Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Mulla ei kovin lupaavasti tunnu alkavan tää uudenvuodenaatto. Näin viime yönä taas unta exästä. Niin syvältä. Aikaisemmissa unissa sentään mr S on ollut kuvioissa mukana muistuttamassa itsestään, mutta nyt ei ollut edes sitä. Ei vaan tee hyvää, että se ex on samassa talossa töissä (vaikka en oo kyllä sitä nähnytkään kertaakaan sen ekan kerran jälkeen) kun kuitenkin vaikuttaa vieläkin näin pahasti. Miten voi vielä yli neljän vuoden jälkeen? Pitää vaan yrittää olla ajattelematta sitä.

Ollaan tänään menossa kavereille Järvenpäähän viettämään uuttavuotta. Ei ihan kauheesti huvittais, mua väsyttää vaan aika paljon. Enkä ole alle 70kg. Tavoitteena oli. En tänään käynyt edes vaa´alla aamulla, kun oli niin turvoksissa ettei edes sormus mahtunut sormeen. Oli eilinen iltapala hivenen suolaista... Mutta hyvää. Tänään taas tulee syötyä ja juotua ja painonhallinta taas perseelleen. Sais olla olematta tällasia syöpöttelyjuhlia. Varsinkin kun mulla on niin heikko toi itsekuripuoli. Kun on kaikkea hyvää, niin pakkohan sitä on syödä ihan hulluna kaikkea.

Käytiin eilenkin shoppaamassa. Mr S löysi itelleen kahet farkut ja yhen aika siistin nopeenhopeen t-paidan. Mä en taaskaan saanut mitään. Olisin ollut kokeilemassa farkkuja, mutta mr S veti herneet nenukkiin, kun mun piti katsoa sen sovittamia vaatteita. Kiukkuhan siitä taas tuli. Mäkin tarvitsisin aika kipeästi uusia housuja (oikea sana on tosiaan kipeästi, tällä hetkellä sellaiset farkut jalassa, jotka tekee vatsaan miltei pysyvät tatuoinnit saumoillaan).

Kaikesta huolimatta, hyvää Uutta Vuotta kaikille meille!

pikalöpinä

Pitäisi siis oikeasti tehdä töitä, niitä näköjään riittäisi. Mutta pakko nopeesti laittaa taas pientä valitusta. Eilen lisää shoppailua, eikä vieläkään löytynyt mitään! Kamalaa. Nyt on vaan pakko laihtua. Parturissa tosissaan kävin, ihan vaan siistimässä vähän väriä ja pikkasen ohenteli vaan tätä pehkoa. Yritän (yleensä se on siihen jäänytkin) siis kasvattaa hieman pidempää pehkoa. Saa nähdä kauan mä tällä kertaa jaksan.

Näin unta taas vaihteeks exästä ja ex-anopista. Pelottavaa. En yhtään tykkää siitä, miten se vieläkin kummittelee mun mielessä.

Työpaikan ruokailun hintakin nousee ja kaappikin on sekaisin ja mä oon läski! Että siinä ne pikavalitukset. Paino aamulla 73,2kg.

töissä taas

Käytiin eilen alennusmyynneissä. Ei löytynyt mitään! Kokeilin varmaankin kolmeasataa eri vaatetta ja mikään ei ollut hyvä. Oon vaan liian läski. Saatiin joululahjaksi sellainen kehonkoostumusmittari (lue: vaaka, joka kertoo kuinka rapakunnossa oikeasti oot) ja eihän se tietenkään mitään kivaa näyttänyt. Väitti mokoma, että mun rasvaprosentti on 44,8. Tosin tottahan se varmaankin on. Mutta masensi kuitenkin. Ainut positiivinen luku siinä vaakahässäkässä oli se, että sisäelinten ympärysrasva oli mulla ihan ok. Miekkosella sekin oli ihan tapissa. Että eilen sitten käytiin lenkillä. Tosin vieläkin oon vähän räkäinen ja miekkonen ei ihan muistanut sitä. Niin meinasin kuolla.

Joulu meni ihan mukavasti, oltiin tosiaan hotelli Flamingossa. Se kylpyläosuus oli ihan kiva, mentiin liukumäkiä ja vaan lilluttiin porealtaassa ja sellaista. Ruokaa oli riittävästi, se oli syömäkelpoista ja jouluista. Vähän oli sählinkiä huoneissa ja varauksissa ja sen sellaista. Mutta loppujen lopuks meni aika kivuttomasti sitten kuitenkin.

Luulin, ettei ostettais lahjoja tänä vuonna ja kaikki olikin ostanut ihan hulluna kaikkee. Tai oikeestaan äiti ja sisko oli tehnyt ite. Sisko oli mulle tehny villasukat, se oli tosi kiva, kun mulla ei ollut yksiäkään olemassa. Ja aina välillä kolottaa nilkkoja... Äippä oli tehnyt sellaisen kivan kaulakorun ja kaulaliinan. Sitten äipältä sain vielä kirjan. Toiselta siskolta sain tuoksukynttilöitä ja sellaisen käsienkuorintajutun. Miekkoselta tuli keittiöliinanpidike, koruteline, pari kaulakorua, kirja (jonka luin jouluaattoyönä), suoristusraudan (joutu palauttaa, kun oli rikki), värityskirjan. Siinä ne tais olla. Sille ostin suolamyllyn, kirjan, sarjakuvakirjan, tyynyn, kameralaukun, naamarasvaa. Mutta lupasin että ostetaan sille sitten kaikkea mitä se tarvii (farkut, kengät, silmälasit) nyt alennusmyynneistä. Tosiaan. Ei ihan helppo juttu etsiä sille farkkuja. Eli ei löytynyt mitään. Sekin raukka kokeili vaikka kuinka monia housuja, mutta mikään ei sopinut.

Perjantaina mentiin möksälle yhen kaverin ja sen tyttöystävän kanssa. Syötiin, juotiin ja pojat kävi saunassa. Pelailtiin yöhön asti yhtä sellasta peliä, jonka mr S sai siskon mieheltä. Se oli hieman haastavaa, kun ei kumpikaan meistä ollut pelannut kun kerran sitä peliä ja ei jaksanut ihan lukea ohjeita ja kaikkea. Mutta kyllä me sitten saatiin se pelattua loppuun. Aamulla nukuttiin pitkään, herättiin aamupalalle, mentiin pikkupäikkäreille... Lauantai-iltana mentiin vielä siskon perheen luokse. Siellä oli hieman kireähkö tunnelma, siskon mies oli ostanut itselleen joululahjaksi blueray -soittimen. Siskon mielestä hieman turha laite. Sitten niiden nuorin (kolmevuotias tyttö) rupes valitteleen vatsaansa ja olikin sitten kai yöllä alkanut oksentelemaan. Että ei ihan kauan viihdytty siellä, kun munkin piti päästä nukkumaan, kun rytmi oli päässyt hieman sekoittumaan.

Eilen tosiaan käytiin vaan lenkillä aamulla (kauhee tappelu) ja shoppailemassa (lisää kinastelua) ja sitten äidin ja isän kanssa syömässä. (mulla pinna kireenä) sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Mr S on lomalla vielä yli viikon. Toivottavasti tekis kotonakin jotain. Siellä on hävityksen kauhistus. Turha ehkä toivoa. Mutta joo... Tänään on sentään parturi töiden jälkeen. Jotain kivaa sentään. Vähän on jotenkin kiukku päällä. En edes oikein tiedä että miksi.

Kai se pitää katsoa, että mitä kivaa duunikaveri on jättänyt mulle, kun se ite lähti lomalle.

Uusi liikuntamuoto

Kulkee ihan käsikädessä ton laihdutusmuodon kanssa. Keksin tänään. *fanfaari* SILITYS. Siinä seistään, joten tulee jalkalihakset tehtyä, ja käytetään monipuolisesti käsiä, joten kaikki isot lihasryhmät on mukana. Hiki ainakin virtasi siihen malliin, että olisi tehty suurempikin urheilusuoritus. Minä ja mun kroppa siis. Oli vaan pakko vaihtaa lakanat, kun noissa nyt on tullut hikoiltua jo ihan tarpeeks, eikä tietenkään ollut yhtään silitettynä. Minähän en silittämättömissä lakanoissa nuku, vaikka olisin kuoleman kielissä. Mutta tietää nyt jotain tehneensä.

Eilen illalla tein myös ruokaa. Meillä oli ruoaksi ranskalaisia. Ja ketsuppia. Ja majoneesia. Ihan täydellinen ravintoympyräillallinen. Tai se taisi olla sekä aamupala, lounas, välipalat sekä päivällinen että illallinen. Musta tuntuu, että taidan oikeesti olla kuoleman kielissä. Oon jo kolme kertaa peräkkäin kieltäytynyt jälkiruoasta. Hmm... pitää varmaan mennä jossain vaiheessa jonnekin tsykitrille. No, ei vaan maistu ruoka, niin miks jälkiruokakaan maistuis. Enkä oikein jaksa tätä joulun suklaahysteriaa. En kauheemmin välitä suklaasta. Vois olla joku sellainen juhlapyhä, että kaikki söis ihan ylettömästi kaikkia kirpeitä karkkeja ja salmiakkeja? Se olis hyvä. Pitänee käydä ostamassa vähän irttareita joulunpyhiksi, jos ne maistuis.

Tänään pitää vielä repiä itsensä kauppaan jonkun kolmen miljoonan muun ihmisen seuraks. Pakko kuitenkin käydä, kun kai tää tauti jossain vaiheessa hellittää ja rupeen taas syömään? Tai sit jos en, niin musta tulee superlaiha. Tänään vaaka näytti 70,8kg.

Laihdutuskeino

Ihan helppoa. Oot vaan hirveessä räkätaudissa noin viikon verran, niin heti laihdut ainakin kaks kiloa! Kun ei maista eikä haista mitään, ei tee myöskään mieli syödä mitään. Ja tadaa, niin paino käväsi jo 70,2 kg:ssa. Pakko oli kuitenkin jotain syödä ja juoda viikonloppuna, joten nyt ollaan turvallisesti 71,3 kg.

Perjantaina tosiaan oli pikkujoulut. Jos kutsussa lukee, että klo 18 alkaen, onkohan silloin sopivaa tulla yhdeksältä paikalle? Jonku känniääliö pikkuveli luuli niin ja kävi pitserian kautta tullessaan. Muutenhan se olis toki ollut ihan ok, mutta kun meillä tosiaan muut odotti sitä, että pääsee syömään. Eikä sitten juuri kelvannut ruoat.

Muutenkin tosi heikosti meni ruokaa ja juomaa, meillä on edelleen laatikollinen viinejä ja olutta jne... Muuten ihan ok, mutta kun kumpikaan meistä ei esim juo just olutta. Eikä edes glögi mennyt kokonaan (pari vaivaista litraa), eikä booli. Mä en tainnut muuten edes maistaa sitä, siinä oli vähän 80% vodkaa, limoncelloa, jotain vichyä, karpalomehua, jotain limuja... Kyllä ne, jotka maistoi, niin sanoi, että on hyvää. Ei vaan ollut kai tarpeeksi ihmisiä. Ruoat oli hyviä, juomat oli hyviä. Pari tyyppiä ei tullutkaan, yks ilmoitti siippansa välityksellä, että ei jaksa (raskaana) ja toinen soitti joskus seittemän aikaan, ettei jaksanut tulla. No, kiva että sentään ilmoittivat. Raskaana oleva on siis Jepen emäntä, kuitenkin pikkusisko uteliaana sen haluaa tietää.

Lauantaina kärsin sitten siitä, että kehtasin olla jalkeilla ihan pari tuntia perjantai-iltana. Rangaistus tuntui vain kohtuuttomalta rikokseen nähden, olin kipempänä kun koko viikkona yhteensä. Mr S oli onneksi ihana, siivoili, touhuili, teki ruoat ja kaikkea. Tosin alkoi jo siinä vaiheessa olla niin täynnä jouluruokaa. Ja kun molemmilla vielä meni masu pikkasen sekasin, niin lensi ruoat roskiin. Että enää keskiviikkona pitäisi syödä jotain joulumättöä, torstaina me tehdään sitten perinteinen joulupäivän pizza :) tulee silloin mr S:n perhe syömään meille. Jouluaatto ollaan hotellissa mun perheen kanssa ja luotankin, että joku keittiömestari siellä on ollut luovana ja keksinyt jotain vähän erilaista kun kaikki perinteiset jouluruoat. Ei pysty enää.

Kävin tänään töissä. Mulle oli tullut kaikkia joulukortteja ja sellasia. Plus tietty 150 meiliä. Kattelin ne nopeesti, kävin lekurissa ja sittenhän tää joulu jo voikin alkaa. Paitsi etten oo käynyt yhtään jouluostoksilla, tää on ihan kauheeta. Mulla on mr S:lle joku kolme kälystä lahjaa!!! APUA!!!

kipeyttä edelleen

Lueskelin tossa päiväkirjaa ja huomioin, että oon aika usein kipeenä. Tai sitten vaan kirjotan sitä silloin, kun oon kipeenä... en huomannut katella kauheesti päiväyksiä. Mulla oli vähän niinkuin tavoitteena olla koko loppuvuos ilman saikkupäiviä, kun tuntuu, että oon jatkuvasti saikulla, mutta ei ihan onnistunut.

Sitten ihan eppaa, pari päivää makoilen sängyn pohjalla ja pikkusisko on jo saanut kahet kengät ja pikkukoiran takaisin. Mulle ei oo tapahtunut mitään. Niin, paitsi että mr S haali jälleen yhden au pairin meille (mainitsinkohan jo tästä?) tosin vaan pariksi yöksi tällä kertaa. Viimeksi sen kaveri asui meillä melkein vuoden. Tosin nyt olis pikkasen hankalampaa, kun on sen verran pienempi kämppä. Kyse on tällä kertaa yhestä melontakaverista, joka asuu Kotkassa, mutta tekee työharjoitteluaan täällä maamme pääkaupungissa. Siitä tulee joku lanssikuski kai. Ihan hauska tyyppi. En tosin oo kauheen vieraanvaraisena tälleen kipeenä. Ja tää paikkakin on ihan kaaos. Huomenna pitäis olla bileet. Tai siis on, mutta tää kämppä näyttää jo siltä, että ne olis ollut ne bileet...

Mr S kävi eilen kaupassa. Meni vähän villiksi. Mä luulin, että näiden oli tarkotus olla sellaset omapullomukaan -bileet, mutta luulin väärin. Oli ostanut laatikollisen! viinipulloja ja kaikkea muuta sellaista. Ja sokerikon ja kermakon. En oo kyllä ikinä ennen ollut sokerikon ja kermakon ylpeä omistaja. Mr S väittää, että mä tuhlaan, mutta takuulla ei olis saanut ostaa niin paljon tavaraa, jos mä olisin ollut mukana.

Alkupalana tai siis kun astuu ovesta sisään, on glögi, pipari ja joulupuuro. Seisovassa pöydässä on sitten kalaa, mätiä, jotain leipää, laatikoita, kinkkua, herneitä.... Vieraita on tulossa 12. Piti olla 14, mutta joku muukin on kipeänä kun minä. Ja mr S on taas kaupassa... ilmeisesti unohti ostaa kristallit tai jotain muuta yhtä järkevää. No, en kyllä valita. Toivon vaan, että pysyn tolpillani sen aikaa, että pystyn emännöimään ne bileet. Nyt on vaan pikkasen heikko happi. Mutta siis eihän ole tautia, joka ei saunalla (en harrasta) viinalla tai tervalla olis parannettavissa. Eikö niin? Ja mulla on uus mekko näihin bileisiin. Se on se, jonka ostin niihin kaverin tupareihin, mutta en sitten loppujen lopuks laittanutkaan sitä sitten sinne... Eli ihan pränikkä. Pikkumusta=)

Jotain hyvää sairastamisessakin, tänään vaaka näytti 71,3kg!!! Eli toivoa näkyy tunnelin päässä.

niin ja aamun lukema 72,2kg