Viime viikolla oli taas Beaujolaus Nouveaun aika. Alunperin oli ihan muut suunnitelmat, mutta niin se vaan kääntyi, että mr S:n serkku vaimonsa kanssa oli taas nauttimassa uuden sadon viiniä meidän kanssa. Jotenkin hassua, että ihan itsekseen tällaiset perinteet muodostuvat ja tällä kertaa todella tuntui siltä, että turha yrittää mitään muuta, näiden ihmisten kanssa kuuluu tämä hetki viettää.
Mä oon ollut viime viikon torstaista asti kipeenä. Olipa ärhäkkä tauti ja vieläkin tuntuu siltä, ettei ihan voimainsa tunnossa ole. Mr S on ollut ihan superihana, hoitanut U:n viemiset, tuomiset ja viihdyttämiset. Mä oon saanut keskittyä niistämiseen, yskimiseen, nukkumiseen ja välillä hömppäsarjojen katsomiseen. Josko tää nyt ois tässä tää tauti. Salille pitäis jo päästä!
Tänään siskoitten pikkujoulu, U tosin mukana (laitetaan sille peruukki päähän, ni uppoo ku väärä raha) ja siskontyttö tulee myös mukaan. Melko kivaa, että on taas tällainen hetki, ettei kukaan kiukuttele ja voidaan viettää aikaa keskenämme. Mr S menee veljensä luokse juomaan sen viskivarastoja tyhjäksi.
Ennen pikkujouluja kuitenkin kummipojan synttärit. Pitääkin valmistautua, lahja vielä pakkaamatta ja ehkä vois vaihtaa jonkun mekon päälle.
lauantai 29. marraskuuta 2014
torstai 27. marraskuuta 2014
Vanha rouva
Kun on tuntenu 10 vuotta mr S:n, voipi saada lahjaksi vaikka helmet. Joista sitten kuulee jatkossa vinoilua aina niitä käyttäessään, että miksi sulla on tollaset vanhan rouvan helmet kaulassa... 10 vuotta on hurahtanut kuin siivillä, harvemmin tylsää hetkeä ton tyypin seurassa on ollut. Mielenkiinnolla ja hivenen kauhulla odottelen seuraavia vuosikymmeniä.
perjantai 21. marraskuuta 2014
Lumisadetta
Mr S:n vaari saatellaan tänään viimeiselle matkalle. Harmikseni en päässyt mukaan bileisiin, koska kunto petti. Ääntä ei tule ja kurkkuun on muuttanut kaktus. Päätin jäädä kotiin lepuuttamaan.
Hautajaiset alkoivat klo 14.00 ja melko samaan aikaan alkoi lumisade, joka tekee maata valkoiseksi. Järkeillen asiat eivät liity millään tavalla toisiinsa, mutta haluan ajatella, että sieltä jostain se vaari laittoi meille vähän kaunistusta pimeyteen.
On se jännää, miten ihmisen poismeno vaikuttaa. Vaikka vaari olisi seuraavaksi täyttänyt 92 vuotta, eli varmasti jo nähnyt kaiken, mitä tässä maailmassa nyt on katsomisen arvoista, silti on haikea mieli ja muutama kyynelkin vierähtelee. Kuitenkin lähes kymmenen vuoden ajan oli mullekin kuin oma vaari. (Välillä pepusta nipistelevä vaari, mutta kuitenkin ;))
Mun miehet lähti niin komeina laittamaan vaaria (isovaaria) hautaan. Kun vilkutin U:lle, ihan hätkähdin sitä, miten iso poika se jo on. Pitkä kun mikä ja lähestulkoon itsenäisesti toimiva vekotin. Toki siihen oikeeseen itsenäisyyteen on vielä vuosia, mutta on ihan hämmentävää, miten nopeasti sellasesta vauvapötkylästä kasvaa oikea ihminen. Oikea ihminen, joka huvittaa tällä hetkellä lähipiiriä tokasemalla sopiviin kohtiin aina välillä: "Voi Visti!" Ja veikee virnistys päälle. On se vaan niin söpö tällä hetkellä. Onneksi niillä hetkillä pääsee niiden kauheiden hetkien yli...
Mr S:n kanssa oli taas vaihteeksi perusriita tossa su-ma välisenä yönä. Kahteen asti kun (taas) junnaa niitä samoja asioita, joita aina, ei enää huvita mikään. Edes seuraavana päivänä. Viime maanantai olikin ehkä väsynein ja v-mäisin pitkiin aikoihin.
Onneksi mr S osaa myös sen sopimisen jalon taidon paremmin kuin minä. Oli kävellyt kirjakauppaan ja todennut myyjälle, että hän on ollut hölmö, olisiko sellaista kirjaa, jossa selitetään, miksi mies on parisuhteessa hölmö? Olisin halunnut kyllä olla näkemässä myyjän ilmeen... Mutta maanantain pihvi-illallisen päätteeksi sitten ojensi paketin, josta paljastui kaksi kirjaa. Toinen mulle (Eniten vituttaa parisuhde) ja toinen hälle (Parisuhdekoulu, opas avio-onneen). On se kyllä vaan kehityskelpoinen yksilö! Ja ihan itse itseään kehittävä vieläpä.
Vielä vaarin kuolemaan palatakseni. Saa nähdä, miten pitkään mummu sinnittelee yksin. En osaa kuvitella, miltä tuntuu, että toinen palanen itsestä onkin yhtäkkiä poissa. Olivat olleet yhdessä aivan teineistä asti. Miten siinä vaiheessa osaa olla enää yksin? Mummu sanoikin, että päivät ovat todella pitkiä, vaikka kaipa se minuutissa edelleen kuusikymmentä sekuntia on. Vaikkei siltä tunnu. Toivottavasti nyt ei ihan vaivu epätoivoon. Mr S kyllä uhkaili, että lähdetään sitä roudaamaan ainakin Tuomaan markkinoille, toivottavasti saadaan mummu suostumaan :)
Tulipa taas tajunnanvirtaa, eiköhän tässä ollut päällimmäiset tällä hetkellä. Toisella kertaa taas lisää.
Hautajaiset alkoivat klo 14.00 ja melko samaan aikaan alkoi lumisade, joka tekee maata valkoiseksi. Järkeillen asiat eivät liity millään tavalla toisiinsa, mutta haluan ajatella, että sieltä jostain se vaari laittoi meille vähän kaunistusta pimeyteen.
On se jännää, miten ihmisen poismeno vaikuttaa. Vaikka vaari olisi seuraavaksi täyttänyt 92 vuotta, eli varmasti jo nähnyt kaiken, mitä tässä maailmassa nyt on katsomisen arvoista, silti on haikea mieli ja muutama kyynelkin vierähtelee. Kuitenkin lähes kymmenen vuoden ajan oli mullekin kuin oma vaari. (Välillä pepusta nipistelevä vaari, mutta kuitenkin ;))
Mun miehet lähti niin komeina laittamaan vaaria (isovaaria) hautaan. Kun vilkutin U:lle, ihan hätkähdin sitä, miten iso poika se jo on. Pitkä kun mikä ja lähestulkoon itsenäisesti toimiva vekotin. Toki siihen oikeeseen itsenäisyyteen on vielä vuosia, mutta on ihan hämmentävää, miten nopeasti sellasesta vauvapötkylästä kasvaa oikea ihminen. Oikea ihminen, joka huvittaa tällä hetkellä lähipiiriä tokasemalla sopiviin kohtiin aina välillä: "Voi Visti!" Ja veikee virnistys päälle. On se vaan niin söpö tällä hetkellä. Onneksi niillä hetkillä pääsee niiden kauheiden hetkien yli...
Mr S:n kanssa oli taas vaihteeksi perusriita tossa su-ma välisenä yönä. Kahteen asti kun (taas) junnaa niitä samoja asioita, joita aina, ei enää huvita mikään. Edes seuraavana päivänä. Viime maanantai olikin ehkä väsynein ja v-mäisin pitkiin aikoihin.
Onneksi mr S osaa myös sen sopimisen jalon taidon paremmin kuin minä. Oli kävellyt kirjakauppaan ja todennut myyjälle, että hän on ollut hölmö, olisiko sellaista kirjaa, jossa selitetään, miksi mies on parisuhteessa hölmö? Olisin halunnut kyllä olla näkemässä myyjän ilmeen... Mutta maanantain pihvi-illallisen päätteeksi sitten ojensi paketin, josta paljastui kaksi kirjaa. Toinen mulle (Eniten vituttaa parisuhde) ja toinen hälle (Parisuhdekoulu, opas avio-onneen). On se kyllä vaan kehityskelpoinen yksilö! Ja ihan itse itseään kehittävä vieläpä.
Vielä vaarin kuolemaan palatakseni. Saa nähdä, miten pitkään mummu sinnittelee yksin. En osaa kuvitella, miltä tuntuu, että toinen palanen itsestä onkin yhtäkkiä poissa. Olivat olleet yhdessä aivan teineistä asti. Miten siinä vaiheessa osaa olla enää yksin? Mummu sanoikin, että päivät ovat todella pitkiä, vaikka kaipa se minuutissa edelleen kuusikymmentä sekuntia on. Vaikkei siltä tunnu. Toivottavasti nyt ei ihan vaivu epätoivoon. Mr S kyllä uhkaili, että lähdetään sitä roudaamaan ainakin Tuomaan markkinoille, toivottavasti saadaan mummu suostumaan :)
Tulipa taas tajunnanvirtaa, eiköhän tässä ollut päällimmäiset tällä hetkellä. Toisella kertaa taas lisää.
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
RIP
Mr S:n vaari, U:n isovaari pääsi pois sunnuntain-maanantain välisenä yönä. Juuri oli mr S:n isä soittanut sunnuntaina, että nesteytys on lopetettu ja vaan kipuja lääkitään. Onneksi meni noinkin nopeasti, oli sydäntäsärkevää tietää, että kaiken aina itse tekemään tottunut mies ei pystynyt enää mihinkään.
Hautajaiset tiedossa siis. On ollut miettimistä siinä, miten ja mitä U:lle kertoo? Kun ei se vielä pieni tajua mitään. Ehkä ennen hautajaisia kerrotaan, että siellä on surullisia ihmisiä, mutta se ei haittaa, koska vaari eli hyvän ja pitkän elämän. Myös mietityttää noin niinkuin ylipäänsä, että miten tällainen 'pakana', joka kuitenkin uskoo johonkin energiaan, henkeen, kuolemanjälkeiseen elämään, kertoo kuolemasta lapselle. Kun ei kuitenkaan halua tuputtaa sitä omaa uskomustaan. No, sitä mietitään sitten.
Oli lähes kymmenen vuoden ajan mun varavaari, omia isovanhempia kun ei elossa ole ollut vuosikausiin... Haikea olo.
Mr S lähdössä duunimatkalle kahdeksi päiväksi. Mulla siis yh-arkea taas vaihteeksi ja U on ihan kauheen räkäsenä. Saa nähdä, onko kotipäiviä tiedossa. Kun töissäkin olis kaikkea. Ei voi mitään.
Hautajaiset tiedossa siis. On ollut miettimistä siinä, miten ja mitä U:lle kertoo? Kun ei se vielä pieni tajua mitään. Ehkä ennen hautajaisia kerrotaan, että siellä on surullisia ihmisiä, mutta se ei haittaa, koska vaari eli hyvän ja pitkän elämän. Myös mietityttää noin niinkuin ylipäänsä, että miten tällainen 'pakana', joka kuitenkin uskoo johonkin energiaan, henkeen, kuolemanjälkeiseen elämään, kertoo kuolemasta lapselle. Kun ei kuitenkaan halua tuputtaa sitä omaa uskomustaan. No, sitä mietitään sitten.
Oli lähes kymmenen vuoden ajan mun varavaari, omia isovanhempia kun ei elossa ole ollut vuosikausiin... Haikea olo.
Mr S lähdössä duunimatkalle kahdeksi päiväksi. Mulla siis yh-arkea taas vaihteeksi ja U on ihan kauheen räkäsenä. Saa nähdä, onko kotipäiviä tiedossa. Kun töissäkin olis kaikkea. Ei voi mitään.
tiistai 28. lokakuuta 2014
Mamma on nyt vähän väsynyt
Olis varmaankin pitänyt ottaa vinkistä vaarin ja jäädä tänään vällyjen alle piiloon pahaa maailmaa. Aamu kun alkoi sillä, että U lorotteli pikkuvessan lattialle oikein kunnon lammikon. Sitä mopatessa tuli mietittyä, että olisko sittenkin pitänyt vaan antaa kundin tehdä vaippaan se aamupissansa. Mutta kun kerrankin oli ihan kuiva vaippa ja ja ja...
Siitä se aamu sitten lähti käyntiin. Duunissa ihme sähläyksiä ja selvittelyjä, jonka jälkeen tieto siitä, että yhden sairasloma jatkuu vielä ainakin kaksi viikkoa ja toinen lähtee kokonaan toisiin hommiin heti maanantaista lähtien. Mä kutistuin tän päivän aikana varmaan kymmenen senttiä. Ihan oikeesti tuntuu siltä, että olis selkäranka jotenkin lytistetty kasaan. Varmaan huomenna jo helpottaa ja enhän mä oikeesti joudu niitä kaikkia hommia yksin tekemään, jotka näiltä puuttuvilta yksilöiltä jää. Mutta tänään kyllä tuntui epätoivon syöveri imaisevan kitaansa. Kerään itteni.
Perjantaina olisi tulossa bileisiin parikymmentä tyyppiä, eikä vielä mitään havaintoa tarjottavista, ohjelmasta tai koristeluista. Perinteiset halloween -bileet tiedossa, mutta tosissaan vielä vähän vaiheessa. Tänä vuonna kun päätin, että pidetäänkin kahdet bileet! Perjantaina lapsellisille ja lauantaina ihan vaan aikuisille. Ihan tosi hirveen fiksu idea. No, jos lopettais nillittämisen aiheesta ja alkais tehdä jotain asian eteen ;) Vois alottaa vaikka kaivamalla koristeet esiin ja tekemällä inventaariota, että tarvitseeko hankkia jotakin lisää...
Siitä se aamu sitten lähti käyntiin. Duunissa ihme sähläyksiä ja selvittelyjä, jonka jälkeen tieto siitä, että yhden sairasloma jatkuu vielä ainakin kaksi viikkoa ja toinen lähtee kokonaan toisiin hommiin heti maanantaista lähtien. Mä kutistuin tän päivän aikana varmaan kymmenen senttiä. Ihan oikeesti tuntuu siltä, että olis selkäranka jotenkin lytistetty kasaan. Varmaan huomenna jo helpottaa ja enhän mä oikeesti joudu niitä kaikkia hommia yksin tekemään, jotka näiltä puuttuvilta yksilöiltä jää. Mutta tänään kyllä tuntui epätoivon syöveri imaisevan kitaansa. Kerään itteni.
Perjantaina olisi tulossa bileisiin parikymmentä tyyppiä, eikä vielä mitään havaintoa tarjottavista, ohjelmasta tai koristeluista. Perinteiset halloween -bileet tiedossa, mutta tosissaan vielä vähän vaiheessa. Tänä vuonna kun päätin, että pidetäänkin kahdet bileet! Perjantaina lapsellisille ja lauantaina ihan vaan aikuisille. Ihan tosi hirveen fiksu idea. No, jos lopettais nillittämisen aiheesta ja alkais tehdä jotain asian eteen ;) Vois alottaa vaikka kaivamalla koristeet esiin ja tekemällä inventaariota, että tarvitseeko hankkia jotakin lisää...
lauantai 18. lokakuuta 2014
Sairasta sakkia
Mr S:n vaari on Suursuon sairaalassa. Ollut nyt jo muutaman viikon. Kun kuulin tästä, tuli mulle välitön ahdistus, muistui mieleen ne kaikki kerrat, kun käytiin mammaa ja ukkoa siellä katsomassa. Olivat siellä melkoisen monta vuotta molemmat... Toivottavasti vaarin tilanne selviää tavalla tai toisella mahdollisimman pian. On kamalaa katsoa, kun vahva, kaiken itse tekemään tottunut mies on niin heikkona, että mukista juominenkin on hankalaa.
Sisko oli viikko sitten perjantaina sydänleikkauksessa. Se meni ihan hyvin, nyt jo on ihan vauhti päällä ja äiti ja isä onkin sen kanssa ihan helisemässä... On siis jo kotihoidossa, tosin asuntolaan ei vielä uskalla päästää, joten koettelee sitten äidin ja isän hermoja tässä jonkin aikaa. Kävin sairaalassa pari kertaa moikkaamassa siskoa, ekalla kerralla siellä oli muutkin siskot. Kyllä sai taas hävetä, kun yks meinas pyörtyä ja lepuutti lattialla ja toinen vouhkas ja meuhkas ja lietso paniikkia ympärilleen. Toisella kerralla olinkin sitten ihan itekseni, tosin sisko melko nopeesti viittoi, että nyt sopisi lähteä. Ei oo turhan kohtelias tapaus.
Järvenpään kummipoikakin on päässyt sairaalasta pois. Joutui viettämään viikon hakemassa hoitotasapainoa vastatodettuun diabetekseen. Pientä käy sääliksi, mutta onneksi löytyi ennen mitään vakavampaa tilannetta syy janoon ja pissalla ravaamiseen.
Tänään mun nimppari. Mä oon pikkasen vissiin dementoitunut tai jotain, olin äidille luvannut mennä konserttiin sen ja siskojen kanssa. Tämä palautui mieleen siinä vaiheessa, kun äiti soitteli aamulla, että mentäiskö vaikka syömään ennen konserttia. Oltiin just mr S:n kanssa lähdössä Turkuun hotelliin yöksi. Mr S oli siis valmistanut mulle yllätyksen, varannut hotellihuoneen, lapsenvahdin ja katsonut jonkin konsertin, jota oltaisiin menty sinne katsomaan. No, onneksi huoneen sai peruttua, ehkä me päästään joku toinen kerta.
Oltiin siskojen ja äidin kanssa katsomassa Rakkaudella Tuliset Tenorit. Onpa vaan hienoa laulantaa heillä. Toki harmitti mr S:n ja mun yhteisen illan peruuntuminen, mutta kyllä noi treffit neljän tenorinkin kanssa kelpasi ;) Siskot oli ihan villeinä, menivät vielä pyytämään halaukset Tomi Metsäkedolta konsertin jälkeen. Tosin äiti sen aloitti, sitten toinen siskoista meni perässä ja kun toinen sisko sai, niin piti toisenkin siskon saada halaus. Siitä sitten riittikin juttua heillä koko kotimatka... Varsinaiset teinit idolinsa kanssa. Kuitenkin molemmat on mua monta vuotta vanhempia.
Josko nyt viettäis hetken aikaa mr S:n kanssa ja sujahtais puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Siinäpä kanssa yks pikku ongelma muuten, oon mennyt rikki noin niinkuin nukkumisen suhteen. En meinaa saada unta illalla, kuuntelen vaan mr S:n tuhinaa/kuorsausta ja herään aamulla jumalattoman aikaisin enkä saa enää unta. Melko paljon stressiä töissä, joten toivottavasti liittyy nyt vaan siihen. Katellaan.
Sisko oli viikko sitten perjantaina sydänleikkauksessa. Se meni ihan hyvin, nyt jo on ihan vauhti päällä ja äiti ja isä onkin sen kanssa ihan helisemässä... On siis jo kotihoidossa, tosin asuntolaan ei vielä uskalla päästää, joten koettelee sitten äidin ja isän hermoja tässä jonkin aikaa. Kävin sairaalassa pari kertaa moikkaamassa siskoa, ekalla kerralla siellä oli muutkin siskot. Kyllä sai taas hävetä, kun yks meinas pyörtyä ja lepuutti lattialla ja toinen vouhkas ja meuhkas ja lietso paniikkia ympärilleen. Toisella kerralla olinkin sitten ihan itekseni, tosin sisko melko nopeesti viittoi, että nyt sopisi lähteä. Ei oo turhan kohtelias tapaus.
Järvenpään kummipoikakin on päässyt sairaalasta pois. Joutui viettämään viikon hakemassa hoitotasapainoa vastatodettuun diabetekseen. Pientä käy sääliksi, mutta onneksi löytyi ennen mitään vakavampaa tilannetta syy janoon ja pissalla ravaamiseen.
Tänään mun nimppari. Mä oon pikkasen vissiin dementoitunut tai jotain, olin äidille luvannut mennä konserttiin sen ja siskojen kanssa. Tämä palautui mieleen siinä vaiheessa, kun äiti soitteli aamulla, että mentäiskö vaikka syömään ennen konserttia. Oltiin just mr S:n kanssa lähdössä Turkuun hotelliin yöksi. Mr S oli siis valmistanut mulle yllätyksen, varannut hotellihuoneen, lapsenvahdin ja katsonut jonkin konsertin, jota oltaisiin menty sinne katsomaan. No, onneksi huoneen sai peruttua, ehkä me päästään joku toinen kerta.
Oltiin siskojen ja äidin kanssa katsomassa Rakkaudella Tuliset Tenorit. Onpa vaan hienoa laulantaa heillä. Toki harmitti mr S:n ja mun yhteisen illan peruuntuminen, mutta kyllä noi treffit neljän tenorinkin kanssa kelpasi ;) Siskot oli ihan villeinä, menivät vielä pyytämään halaukset Tomi Metsäkedolta konsertin jälkeen. Tosin äiti sen aloitti, sitten toinen siskoista meni perässä ja kun toinen sisko sai, niin piti toisenkin siskon saada halaus. Siitä sitten riittikin juttua heillä koko kotimatka... Varsinaiset teinit idolinsa kanssa. Kuitenkin molemmat on mua monta vuotta vanhempia.
Josko nyt viettäis hetken aikaa mr S:n kanssa ja sujahtais puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Siinäpä kanssa yks pikku ongelma muuten, oon mennyt rikki noin niinkuin nukkumisen suhteen. En meinaa saada unta illalla, kuuntelen vaan mr S:n tuhinaa/kuorsausta ja herään aamulla jumalattoman aikaisin enkä saa enää unta. Melko paljon stressiä töissä, joten toivottavasti liittyy nyt vaan siihen. Katellaan.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Hups, tulipa taas taukoa tästä kirjottelemisesta. Tässä välissä ollaan keretty käydä mm. Espanjassa ja teatterissa. Espanjan reissu oli kiva, mutta melko rankka. Anopin kanssa reissaamista ei voi suositella. Tai riippunee anopista, mutta tän mun tapauksen kanssa ei välttämättä kovin nopeasti lähdetä reissailemaan. Vaikka ei mitään suurta yhteenottoa tapahtunut, oli niin monta kertaa hyvin lähellä, että oman mielenterveyden vuoksi jätetään väliin jatkossa. (Ehkä hiukkasen raottaa tätä mun mielipidettä, jos kerron, että anoppi oli ottanut puurot mukaan U:lle. Sekä vaipat, vaatteet, lusikoita ja haarukan, mukeja...)
Espanjassa käytiin mr S:n kanssa melkein Gibraltarilla (unohdettiin sitten passit, joten ei ollut sinne asiaa), kävelemässä ihanaa vuoristopuroa pitkin Nerjassa ja yksi ilta syömässä. Muuten sitten vietettiin aikaa hotellin altaalla (minä kirja kädessä ja mr S juoksemassa U:n perässä ympäri allasaluetta, hyvä työnjako) ja milloin missäkin leikkimässä. U tykkäsi eritoten reissusta hissillä korkealle vuorelle. Siellä vuorella kun oli pino! (eli poni)
U diggasi tosi paljon myös lentokoneella matkustamisesta. Oli melkoisen tohkeissaan kun mentiin koneeseen, oma matkalippu tiukasti hyppysissä ja pieni reppu selässä. Mun oma matkamies :)
Reissu on enää kiva muisto, arki taas rullaa melkoisen kiireisenä. Huokasinkin perjantai-iltana mr S:lle, etten enää lähde lomalle, kun tuloksena on tollanen työtahti loman jälkeen. No, mun tapauksessa kyllä hieman lisäsi työtaakkaa se, että yksi duunikaveri jäi pitkälle saikulle ja mullehan suuri osa sen hommista siirtyi. Nihkeetä.
Perjantaina käytiin mr S:n kanssa katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Kojoottikuu. Oli hyvä. Mr S oli nähnyt, että väliajalla useampi vanhempi pariskunta oli poistunut paikalta, eli eivät olleet pitäneet. Makuja on monia...
Jaha, pitänee mennä antamaan aamupalaa tolle apinalle ja varmaankin voisi valmistella aamupalan myös noille nukkujille (Kalle ja tyttöystävänsä ovat kylässä).
Espanjassa käytiin mr S:n kanssa melkein Gibraltarilla (unohdettiin sitten passit, joten ei ollut sinne asiaa), kävelemässä ihanaa vuoristopuroa pitkin Nerjassa ja yksi ilta syömässä. Muuten sitten vietettiin aikaa hotellin altaalla (minä kirja kädessä ja mr S juoksemassa U:n perässä ympäri allasaluetta, hyvä työnjako) ja milloin missäkin leikkimässä. U tykkäsi eritoten reissusta hissillä korkealle vuorelle. Siellä vuorella kun oli pino! (eli poni)
U diggasi tosi paljon myös lentokoneella matkustamisesta. Oli melkoisen tohkeissaan kun mentiin koneeseen, oma matkalippu tiukasti hyppysissä ja pieni reppu selässä. Mun oma matkamies :)
Reissu on enää kiva muisto, arki taas rullaa melkoisen kiireisenä. Huokasinkin perjantai-iltana mr S:lle, etten enää lähde lomalle, kun tuloksena on tollanen työtahti loman jälkeen. No, mun tapauksessa kyllä hieman lisäsi työtaakkaa se, että yksi duunikaveri jäi pitkälle saikulle ja mullehan suuri osa sen hommista siirtyi. Nihkeetä.
Perjantaina käytiin mr S:n kanssa katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Kojoottikuu. Oli hyvä. Mr S oli nähnyt, että väliajalla useampi vanhempi pariskunta oli poistunut paikalta, eli eivät olleet pitäneet. Makuja on monia...
Jaha, pitänee mennä antamaan aamupalaa tolle apinalle ja varmaankin voisi valmistella aamupalan myös noille nukkujille (Kalle ja tyttöystävänsä ovat kylässä).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)