Kotiutus

Sisko vietti sairaalassa reilu viikon, keuhkoveritulppa tosiaan muuttui matkan varrella mm. aortan repeämäksi ja sydämen vajaatoiminnaksi. En tiedä, onko vika mun perheen rikkinäisessä puhelimessa, vai oliko nyt jotenkin todella montaa eri mieltä olevia lääkäreitä liikenteessä, mutta nyt on sisko kotiutettuna. Toivottavasti ovat tutkineet kunnolla ja sulkeneet mm. sen aortan repeämisen ihan oikeasti kunnolla pois. Eivätköhän.

Elämä rullaa, töissä ok hommat ja kaverit, U on ihan hirveä riiviö, mr S taisi säikähtää äitienpäivän illan vuodatusta ihan kunnolla (on sen verran kilttinä) ja elämä vaan kulkee. Ihanan kesäinen sää, saisi jatkua pitkään!

Toisaalta on jotenkin levoton olo. Jotain pitäisi tapahtua. Jotain tapahtuu kohta. Asunnon, työn tai jonkin muun suhteen. En osaa selittää tätä.

Ehkä johtuu siitä, että käytiin viime sunnuntaina asuntonäytöllä. Vähän vakoiltiin yhtä kohdetta mr S:n veljelle. Tais iskeä asuntokuume? Parturi väitti eilen, että tää on vauvakuumetta. Huh. U on, kuten mainittu, täysriiviö. Uhma on päällä sen verran kovana, että hirvittää. Ei oo vielä edes kahta täyttänyt ja löytyy niin paljon tahtoa, että. Toisaalta se on myös niin ihana. Sai viikonloppuna mummolta nalle Puh -pehmon, jonka haluaa nyt koko ajan mukaan. Äsken kun laitoin U:n nukkumaan, tuli Puh vilkuttamaan Pacolle hyvät yöt. Ja heti perään U vilkutti myös hyvät yöt. Puh ja unipupu kainalossa tuhisee tuolla yläkerran pätsissä. Pitääkin käydä avaamassa ovi, että myös sen makkariin pääsee vähän happea. Ilmalämpöpumppu jäähdyttämässä, mutta ei sekään ihmeitä tee...

Lauantaina oltiin muuten mr S:n kanssa katselemassa Ravintolapäivän meininkiä ihan isolla kirkolla. Ihan hauskaa oli, parit terdetkin tuli katsastettua. Ja ihmeteltyä taas vaihteeksi sitä, että miksi ihmeessä Suomessa ei ole pöytiintarjoilua? Olisi työllistävä vaikutus ja hieman eri fiilis koko kokemuksesta, jos saisi istahtaa rauhassa pöytään ja tilata tarjoilijalta juoman.

Jahas, joskos sitä sängyn puolelle... mr S on heittämässä frisbeegolfia, pääsen ajoissa nukkumaan.

Pysäytys

Voisko painaa stoppia ja ehkä hieman kelata taaksepäin? Eilen kyläiltiin ja illalla vähän tapeltiin (taas vaihteeks...). Tänään aamusta äiti soitti, että sisko on sairaalassa, keuhkoveritulppa. Pysäytti. Onneksi ilmeisesti ajoissa todettu. Tuli vaan tajuntaan tää ihmisen kuolevaisuus. Eilen kun vielä ärsyynnyin siskon halailusta ja samojen viittomien toisteluista. Tänään tajusin, että olisi saattanut olla viimeiset halit kyseessä.

Jännän äärellä

Mr S muisti eilen kertoa/valittaa, että eivät  ole ehtineet U:n kanssa askarrella (oli luottanut dagiksen hoitavan asian) ja kukatkin kuulemma jäi keräämäti, kun eilen olisi se pitänyt suorittaa, mutta mentiinkin käymään kaverin mökillä iltasella. 

Eilen illalla sitten pyysi, että herätän U:n ensi ölinöihin hänet ja jään ite sänkyyn. Niin joo, muisti vielä sanoa, ettei todellakaan ole ostanut mitään äitienpäivälahjaa... Mutta siis. Nyt odottelen jännässä, että mitä askartelee tässä aamusella ja käykö riipimässä U:n kanssa lähimetsästä vielä jotkut valkovuokot. On tää jännää! Taitaa tulla ainakin aamiainen sänkyyn :)

rikkipoikkikatki

pääsiäinen oli ihana, kamala, pitkä, lyhyt, rauhallinen, täynnä härdelliä, sekava, selkeä, kaikkea.

Perjantaina kävi kaveripariskunta parin lapsensa kanssa kylässä. Grillailua + lasten perässä juoksemista. Toisella lapsista on erittäin kantava ääni ja käyttelee sitä ihan tarpeeksi. Lisäksi kyseisellä pariskunnalla on hieman vaikea aika parisuhteessansa, joten ei ollut ehkä ihan kaikista hilpein tunnelma. No, tuli kuitenkin oltua pihalla ja syötyä hyvin.

Lauantaina mr S kävi parturissa, kaupassa, pyöritteli kiviä, teki ruokaa, mitä kaikkea nyt tekikään. Mä juoksin U:n perässä. Äippämummi ja iskäpappa sekä Saara-täti kävi kylässä. Kallekin tuli illalla kylään.

Sunnuntaina mr S:n veli ja veljenvaimo tuli brunssille (sen seitsemää sorttia kaikkea sellaista, mitä ei oltu aiemmin tehty), siitä kun selvittiin, lähdettiin pääsiäismunajahtiin itään. Mummi ja pappa oli lapsenlapsilleen piilottaneet 40 suklaamunaa. 33 löytyi... Eivät olleet sitten kovin järjestelmällisesti miettineet niitä piiloja :). Siitä mr S lähti frisbeegolfaamaan, me U:n kanssa jatkettiin kotiin. Tulivat illalla sitten golfaamasta ja paljuiltiin (Kallen kanssa siis olivat heittämässä). Palju sanoi sopimusta irti (tai sen pumppu oikeestaan), joten ei kovin pitkään jaksanut olla, kun vesi alkoi hieman viilenemään...

Maanantaina aamusta Jepa, Miku, T-mies ja Milpertti sekä mr S:n veli tulivat kylään / touhuilemaan. Ulkona oltiin ja kakaroiden perässä juostiin. Oli läpsystä vaihto ja Saukkolan emäntä ja isäntä saapuivat meitä viihdyttämään kera nuorimman lapsosensa. Pihalla taas ja kakaran perässä juoksua. Hyvää ruokaa ja hieman juomaa. Ilalla vielä anoppi ja appiukko tuli käymään kahvilla. Siinä vaiheessa itsekin teki hieman mieli tehdä samoin kuin U. Huutaa ölistä ja juosta ympyrää. Tyydyin olemaan melko hiljaa ja olemaan nukahtamatta.

Tänään oon melko rikki. Ihanaa oli nähdä kaikkia ystäviä, sää oli mitä mainioin, syötiin hyvin ja oltiin tavallaan yhdessä. Kuitenkin melko yksin sain olla vastuussa kakarasta. Maanantaina tulikin jo hieman itkua silmään, olin niin väsynyt kaikkeen. Mutta kai tää tästä.

Tautista

U:n vatsatauti ohi, mutta mulla alkoi eilen illalla. Onneksi tosiaan vaan toisesta päästä, oksentaminen on niin kauheeta... Mr S oli myös tehnyt kyselytutkimusta duunissa. Duunikaverillaan oli ollut samanmoinen vatsapöpö pari viikkoa sitten. Vasta puolitoista viikkoa sen jälkeen oli miehensä poissa pelistä. Mr S odottelee nyt kauhulla pari viikkoa, että milloin hälle iskee tää tauti.

Nyt on jo monen monituista tuntia pysynyt tavara sisällä, huomenna aion vähintään hakea läppärin duunista. Melkoisella avuttomuudella vilkuilin tänään kaikkia sähköposteja, joita tippuili. Ei kukaan ole korvaamaton, mutta itsellä on niin huono olo, kun hommat on rästissä.

Nyt nukkumaan. Pitää vaan käydä noukkimassa U:n sängystä puujuna pois, ilman sitä ei suostunut nukahtamaan. On silläkin unikaverit...

Parisuhteellisuutta

Täytin vajaa viikko sitten 33 vuotta. Loistava ikä! Kaikki iät (paitsi se perhanan 20) on kyllä olleet aika hyviä. Synttäreitä juhlittiin perheen kesken, leipasin kakun ja kyytipojaksi paloiteltiin tarjottimillinen hedelmiä. Mr S vei mut synttärilahjamatkalle Tallinnaan, tosin vasta viikonloppuna.

Tallinnassa naureskeltiin meidän nykyistä hurjaa kaupunkilomailua. Laivalta hotellille --> nukkumaan. Hotellilta pyörähdys ravintolaan --> nukkumaan. Aamupala myöhään (nukuin jopa yhdeksään!), jonka jälkeen pikku tirsat... On pikkulapsivanhempien lomailua meillä. Sitä vaan ihmettelen, että mitä ne ihmiset tekee, joiden kakarat oikeesti valvottaa niitä luvattoman paljon? Mä sekoisin täydellisesti.

U oli hoidossa heräillyt yöllä, luultavasti oli jo vatsaa vääntänyt. Lauantaina sillä olikin sitten vatsa sekaisin. Sunnuntaina oli myös melkoista pyykkirumbaa, koska kaikki tuli läpi ja vauhdilla. Onneksi vaan toisesta päästä. Onneksi tyyppi myös tajusi itse olla syömättä juuri mitään, joi paljon ja hieman suostui puuroa maistamaan. Onneksi myös kyseinen rumba oli ohitse jo eilen.

Niin, lauantain-sunnuntain välisen yön mr S nukkuikin sitten yläkerrassa. Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun ei mahduttu samaan sänkyyn... Että sellaista tähän suhteeseen tällä kertaa. Reissu meni hienosti, mutta sen jälkeen räjähti ja kunnolla. No, nyt ollaan jo sentään nukuttu yöt samassa sängyssä, mutta hienoista jännitystä edelleen ilmassa. Kattellaan...

Tukkajumala

Iski sitten parturissa jonkinmoinen nostalgiatrippi. Radiossa soi parhaimmat ysärihitit ja melko ysärihenkinen tuli tukastakin sitten... Näillä mennään. Olipa taas terapeuttinen istunto, mun parturi on ehkä maailman paras ammatissaan. Siis myös sillä leikkuupuolella, mutta eniten muhun vaikuttaa se meidän keskinäinen kemia. Kun vaan juttujen taso on yhtä luokatonta, ei voi muuta kuin nauraa.

Teki kyllä hyvää mielenterveydelle istua ihan rauhassa, vaan jotain ihan itselleni saaden. On nyt parisen viikkoa ollut melkoinen kiukku päällä. En osaa edes eritellä syitä. Kunhan nyt vaan on ollut. Mr S tossa tokaisi eilen, että häntä ei huvita mun kanssa olla. Että ei haluaisi tulla töistä kotiin, kun tietää, että olen vaan vittuilemassa kotona. Eikä halua edes tulla mun kanssa samaan aikaan nukkumaan. Että sellaista täällä. Mutta minkä mä voin sille, että kaikki ärsyttää?

U on ollut onneksi melko helppona. Tai no, helppona ja helppona... Varsinainen kakara sekin. Alkaa oma tahto olla vahva ja kundikin laittaa kampoihin niin, että mä meinaan jäädä kakkoseksi. Tänään oli dagiksessa pissannut kaaressa lattialle ja pissan loputtua todennut tädille että "nonni". Kuulemma sen lempisana dagiksessa.

Duunissa hoppua, muutoksia, sähläystä, onnistumista, työn iloa, huonoja päiviä. Perussettiä.