Tiiliseinä

Eilen puolella silmällä katselin jotain remppaohjelmaa, jossa tiilet laitettiinkin lattiaan. Oli aika veikeen näköstä, tulipahan vaan tästä otsikosta mieleen.

Matkaradio

ajateltiin duunikaverin kanssa, että pitäis meidän uuteen toimistoon meidän nurkkaukseen hommata matkaradio. Johon totesin, että turha varmaan ostaa mitään radiota. Meillä kotona nurkissa pyörii parikin eri soittolaitetta (ipodia), joissa itsessään on radio + oman musiikin soittomahdollisuus. Ja tietenkin näihin jonkinlaiset telakat/kaiuttimet. Eli saattaa matkaradio olla jossain määrin menneen talven lumia...

Pilvenpiirtäjä

New York tulee ensimmäisenä mieleen. Sinne pitää päästä uudestaan, vaan haahuilemaan niiden pilvenpiirtäjien väliin, nauttimaan turistina olosta.

vitamiini

sori, myöhässä päivän. D-vitskua tolle kakaralle tulee syötettyä. Kai sitä pitäis itellekin syöttää välillä. Ei tästä muuta.

uus yritys

mr S, U ja kaveri lähtivätkin ajelemaan kotiin päin. Eivät päässeet saunomaan (saunan lattia olikin ollut märkä maalista), alkoi satamaan ja U:n unipupukin oli jäänyt kotiin. Tulevat meille nyt sitten saunomaan. Ihan kiva juttu, olisin muuten mennyt nukkumaan ihan just. Ehkäpä saa vähän seuraa heistä sitten kun ovat saunoneet.

Jos sittenkin pääsisi skumpan korkkaamaan ;)

Hammasharja

U rakastaa pureskella omaansa. Mulla ja mr S:llä sähköllä toimiva, en vaihda enää manuaaliseen takaisin. U:kin saa piakkoin siirtyä kyllä sähköiseen, jotta tottuu.

En oo kovin tarkka monista jutuista, mutta siitä oon halunnut pitää kiinni, että U:ta ei pussailla suulle tai maisteta samalla lusikalla ruokaa. Sen verran paljon oon joutunut hammaslääkärissä jossain vaiheessa ravaamaan, että varjelen toista niin pitkälle kuin mahdollista kariekselta. Jos edes vähän voisi vaikuttaa hampaiden terveyteen sillä tavalla.

Mulle tuli yllärivapaailta, mr S ja U lähti kaverin mökille ja jäävät yöksi. Hiukka oli yritystä josko olis jotain kaveria nähnyt ja pikkasen skumppaa lipittänyt, mutta ei nyt näytä onnistuvan. Ehkä on ihan ok mennä vaan ajoissa nukkumaan, lukea sitä ennen vähän kirjaa ja ehkä ottaa lasi punkkua.

On tää kyllä ihme, ettei keskellä viikkoa löydy skumppaseuraa ;)

Isoäiti

voi tästähän irtoais vaikka millä mitalla tekstiä. Isän äitiä kutsuttiin isoäidiksi. Ei ollut mikään mummu, ei. Maailman huonoin kokki, suorapuheinen kuin mikä, saita ja muutenkin jännä tyyppi. Jostain syystä katsoi velvollisuudekseen (siltä se ainakin vaikutti, en oikeastaan nähnyt minkäänsortin hellyyttä, saati rakkautta siltä suunnalta) kutsua meidän perhettä säännöllisin väliajoin sunnuntaisin syömään. Ruoka (kai se jotain syötävää oli yleensä, pienellä lasillisella maitoa se piti aina yrittää huuhtoa alas) kun oli syöty, lausahti isoäiti usein, että voittekin jo lähteä.

Mökkikin niillä oli vielä silloin, kun mä olin pieni. Mikä työleiri! Inhoan yli kaiken vadelmien poimimista vieläkin. Siellä kun piti työllä ansaita ruokansa. Eikä ollut mitään pientä puuhastelua se. Totista työtä (ainakin sellaisena se muistuu mieleen). Siellä mökkinaapurina oli kyllä aivan ihana pariskunta, jonkinsortin torikauppiaita olivat. Siellä sai makeimmat vesimelonit, mansikat, mustikat ja muutkin herkut ihan ilman työskentelyä. Välillä harmitti, ettei se pariskunta sattunut meidän isovanhemmiksi.

Hyvää isoäiti varmasti on tarkoittanut, ja ehkä omalla tavallaan myös rakastanut meitä lapsenlapsiaankin. Kuoli aivokasvaimeen melko yllättäen joku kymmenisen vuotta sitten. Ehkä se aivokasvain vaikutti jo aiemmin kyseisen ihmisen toimiin?

Isoäiti oli demari henkeen ja vereen. Käytti Fjällravenin reppua. Ei ostanut ikinä uusia vaatteita. Käytti pelkästään käteistä. Ei ajanut autoa. Oli isoisää neljä vuotta vanhempi. Kolmen pojan äiti, yhdeksän lapsen isoäiti. Sellainen meidän isoäiti oli.