Yön tunteina

Voi vaikka harmitella sitä, ettei ole vieläkään oppinut pesemään pyykkiä (pari paitaa ja sukkaparia ihan värjääntyneenä). Tämä harmitus johtaa siihen, että ei kukaan mulle ikinä jaksa/halua järkätä mitään kivaa (polttareita, vauvasuihkuja, muuten vaan ylläreitä). Että en mäkään enää mitään järkkäile kellekään... Joo, jos vaikka yrittäisi saada unta. Kun oikeasti nää harmitukset on aivan turhia. Ostan uudet paidat ja mähän tykkään touhuilla ja olisin vaan vaivaantunut, jos mä joutuisin olemaan juhlien keskipisteenä.

Eilinen meni vauhdilla, käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, kahvilla ja kylässä. Millonkohan sitä malttais pitää ihan vaan kotipäivän? Huomiselle (tai siis tälle päivälle) jo kahdet treffit sovittuna. Ja siivotakin vois ennen kuin mr S tulee taas sotkemaan. Nyt hetki unta (toivottavasti) ennen kuin U herää.

mittoja

kävin ite eilen jälkitarkastuksessa (niin turha lekurireissu, olis voineet vaikka postittaa sen lippulappusen, joka pitää toimittaa kelaan) ja kaikki oli ok. Toisaalta, jos olis jotain häikkää, niin kai se olis tuolla huomattu, toivottavasti ainakin. Mutta siis kun ei oo, niin olipa vaan tyhmä käydä ronkittavana. Anoppi kärrytteli U:n kanssa mun lekurireissun ajan. Niin oltiinhan me ennen lekurireissua mammatreffeillä, vihdoinkin saatiin aikataulut ja lapsoset terveiksi samaan aikaan kahden opiskelukaverin kanssa. U:lla oli pari kuukautta vanhempi kaveri siellä, mutta eivät noi osanneet yhtään leikkiä keskenään. Nukkuivatkin vuorotellen, ettei vaan tullut kateltua kaverin naamaa liikaa... U:n kamu oli pikkasen pidempi kaveri, oli syntyessään ollut sentin lyhyempi kuin U on nyt. Josta päästäänkin tänpäiväseen neuvolakäyntiin:

U painaa 5250 g ja pituutta 58 cm. Sai (suun kautta) ekan rokotteen (joka oli kuulemma jotain makean makuista ja U oli sitä mieltä, että loppui liian aikaisin, olis vielä suu napsannut :)) ja lekuri tarkasti sydämen, silmät, keuhkot, lonkat ja muutenkin koko kakaran. Lääkäri oli varmaan mua nuorempi (voi jessus, kun tuntee ittensä vanhaks tantaks, ei kukaan oo voinut lukea lääkäriks itteensä niin nuorena) tyttö, joka vääns paksua murretta, ehkä jostain kuopion suunnilta? No kuitenkin, oltiin ekat asiakkaat (kiitos mr S kun varattiin sua varten aamuaika, että pääset mukaan ja päätitkin sitten olla lintumetsällä) ja täti jaksoi lässyttää ja kehua U:ta aivan tolkuttoman paljon. Mietin vaan, että miten se jaksaa koko päivän moista kehua ja lässytystä harrastaa? Ammatinvalintakysymys tuokin... Pitää kyllä myös hieman kehua itteensä, lekuri kysäisi multa, että oonko alalla, kun niin luontevasti ja hienosti käsittelen vauvaa. Minkäköhänlaisia tumpeloita se näkee, jos mun käsittely on ammattimaisen näköistä ;)

Eilen illalla käytiin siskon luona, voi sitä U:n sylissäolon määrää. Sehän meni aivan sekaisin moisesta, kitisi ja ölisi vaan ja sisko pienemmästäkin äännähdyksestä heijasi ja hyppyytti pientä. Oli raukka (U siis, ei sisko) aivan yliväsynyt, kun olisi vaan halunnut nukahtaa ja toinen sylittelee. No, eipä tuo oikeesti haittaa, vähän vaan huvittavaa =). Siskolle menin ruoan toivossa ja onneksi siellä saikin sitten riisiä ja kanakastiketta.

Tänään ajelin ruoan perässä mummille ja papalle. Pappa teki hyvää lohisoppaa ja siellä U:kin sai olla vähän enemmän rauhassa, tosin nyt ei oikein nukahdellut, kun vatsassa ilmeisesti kierteli sen rokotteen takia. Pieni J-serkku oli siivoamassa mummilassa kun mentiin ja oli niin hellyttävää katsoa, miten leikki U:n kanssa, näytteli kännykkäänsä ja rakenteli palikoilla ja näytti U:lle palloa ja muutenkin vaan jotenkin keskittyi niin vauvaan. Söpö poika. Tai söpöt molemmat pojat. Mummi vaan jaksaa naureskella sitä, miten mr S:n näköinen U voikaan olla. Ennen mummilaan menoa ajeltiin mun lapsuuden parhaan kaverin Minnan luo aamupalalle. Sille ei kuulu ehkä ihan maailman parhautta, mutta toivottavasti asiat suttaantuu. Ja eiköhän ne, asioilla on tapana järjestyä. Pitää vaan olla ystävänä ja kuunnella ja toivottavasti yrittää jotenkin silleen olla apuna. Ei onneksi silleen mitään vakavaa, kunhan elämä vähän heittelee ja toista masentaa (ihan aiheestakin) ja uranvaihdosta ja kaikennäköstä isoa päätöstä edessä.

Otettiin pikku päikkärit tossa, nyt vois vähän miettiä ruokapuolta (minnehän sitä nyt ajelis ruoan perässä;)) ennen nukkumaan menoa.

leffapäivä

epäilyttävästi alkaa jutut pyöriä vaan siinä, mitä ollaan U:n kanssa tehty. Mutta kun ympyrät on melko pienet tällä hetkellä, niin annettakoon tämä anteeksi. Jooko?

Eilen mr S pakkaili metsäkamat kasaan, sitä ennen vei mut ulos syömään. Ihan tohon hotellille asti käppäiltiin syömään. Ei ollut kovin hääppöinen mun kanasalaatti, olisin itse osannut tehdä paremman. Mutta ei saa valittaa, kun joku muu tekee ruoan mun puolesta.

Tänään U:n kanssa oltiin asioilla Sellossa, kun kiinnitin huomion BioRexin ständiin. Siellä on joka kuun eka keskiviikko babybio. Sinne siis! U oli ekaa kertaa leffassa tänään mun kanssa. Tosin oli kyllä melkoisen tylsä leffa, koska U nukkui lähes koko ajan. Muiden kakaroiden mielestä oli ilmeisesti myös tylsää, koska oli aika rauhatonta menoa. Enpä oo aiemmin ollut niin äänekkäässä leffateatterissa. No, tulipahan katsottua (siltä osin kun pystyi keskittymään) Lemmenlomalla. Eipä ollut kummoinen leffa munkaan mielestä, ehkä jos olisi ajatuksella katsonut, niin olisi voinut saada siitä jotain irti. No mutta, hyvä syy syödä irttareita ;)

Ehkä saatoin ostaa myös uudet kengät...

ihmisten ilmoille

nyt kyllä kelpais lähteä vaikka mihin. Kävin vähän shopauttamassa tänään. Neljä paitaa (+imetystopit, niitä ei lasketa), kahdet housut, leggarit ja uus hajuvesi. Ehkäpä joka-aamuinen ahdistus nyt hieman helpottaa. Ja nyt pääsen vihdoin eroon vikoistakin äitiysfarkuista! Jippiiii!

Eilen sisko perheineen oli kylässä, ihan itse itsensä kutsuivat U:ta ihailemaan ;). Oli mukavaa, mutta U:n mielestä ehkä hivenen rankkaa. Ei meinannut nukahtaa ollenkaan ja nukkui sitten nukahdettuaan melkein kuusi tuntia putkeen. Että ei huonompi juttu, mä sain nukkua pitkän pätkän! Tänään mummo tuli kattomaan U:ta sen aikaa, kun shopautin.

Huomenna mr S lähtee metsälle, tulee takaisin vasta sunnuntaina. Joten pitkä viikonloppu ihan kahestaan pikkuisen kanssa edessä. Toki oon jo muutaman menon sopinut ja neuvolakin on perjantaina, mutta muuten vaan sillataan. Toivottavasti.

saa kehua

unohdin aivan mainita, että oon melkoisen etevä tyyppi. Perjantaina kun olin starttaamassa tota mun möhköfanttia (dodgea) niin siinä alkoi palaa varoitusvalo. Ensin meinasin panikoida ja soitella ympäriinsä (lähinnä mr S:lle) ja motkottaa ja kiukuta ja herpata. Sitten rauhoituin, katsoin käyttöohjekirjasta mitä moinen valo tarkoittaa ja toimin kirjassa annettujen ohjeiden mukaisesti. Tää itkupotkuraivariherppaus meinas siis tulla lähinnä siksi, että auto oli juuri tullut takaisin huollosta ja meinasin jo repiä pelihousuni, että se menee samantien takaisin sinne. No, mutta. Valo oli siis rengaspaineiden varoitusvalo. Tarkistin renkaat, ettei mikään vaan ole täysin tyhjänä. Koska oli aikataulusta hivenen jäljessä, lähdin ajelemaan Keilaniemen suuntaan. Mutta takaisin tullessani pysähdyin huoltsikalle ja tarkistin kaikkien renkaiden paineet ja lisäilin ilmaa ja kaikkea! Oon hyvä! Vasen takarengas oli eniten tyhjä, sen täytin ja kotiin. No, eilen valo syttyi uudestaan, mr S kävi täyttämässä ilmaa taas kyseiseen renkaaseen ja jatkettiin matkaa. Ilmeisesti on astunut naulaan tai ruuviin kyseinen rengas, mr S nyt touhuilee tuolla autotallissa etsien paikkaa. Toivottavasti saa homman hoidettua. Ihan niin etevä en nyt tänään jaksa olla, että paikkaisinkin renkaan. Vähän menee miesten hommiksi moiset.

Eilinen meni vähän käteen noin niinkuin päivänä. Käytiin Expertin messuilla, tarkoituksena ostaa videotykki + kangas (siellä oli melkoisen hyvä tarjous näistä). Mutta mä oon jotenkin outo lintu, se tykki oli joku ihme dlp -systeemillä toimiva vekotin, josta osa ihmisistä näkee sateenkaaria kuvissa. No mähän tietenkin olen se osa ihmisistä... Oli mr S hieman pettynyt. No, parempi oli käydä tarkastamassa asia, eikä todeta kotona sitten, että häiriköi ne sateenkaariprismat kuvassa melkoisesti.

Tästä pettymyksestä selviytyminen kesti jonkin aikaa, mr S kävi rautakaupassa hukuttaakseen murheensa. Sisko oli sen aikaa pitämässä seuraa mulle ja U:lle.

Illalla sitten käytiin vielä moikkaamassa yhtä kaveria, joka kahden pienen lapsensa kanssa oli metsäleskenä. Tosin ne lapset oli (onneksi) jo nukkumassa, U:kin nukkui suurimman osan ajasta, joten saatiin höpötellä ja vähän syödä iltapalaa. Joten iltaa kohden kyllä parani sekin päivä.

Tänään riehuin hulluna, järkkäiltiin meidän makkari uusiksi ja muutenkin oon siivoillut ja touhuillut. Mitäköhän sitä muuta keksis?

sushiperjantai

on kyllä niin paljon parempi kuin pizzaperjantai. Varsinkin kun Sanna tuli ja teki suurimman osan työstä. On se vaan kätevää kutsua ihmisiä syömään ja antaa heidän itse valmistaa ruokansa... Kuvallisiakin todisteita tuli otettua, mutta laiskottaa kovin (masu täynnä hyvää ruokaa) niin saa kuvitella ihan itse sellaisen kymmenen hengen sushi-illallisen pöytään.
Käytiin U:n kanssa tänään moikkailemassa entisiä duunikavereita + nykyisiä duunikavereita oikein urakalla. Oli raukalla rankka päivä, joutui olemaan tätien ihasteltavana oikein olan takaa. Vähän on kyllä ikävä töihin, mutta eiköhän tää aika nopsasti kulu. Varsinkin sitten, kun U:n perässä joutuu alkaa juoksemaan.

Yritetään nyt vielä laittaa kuva tästä illallisesta (jälkkäri odottaa vielä jääkaapissa, nam!):

pannaripäivä

ei kyllä mulla (mr S:n laihis alkaa ikävästi vaikuttaa muhunkin, siitä lisää tuonnempana) mutta duuniin soittelin ja kyselin, olisiko ok mennä huomenna käymään. Siellä olivat juuri lounastamassa, odottelivat lisää pannaria. Kyllä mullekin maistuis. Duunikaveri on jäämässä huomenna mammalomalle, sen läksiäiskahvit on kahdelta, mutta kuulemma mukaan mahtuu. Kivaa, on jo ikävä suurinta osaa tyypeistä siellä. Just kaverille mainitsin, että vaikka U on huipputyyppi ja kaikkee, mutta töihin on ikävä! Ei oo musta kotiäidiksi, toivottavasti mr S:stä on sitten aikanaan koti-isäksi ;)

U tuolla örisee, nukuin sen kanssa pikkupäikkärit, mutta toivottavasti se vielä hetken jaksais uinailla. Käytiin aamulla viemässä mr S töihin, oli eilen syömässä ja vähän juomassa duunikavereidensa kanssa. Oli jäänyt Smartti keskustaan. Olis kuulemma päässyt bussillakin, mutta U heräs sopivaan aikaan niin lähdettiin aamuajelulle. Ja mr S bussissa ja siitä seuraava nillitys on kyllä nähty ja kuultu. Parempi kaikille, että pääs autolla.

Heräsin päikkäreiltä itseasiassa siihen, että neuvolatäti soitti (olin jättänyt soittopyynnön). Siis edellinen neuvolatäti, jolla käytiin ennen muuttoa. Halutaan vaihtaa hälle takaisin, tän nykyisen kanssa kun ei yhtään puhuta samaa kieltä. Tämä edellinen neuvolatäti selosti kyllä, miten virallisesti toimitaan ja niin se pitää mennä, mutta antoi myös vinkin, että miten päästään nimenomaan hänen "listoilleen" takaisin. Hyvä niin. Ensi viikolla vielä yksi käynti tuolla nykyisessä neuvolassa, mutta ehkä jo seuraava kerta on sitten ihmiselle, jonka kanssa homma toimii.

Mr S tosiaan meni takaisin töihin. Meillä on mennyt hienosti U:n kanssa, vaikka nyt alkaa kiukkuakin pojasta löytymään toisinaan jonkin verran. Mr S:llä vaan tuntuu olevan todella huono omatunto siitä, että on meidät hyljännyt. No, kerään iltalomia tulevaisuuteen ;). Mr S oli saanut duunikavereiltaan lahjakortin meille ravintola Oloon. Kivaa, pääsee joku ilta syömään ulos! Meillä sen verran nyt säästökuuri päällä, että ollaan radikaalisti vähennetty ulkona syömistä :(.

Paco edelleen pelkää U:ta melkoisen paljon, vaikka nytkin tuntuu huutelevan, kun U ei olekaan mun sylissä / lattialla. Pikkulintua myös ketuttaa kuin pientä oravaa, jolla käpy jäässä, koska ei pääsekään keittiön sokkeliin touhuilemaan ja tuhoilemaan. Tukin pikkureiän stidiaskilla ja isompi kolo on ummessa, kunhan pesukoneen ovi on oikeassa asennossa. Eiköhän tuo kohta löydä uuden kolon, johon tunkeutua.

Niin, siitä laihiksesta. Tuli sitten sunnuntaina vähän sanomista niistä donitseista ja siitä, ettei auta se, että mä mussutan herkkuja pois mr S:n nenän alta/alla. Oli kyllä ihan hyvä perustelu miehellä, kun yritin kysellä, etteikö saa edes vitsailla aiheesta. Tokas vaan, että en silloinkaan vitsaillut aiheesta, kun hän lopetti röökinpolton. Että tämä on ihan yhtä vaikea asia, ellei jopa vaikeampi. Se kolahti melkoisen hyvin, haluun tukea enkä suinkaan olla esteenä paremmille elämäntavoille. Että nyt sitten yritän olla itsekin herkuttelematta (vaikka kyllä tässä kauppareissuilla oon parit salanamit vetänyt, mutta ei siitä sen enempää) ja ostamatta mitään houkutuksia kotiin.

Tiistaina käytiin kaverin lapsen 2-v synttäreillä. U kyllä hurmas taas kaikki! Se on aikamoinen sydäntenmurskaaja! Paitsi itse päivänsankari pelkäs U:ta kuin ruttoa...

U:n mummo lähti tänään Saksaan, saa nähdä, mitä kaikkea sieltä taas tulee... Pitää ensi viikolla leikkiä sen kanssa, yritti jo heti maanantaina saada musta ja U:sta seuraa itsellensä, mutta yritin nätisti sanoa, että tartten hieman aikaa ihan itekseni tän arjen opetteluun. Yritti jo hätistää mua punttikselle ja vaikka mitä, että sais säännöllisesti aikaa U:n kanssa. No, onpahan ainakin innokkaita hoitajia poitsulla.

Huh, pitänee yrittää kirjottaa useemmin, ettei tulis tällasia romaaneita =). Nyt suihkuun ja ehkä ruokakauppaan sen jälkeen.