoi jotain laittomia valoja meidän autoon, jota siis minä pääsääntöisesti ajan. Joten itkupotkuraivareita odotettavissa.

Pään sisällä ei ole muutenkaan kovin helppoa, pelkään, että en tule ikinä saamaan lapsia ja samalla pelkään kuollakseni, että niitä joutuu joskus tekemään. Ei oo helppoo kun on vaikeeta.

mökkeilyä

Paco oli ekaa kertaa reissussa. Tosin vaan mökillä Kirkkonummella, mutta silti. Meni ihan hyvin, ja siellä on tilaa lentää. Kotona raukka yritti eilen pidempää pyrähdystä, mutta tuli seinät vastaan...

en oikeastaan tehnyt mitään viikonloppuna. Palvelutaso on todellakin romahtanut mun puolelta. Otin parit päikkärit, heräsin siihen, että mua tultiin hakemaan valmiiseen aamupala/lounaspöytään! En edes stressannut siivoamisesta/pyykinpesusta meidän jäljiltä. Kämppä jäi suurinpiirtein siihen kuntoon, missä se olikin kun sinne mentiin. Ei aina tarvitse tehdä suursiivousta?

Käytiin lauantaina kirjamessuilla, ihan liikaa ihmisiä, liian kuumat vaatteet, liian korkeat kengät... ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää. Mä olisin löytänyt vaikka kuinka paljon kirjoja, mutta en raaski itselleni ostaa. Mr S löysi moposkootterin korjausoppaan. Petyin, kun ei ostanut mulle mitään. (vastahan sain neljä kirjaa lahjaksi, oon niin itsekäs paska)

Pitää yrittää löytää se oikea draivi tähän työntekoon, tuntuu että kaikki tehtävät jutut on niin rikkonaisia, irrallisia asioita. Aloittaa vaan jostain. Kyllä mä siihen pystyn.

yksinäisyyttä

olin eilen yksin kotona ja pitkästä aikaa tuli sellainen olo, etten tykkää siitä. Tuli olo, että mut on hylätty, unohdettu, oon yksin maailmassa. En edes jaksanut Pacon kanssa leikkiä. Ryvin itsesäälissä. Välillä pitää rypeä. Sieltä mudista nouseminen vaan ei aina toimi. Itkeä tirautin vielä illalla/yöllä pari kyyneltä. Ihan vaan itsesäälistä. Tänään on jo ehkä parempi olo, duunikaveri tuli aamulla hakemaan kahville. Meen varmaankin syömään tonne ruokalaan, ei jaksa nuudeleita.

alkujäykkyyttä

avauduin tänään töissä esimiehelle (melkein tippa silmässä) siitä, että on niin kauhean ulkopuolinen olo. Kun ei ole mitään kahvi/ruokataukoja, jolloin luontevasti tutustuisi työkavereihin. Jokainen vaan syö oman koneensa ääressä nopeesti jotain. Nihkeetä. Esimies vaan huokas helpottuneena, että onneksi muutkin on kokeneet saman. Eli on itsekin melko uusi tuolla talossa ja ihan samoja fiiliksiä kertoi tuntevansa. Mitäs sille sitten voisi tehdä? No, ainakin puhua pälätin yhden duunikaverin tänään varmaankin ihan pyörryksiin. Eli vaan pakotan ne tutustumaan itteeni=)

Väsyttää koko ajan. Mr S lähti pomonsa luo saunaan, mä voisin ottaa pikku päikkärit.

Tänään tein ystävän

ja joo, en leiponut itselleni ystävää, vaan en vaan osaa suomen kieltä (vaikka varsinainen kielipoliisi/pilkunnussija minussa nostaa säännöllisin väliajoin rumaa päätään).

Oli tänään koulutuspäivä. Melko yksinäisenä reppanana yritin pysyä hereillä. Siinä melko huonosti onnistuen. Ekalla kahvitauolla vaihdoin pari sanaa vessajonossa yhden tytön kanssa. Lounastauon alkaessa yritin tuloksetta huhuilla, että missä täällä olisi ruokala (koulutus oli eri rakennuksessa, jossa normaalisti työskentelen). Tämä vessajonotyttö nappasi mut mukaansa, mentiin yliopiston rakennukselle syömään. Tuntui, etten ole aikoihin jutellut kenenkään kanssa. Se tyttörukka sai kuulla sellaisen puheripulin, ettei mitään järkeä. No, ehkä annoin hänenkin hieman puhua... Ollaan samassa yläorganisaatiossa, mutta ei olla törmätty aiemmin. Harmi vaan, että tää tyttö jää tammikuussa äitiyslomalle. Ihan päätöntä, että kaikki vaan lisääntyy. Koulutuksen päätteeksi vielä sovittiin, että mennään joku päivä yhdessä lounaalle. Se olisi mukavaa vaihtelua siihen, että syö koneensa ääressä nuudelia ja tonnikalaa... En edes tykkää tonnikalasta.

Tänään oli kuoroharjoitukset, ihan mukavaa, paitsi että ehkä hieman liikaa virsityyppisiä ratkaisuja. Pääasia, että saa laulaa. Vaikeeta vaan näin pitkän ajan jälkeen yrittää laulaa alttoa, kun se melodia puskee väkisin läpi.

Nyt pitää viilata kynnet.