Pattaya, koiran elämää...

Tulipa melkoinen tauko kirjoituksiin. Oltiin reilu viikko Thaimaassa, Pattayalla. Tulihan nähtyä, oli aikamoinen kulttuurishokki kyllä se meno ja meininki mitä siellä harrastetaan.
Parina päivänä oltiin rannalla, tosin isojen aurinkovarjojen alla, kun ei siellä voinut olla suorassa auringossa kovinkaan kauaa. Rannalle myös piti matkustaa hieman, kun paikalliset roskaa sitä mertansa ihan kovalla kädellä. Piti paatilla matkustaa läheiselle saarelle, jotta pääsi uimaan puhtaaseen veteen. Kerrankin pääsin suorilta mereen. Ihanan lämmintä vettä! Muina päivinä käytiin shoppailemassa, eläintarhassa, mini-siamissa (pienoismalleja maailman nähtävyyksistä) ja vaan katoltiin ja ihmeteltiin sitä kaupungin hallittua kaaosta.
Pari päivää ennen kun lähdettiin kotia kohti, vilustuin siitä hotellihuoneen ilmastoinnista. Sitä vilustumista kesti melkeinpä tähän päivään asti. Viime viikolla myös lääkärikeikkaa silmä- ja virtsatietulehduksen takia. Nyt on lääkekuurit päällänsä. Onneksi auttoi. On niin kurja sairaus toi virtsatie tai -rakon tulehdus.

Eilen pikkukoira tuli meille hoitoon! Saa nähdä, mitä on tuhonnut kun pääsee töistä kotiin... toivottavasti osaisi hieman käyttäytyä. Yö oli aika levoton, kun pikkukoira oli ihmeissään, että missä on ja missä pitäisi nukkua. Mä olin ihan herkkänä kuuntelemassa koko ajan, ettei vaan tee tuhojaan.
Sillä pikkasella on kennelyskä. Toinen hinkuu ja vinkuu ja yskii niin kovin. Tosin ainut, milloin yskii, on, kun innostuu jostain. Pitää yrittää olla ihan vaan rauhassa sen kanssa. Eikä saa viedä mihinkään koirapuistoon eikä saa tehä pitkiä lenkkejä. Eli sinänsä aika kurja juttu, kun meillä on niin kivat koirankävelytyslenkit, mutta eihän pikkukoiraa saa kipeenä sillä lailla kovin kävelyttää. Ja pitäisi antaa vaan pehmeetä ruokaa. Mitä ihmeen pehmeetä ruokaa? Kai jotain puuroa? Ja kaupassahan on niitä sellasia purkkiruokia, jotka mun käsityksen mukaan on pehmeitä? On tää vaikeeta tää kipeen koiran hoito...=)

hetkinen itselle

pakko vaan nyt rauhoittaa yksi aamuhetki vain kirjoittamiselle. Viime viikolla keskiviikkona ja torstaina oltiin osaston kesken pitämässä palaveria, joten kirjoittelut jäi vähemmälle. Perjantaina olinkin sitten kipeä. En ymmärrä, mikä tuli. Onneksi meni jo pois.
Viikonloppuna oli siskonlapset (3kpl) hoidossa, oli ihan hauskaa mutta myös tosi rankkaa. Käytiin saunomassa ja uimahallissa ja ulkoiltiin paljon. Lapset pääs myös pienelle mönkkäriajelulle, mutta se loppu aika lyhyeen, kun alkoi sataa kaatamalla. Laitettiin pärrä talviteloille. Haaveilen jo, että ens kesänä voisin ajaa ite kortin ja ostettais mulle joku kiva pyörä. Saas nyt nähdä. Olis vaan aikas mageeta.
Laihdutusprojektia taas aika potkia käyntiin, pääs retkahtamaan jotenkin ihan, vaaka näytti eilen 75,1kg. Joten todellakin taas niskasta kiinni. Tavoitteena olisi jouluna painaa alle 70kg. Luulenpa, että on ihan realistinen tavoite.
Lauantaina lomalle! Vähänkö odotan sitä, että pääsee lämpimään ja nauttimaan vaan olemisesta. Ei aikatauluja, ei aamuherätyksiä... Tänään oli taas kohtalaisen vaikea herätä, mr S valvotti mua illalla yli puolenyön. Kehtaskin pässi vielä kysellä, että enhän oo vihanen. No en oo ku vaan helvetin väsynyt!
Töitä olis vaikka muille jakaa... pitää alkaa käymään järjestelmällisesti nyt läpi noita sähköposteja. Perjantaina oli tullut yli 40 postia. Että rentouttavaa lomaltapaluuta.
Hain yhtä työtä. Tänään siinä on vika hakupäivä, kyllä odotan, että kuuluisi jotain. Pääsisi edes haastatteluun. Se olis silleen mielenkiintosempi, enempi omalta alalta, mutta pääsisi myös käyttämään nyt tässä työssä opittuja juttuja. Sitä odotellessa pitää kai hoitaa tätä työtä=)

päivityksiä

Tulipa pitkä väli tässä kirjottelussa, kun on ilmeisesti ollut kiireistä ja kaikkea. Lauantaina oli häät, morsio oli kaunis (ja hoikka kun mikä) ja sulhanen komea. Papin puhe itketti ja muutkin puheet ja häätanssi itketti. Mr S veti herneen nenukkiin, kun kaikki kuulemma syyllisti häntä, ettei hän ole mua vienyt vihille. Siinä oli tekemistä, että vakuutteli, kuinka hyvä mulla on olla näin. Ettei tarvitse mun puolelta ainakaan ottaa ressiä. Ruoka oli hyvää, mulla vaan lääkkeiden vierotusoireet teki sen, ettei maistunut. No, oli vieressä ihmisiä, jotka söi mun ruoat sitten ennen kun kerkesin edes miettiä, että jaksaisinko hetken päästä jatkaa... Juomaa oli tarpeeksi, tai oikeastaan jopa liikaa... Mä jouduin luovuttamaan siinä vaiheessa, kun muut lähti jatkoille. Ja oksupoksuhan siinä sitten kotosalla tuli. Olin syönyt ihan liian vähän sinä päivänä. Join vaan kaksi lasia viiniä ja pari drinksua. Että oli varmaan jokin pilaantunutta. Jokin niistä juomista siis=)
Eilinen meni kaameessa kapulassa. Kolmen aikaan olin liikuntakykyinen, siinä vaiheessa kävin kaupasta hakemassa herkkuja (jotka ei tietenkään taaskaan maistuneet) ja takaisin sänkyyn potemaan. Mr S tosiaan jäi sinne jatkoille, joten oli tullut vielä myöhemmin kotiin. Silti mä olin ehkä huonovointisempi. Mukava lokoilupäivä kyllä oli... Nyt pitää alkaa valmistautuun palaveriin. Sitä ennen pitää vielä käydä aamukahvilla syömässä eilisestä jäänyt croissantti.

aah masentaa

Tänään ekaa kertaa pitkään aikaan teki mieli jäädä sängyn pohjalle. Teki oikein tiukkaa repiä ittensä sieltä ylös. Ei olis halunnut lähteä töihin, vähän itkettikin... Mitenköhän saisin nyt itteni kasaan? En millään haluaisi sairastua enää. Varasin ajan työterveyshuoltoon, keskustelemaan mahdollisesta psykoterapiasta. Olisi kai ihan hyvä jollain tavalla jatkaa terapiaa. Tavallaan kai nyt alkaa tuntua se, että lääkkeet oikeesti loppu. Nukuttaa, väsyttää, laiskottaa, ei tekis mieli tehdä mitään. Mr S nukkui vielä, kun lähdin töihin. Sekin ärsytti. Miksi se saa nukkua pitkään? Kai tää tästä, tänään vaan on taas niin syksy. Onneksi parin viikon päästä pääsee lämpimään! Ihanaa.
Sekin ärsyttää, että ens lauantaina tosiaan on mr S:n PIKKUveljen häät. Miksi ne menee naimisiin, mutta mr S ei mene mun kanssa? Vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, etten tarvitse tai kaipaa sitä, niin tiedän kuitenkin valehtelevani. Ainakin jossain määrin. Eilen illalla taas oli täys työ siinä, että sain pidettyä kaikki ne kiukuttelut tästä naimisiinmenemisasiasta sisälläni. Onneks mr S meni saunaan, joten sain aika rauhassa kiukutella omassa mielessäni.
ÄÄÄÄH!
Onpa taas huono päivä. Ihan kamala kiukku. Tyhmää. Jotenkin vaan... kaipaa jotain ihan muuta. Vaikea määritellä itsellensäkään, että mitä. Näin taas unta exästä. Miks ihmeessä mä vaan nään siitä unia? En halua nähdä koko ihmistä enää missään muodossa! Taas oli suhteen lämmittelyä käynnissä unessa. Mä en halua! Suurin osa tästä olosta luultavasti taas johtuu siitä. Miks ihmeessä se kusipää ei voi jo olla ihan kokonaan historiaa? Mä haluisin poistaa sen kokonaan mun muistista, miten se onnistuisi? Niinkuin siinä leffassa, Eternal sunshine of spotless mind. Se on niin hyvä leffa. Suosittelen kaikille, jotka on eronnu.

taas tiistaiaamu

Eilen oli vihonviimeinen masennuslääke, jonka otin! (ainakin tältä erää). Ihan hyvä fiilis tällä hetkellä. Pitää yrittää jatkaa tästä etiäpäin, ettiä psykoterapeutti ja sellasia kaikkia.
Oli taas vaikee nousta kyllä aamulla, mitenkähän nää tiistait osaakin olla näin pirun vaikeita? Otin eilen illalla puolikkaan unilääkkeen. Oli kyllä ihan tarpeen. Sunnuntai-ilta kun venyi niin pitkälle, että ei saanut melkein ollenkaan unta. Niin nyt oli hyvä ottaa, että sai nukahdettua. Oli kyllä vähän vaikee herätä. Ei kyllä varmaan voi laittaa unilääkkeen piikkiin?

Eilen oli kaverit syömässä meillä. Mr S teki hampparit ja ranskalaisia. Oli aika pirun hyvää, mutta mulla ei jostain syystä ole ruokahalua. Kyllä mä sen hampurilaisen sain alas, mutta niitä ranskalaisia tuli vaan närpittyä. Ei ollut eilen koko päivänä ruokahalua. Tänä aamuna vielä kuvotti aika huolella. Enkä oikein voi olla raskaanakaan, kun on toi ehkäisy kunnossa... Mikäköhän on kun ei ruoka maistu? Jos nyt kuitenkin yrittäis käydä syömässä jotain pientä aamupalaa...

rahahuolia

perjantaina oli mr S:n palkkapäivä ja jo nyt on tilit miinuksella. En ymmärrä. Toki tässä kuussa oli kaikennäköistä extraa, rapujuhlaa sun muuta, mutta kuitenkin. Kun mä en edes oo tuhlannu! Lopetin tänään hesarin, pitää peruuttaa lauantainen meikki... Eikä taida olla mitään toivoa uudesta laukusta edes niihin lauantaisiin hiluihin.

Rapujuhlat meni oikein mallikkaasti, tosin ihmiset hyytyi hiukka liian aikaisin. Onneksi yksi kaveri paransi maailmaa meidän kanssa neljään asti. Eli rytmi ihan pyllyllään. Eilen illalla ei saanut sitten unta. Nyt nukuttaisi niin maan perusteellisen paljon. Taitaa tulla suht lyhyt työpäivä tästä maanantaista. Se varmaan annetaan anteeksi. Pitää nyt oikeasti alkaa miettimään kaikennäköisiä säästötoimenpiteitä. Ei vaan oikein tiedä, miten voisi laittaa kulutuksen jäihin, kun on taas tottunut laittamaan aika huoletta rahaa palamaan.

Lokakuun 4. lähetään Pattayalle!!!! Eli sitäkin varten olisi kiva olla vähän käyttistä. Pitää oikeasti tehdä jotain...

helan går sjung heippalalallaarallallei

Eli illalla tiedossa toivottavasti mukavat, rennot ja railakkaatkin rapujuhlat. Mr S on kuulemma taas huolissaan musta ja mun väsymyksestä. Kai nyt väsyttää kun nukkuu niin vähän yöllä. Kuuluisi nukkua paljon enemmän. Ja kyllä tietenkin syksyn tulokin hieman laittaa unettamaan enemmän, kun valo vähenee. Se siitä. Mr S oli eilen ollut oikein ahkerana ja siivonnut kaikki pahvilaatikot ja työkalut pois silmistä. Meillä on vihdoinkin koti, jossa ei ole muuttolaatikon muuttolaatikkoa! Tosin samantien mr S sanoi, että haluaa jonkun sisustussuunnittelijan käymään meillä, että sais jotain "juttua" siihen kämppään. Nyt on kuulemma liikaa kuin sisustuslehden katalogista. Olikohan ne pahvilaatikot aikaisemmin se "juttu";) No, mua ei kyllä haittaa. Mun mielestä se on niin ihana koti, rakastan sitä ihan kympillä! Saa nähdä, kuinka kauan vaan saan vielä rakastaa sitä. Mr S sai eilen kirjeen ilmailuopistolta, ettei päässyt sinne helikopterikouluun. Eli laitetaan nokka kohti uusia tuulia ja mahdollisesti Norjaa=) Tosin, pikku seikkailu ei olis kyllä pahitteeksikaan. Saa nähdä. Aika innolla kuitenkin odotan tulevaa ja mahdollista muualle muuttoa.
Duunikaveri soitti, että on nukkunut pommiin. Ei sinänsä mikään yllätys, aika säännöllisesti tulee jotain puolenpäivän aikoihin töihin. Mun pitäisi tehdä pari muistiota ja kaikennäköstä, mutta ei oikein osaa keskittyä. Ajatukset on jo illassa. Mr S tulee hakee mua pärrällä, jätän auton tänne niin duunikavereista ainakin osa pääsee sitten sen kyydissä meille myöhemmin. Juurikin soitin mr S:lle ja esitin toivomuksen, että tulisi jo vähän aikaisemmin hakemaan. Jos kerkeisin pikkupikkupäikkärit ottaa ennen kun pitäis alkaa touhuilemaan. Tuli jotenkin tosi huonosti nukuttua. Tais jo vähän jänskättää. En oo aikasemmin pitäny tällasia pileitä duunikavereille. Onneks eilen sentään sain siivottua ja puunattua ja mr S lupas olla keittiöhenkilökuntana, joten ei pitäis olla mitään jänskätettävää? Näin kauheita painajaisia ja oli pakko repiä ittensä pois siitä unesta, että sais sen loppumaan ja silti se aina vaan jatku. Miks mitkään kivat unet ei voi jatkua sillon kun haluais?
Vaaka näytti muuten aamulla 74,1kg!!! Ei hyvä!!!