ikinuori

Mulla oli tähän asti pahin ikäkriisi kakskymppisenä. Jos pystyisin jotenkin vaikuttamaan senaikaiseen Säteeseen, rauhoittelisin kovasti. Että kyllä se siitä, asioilla on tapana järjestyä. Silloin luuli, että elämä oli siinä. Oli aviomies, kämppä, opiskelut ja suunnitelmat valmiina tulevaisuuteen. Hah. Silloinen miekkonen helpotti suunnattomasti (not) kriisiäni ostamalla synttärilahjaksi silmänympärysvoiteen. Vaan ja ainoastaan. Mikä pässi. Onneksi suunnitelmat eivät toteutuneet ja nyt on koko elämä aivan toisin. Eikä kriisinpoikastakaan ilmassa, vaikka eilen tuli 32 vuotta täyteen tän elämän ihmettelyä.

Eilen sain lahjaksi uudet suojakalvot puhelimeen, aivan upean muistipelin (U raukka joutuu pelaamaan vintagekenkä -muistipeliä mamman kanssa), kirkkaanpunaisen huulipunan ja lupauksen punaan sopivasta mekosta. Siinä aamupöpperössä ajattelin, että mennään sitten jossain vaiheessa katsomaan sitä mekkoa, mutta tietenkin se mekko piti saada heti! Aamupalan jälkeen keskustaan, Garageland -liikkeeseen. Jonka omistaja on melkoinen persoona... Sieltä löytyi ihana, musta 50-luvun tyylinen valkopilkkuinen mekko ja alle vielä tylli. Nopea meikinkorjaus tyyliin sopivaksi (+ne punaiset huulet :)) ja mr S:n auttamista kakun teossa.

Oltiin maanantaina tehtailtu rotinoita uuden prinsessan perheelle ja niiden vienti oli vielä edessä. Onhan se vaan niin pikkuruinen uusi ihminen, aivan ihana! Olivat tyytyväisiä myös viemisiin (vuokatolkulla makaroni- ja lihaperunasoselaatikoita pakkaseen laitettavaksi) ja lämpimiin voileipiin.

Illalla tuli mun perhettä ja mr S:n porukat kakulle. Oli aikamoinen härdelli taas päällä. Vaikka kovasti rakastan mun perhettä, niin se hiljaisuus on jotain ihanaa sen jälkeen, kun ne lähtee...

Eteisessä on taas yhdet ylimääräiset kengät. Huvittavaa kyllä, aivan samanlaiset kuin asukki A:lla. Kengät pysyi samana, jalat vain vaihtui. Tuhlaajapoika palasi kotiin, Kalle tuli määrittelemättömäksi ajaksi asumaan meille.

päikkärit!

Kummipoika simahti eilen illalla alta aikayksikön, nukkui melko hienosti koko yön (mitä nyt kahden aikaan käytiin pissalla ja kyseli, joskos nyt olis jo aamu. Onneksi tyytyi vastaukseen, että nyt on vielä ihan yö, nyt nukutaan ja unta kuulaan uudestaan). Mäkin sain nukuttua hyvin, mr S teki illalla hyvät pihvit ja vähän aikaa katsottiin jotain leffaa, mutta melko aikasin mentiin nukkumaan kuitenkin.

Ajattelin, että U olis tullut kotiin jo nyt aamusta, mutta mr S päätti toisin... Veljensä heittää vaimonsa töihin ja tuo samalla sitten U:n kotiin. Joskus päikkäreitten jälkeen (kahden pintaan). Toisaalta, mäkin voin nyt päikkäröidä, kun mr S lähti möksälle kummipojan kanssa. Eli sen suuremmitta löpinöittä, päikkyaika!

lauantaina

mr S on kummipojan kanssa iltapesulla. Kävivät uima-altaassakin (lue: paljussa) riehumassa. Varmaankin tulee uni aika helpolla. Kummipojan pikkusisko siis tuli maailmaan viime yönä, oli mennyt kaikki hienosti. Huomenna mennään katsomaan pikkuista ja äippää. Kummipoika tuli meille yöksi, että isänsä saa nukkua ensi yön. Mr S vei U:n veljelleen hoitoon, että mä saan nukkua ensi yön. Lähtivät melko aikaisin liikenteeseen, sain nukuttua kunnon päiväunetkin.

U on ollut aiemminkin hoidossa, mutta jostain syystä tällä kertaa on kova ikävä :(. Päiväunilta havahduin pariin otteeseen, kun luulin kuulevani U:n itkua. Näin myös unta U:sta, että se lähti kävelemään. Tajusin, että tuskin tulen näkemään sen ensiaskeleita oikeasti...

Nyt pakataan kummipojan kanssa pikkusiskon, isin ja äidin lahjat. Joskos sen sais sen jälkeen nukkumaan, että pääsis itsekin vällyjen väliin.

Jännän äärellä

Mr S lähti kummipojan seuraksi, kun pikkusisko on ilmeisesti tuloillaan. Me täällä U:n kanssa ollaan jännässä mukana (lue: U ei taaskaan nuku) ja valvotaan keskellä yötä, vaikka nyt kuuluisi oikeasti olla unten mailla. Raukka on aika räkänen, toivottavasti saadaan tänä yönä edes vähän unta...

avautumista

nyt alkaa riittää tää näiden samojen nurkkien puunaus ja jynssäys. Alan olee niin valmista tavaraa takaisin töihin. Samat pyykit, pölyt, roskat, paskat, tiskit ja rutiinit joka helvetin päivä. Paitsi tänään meni hermo lopullisesti (tai viime yönä jo meni, mutta silloin en vielä tehnyt asialle mitään) ja vihdoin öljysin kaikkien ovien saranat. Enhän tästä ollut kuin vaan n. nelisen kertaa huomauttanut mr S:lle. Viime yönä kun pompattiin vuorotellen vessassa ja vaan joka toinen kerta U heräsi siihen, kun oven saranat piti helvetillistä vinkunaa. Eli jotain vaihtelua tässä päivässä...

Mr S on töissä myöhään, U on ollut aivan järjettömän kiukkuinen koko päivän ja mullakin ollut hieman vittumainen olo. Tätä oloa ei juurikaan auta se fakta, että kohta kolme viikkoa on ollut "menkat". Kiitoksia kierukanasennuksen. Jos ens viikolla ei vuoto lopu, alan ihan oikeesti epäilemään, että se kandityttö sössi jotain ja tosi pahasti.

Jotain kivaa tässä päivässä oli, näin mammalomalla olevaa duunikaveria Sellossa. Käytiin syömässä ja vähän kiertelemässä kaupoilla. Sain sille valittaa suurimman osan tästä ketutuksesta. Ja alkaa tää jo muutenkin helpottaa. Mr S:llä alkaa loma ja huomiselle on kuulemma jotain ohjelmaa. Jos sais vaikka nukkua aamulla...

etevä kakara

oon kyllä kuullut (ja kokenut) selkäpaskoista, jopa niska-sellaisista. Mutta tänään aamulla mulla loppu huumori ihan kokonaan, kun U onnistui jotenkin saamaan sitä itteensä olkapäihinsä ja leukaansa. Ei voinut kuin huokaista syvään ja laittaa kakara lavuaarikylpyyn. Ja kaikki vaatteet suoraan koneeseen. Vähän on nyt tällainen päivä.

Eilen U näki jotain niin kovin tavoittelemisen arvoista, että liikkeellelähtö tapahtui. iPhonen laturinjohto roikkuu tuolla tietokonepöydän alla. Ei suinkaan minkään lelun perässä voi liikkua, mutta piuha! Nyt alkoi roikkuvien juttujen katselu ihan eri silmällä...

Superego

mulla ilmeisesti on mitä suurin ego, vaikken sitä tietoisesti käsitäkään. Viime yön unessa meinaa yks entinen ihastus/säätö tuli vastaan ja kun vaan yritin ohittaa sen moikkaamalla pikasesti, tuli avautumaan.  Oikeassa elämässä tämä miekkonen on onnellisesti naimisissa ja asuu jossakin Keski-Euroopassa. Tässä unessa tilanne oli miltei sama, mutta kertoi, että lähti pois Suomesta vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei voinut mua saada. Että jos olisin aikoinaan hänen kanssaan treffeille lähtenyt niin nyt me oltaisiin onnellisesti yhdessä. Että edelleen olen hänen suurin rakkautensa ja blaablaa. On se hyvä, että ihan itse itsensä itsetuntoa kohottaa noin niinkuin alitajunnan kautta unien välityksellä ;)

Eilen yksi mr S:n duunikaveri tuli perheineen rääppiäisille. Perhe käsitti siis vaimon ja 1,5 vuotiaan tytön. U oli taas ihan innoissaan, se rakastaa ihmisiä! Mitä enemmän, sen parempi! Paco tosin ei ollut ihan samaa mieltä, pikkulintu ihan stressissä tästä ihmismäärästä mitä täällä on rampannut. No, nyt helpottaa hetkeksi. Niin tästä mr S:n kaverista sen verran, että oli hauska kuunnella heidän kokemuksiaan vauva-arjesta. Heidän lähdettyään mr S tokaisi, että tuntuvat ihan tarkoituksella tehneen melkoisen hankalaa arjestaan ja vielä tiedostavan sen... Silmät pyöreinä kuuntelivat, kun kerrottiin, että ollaan jo reissattu siellä sun täällä U:n kanssa. He kun pitivät junamatkaa kotimaan sisällä urotekona lapsen kanssa. On ollut ihan kiva huomata, että vaikka lapsi muuttaa paljon, niin ei sitä tarvitse jäädä neljän seinän sisään kökkimään. Helppohan se tosin on sanoa, kun on tollanen harvinaisen helppo tapaus toi meidän U.

Joka muuten äsken pieraisi oikein kunnon rutkun ja alkoi nauraa höröttämään samantien ääneen. Kiva, pieruhuumoria siis seuraavat x vuotta tiedossa...

Eilen oltiin myös mun porukoilla, syötiin karjalanpataa (nam) ja jädeä. Lapset etti piilotettuja suklaamunia (paitsi se kurkkupaisepotilas, raukka oli hieman nuutunut leikkauksen jäljiltä) ja pappa kertoili pääsiäisfaktoja ja perinteitä. Oli mukava ilta, kotiuduttiin melko aikaisin kotiin laittamaan U nukkumaan ja vielä mentiin yläkertaan leffaan =)