pakko tunnustaa... Tässä on tullut katteltua imetyksen ohessa luvattoman paljon telkkaria (mukaanlukien bb 24/7, mutta ei siitä sen enempää) ja en tiedä, mikä kausi Biggest Loserista meillä pyörii tällä hetkellä, mutta oon ehkä ihan pikkasen (lue: paljon) ihastunut Darikseen. Se on niin söpöläinen, oli jo ennen painonpudotusta ihan syötävän söpö. Joo, mulla on outo miesmaku. Joka kerta, kun siitä näytetään sitä klippiä, jossa se tilittää, ettei oo ikinä seurustellut ja vaan haluis vaimon ja lapsia, mä täällä yritän kertoa (siis ihan ääneen) sille, että mä ottaisin sen ihan milloin vaan ja se on ihan tosi söpö ja niin edelleen.
Kyllä vissiin raskaus, lapsensaanti ja imetys pehmittää aivot.
Söpöydestä puheenollen, U vetelee sikeitä joten pakko käydä pikaseen suihkussa. Mr S on hammaslääkärissä, siltä irtos paikka eilen :(. Jep, suihku ja toivottavasti aamupalakin (joo, me nukuttiin yhteentoista U:n kanssa) ennen seuraavaa tissibaarin avausta.
maanantai 3. syyskuuta 2012
torstai 30. elokuuta 2012
pesänrakennusta
mulla ei raskaana juurikaan tullut mitään kovaa tarvetta laittaa kotia valmiiksi vauvaa varten. Mutta nyt mr S tuntuu olevan sitä mieltä, että tää koti pitää saada valmiiksi viimeistään eilen. Joka sinänsä on ihan kiva juttu, (rahaa vaan palaa) toisaalta sen loma menee touhutessa kaikkea kotijuttua. Pitäis keksiä jotain kivempaa tekemistä välillä.
Kolmen tunnin välein heräämiset on historiaa, päätettiin ottaa järki omaan käteen ja olla herättämättä nukkuvaa lasta... Herää kerran yössä syömään ja muutenkin vetelee melkein koko ajan unta kuulaan. Mutta syö kuitenkin hyvin, koska syntymäpaino oli jo ylitetty! Ekat vaatteet jäi jo pieneksi, tosin oli vähän kittanat jo alunperin.
Käytiin tänään vähän shopauttamassa, mr S osti parit matot ja muutenkin ollaan saatu yläkertaa raivattua, kirjastonurkkausta valmiiksi ja kaikennäköstä muutenkin järkkäiltyä. Meillä alkaa oleen melko kiva koti!
Mr S touhuilee autotallissa serkkunsa kanssa helikoptereita, mä taistelen unta vastaan. Pitää odotella, että U herää, jotta saa sen syötettyä ja pääsee itse nukkumaan. Sisko kävi poikansa kanssa moikkaamassa U:ta, oli ihan kiva että oli vähän seuraa. Huomenna vois käydä vähän kattomassa henkkamaukasta imetyspaitoja... ja ehkä jotkut housut, jotka mahtuu päälle, olis kiva ylläri. On hieman hankalaa, kun kaikki mammavaatteet on telttoja ja vanhat omat vaatteet ei mee päälle. No joo, eiköhän tässä nyt taas ollut jaarittelua tarpeeksi yhdeksi illaksi. Joku kerta lisää.
Kolmen tunnin välein heräämiset on historiaa, päätettiin ottaa järki omaan käteen ja olla herättämättä nukkuvaa lasta... Herää kerran yössä syömään ja muutenkin vetelee melkein koko ajan unta kuulaan. Mutta syö kuitenkin hyvin, koska syntymäpaino oli jo ylitetty! Ekat vaatteet jäi jo pieneksi, tosin oli vähän kittanat jo alunperin.
Käytiin tänään vähän shopauttamassa, mr S osti parit matot ja muutenkin ollaan saatu yläkertaa raivattua, kirjastonurkkausta valmiiksi ja kaikennäköstä muutenkin järkkäiltyä. Meillä alkaa oleen melko kiva koti!
Mr S touhuilee autotallissa serkkunsa kanssa helikoptereita, mä taistelen unta vastaan. Pitää odotella, että U herää, jotta saa sen syötettyä ja pääsee itse nukkumaan. Sisko kävi poikansa kanssa moikkaamassa U:ta, oli ihan kiva että oli vähän seuraa. Huomenna vois käydä vähän kattomassa henkkamaukasta imetyspaitoja... ja ehkä jotkut housut, jotka mahtuu päälle, olis kiva ylläri. On hieman hankalaa, kun kaikki mammavaatteet on telttoja ja vanhat omat vaatteet ei mee päälle. No joo, eiköhän tässä nyt taas ollut jaarittelua tarpeeksi yhdeksi illaksi. Joku kerta lisää.
torstai 23. elokuuta 2012
arkea?
kotiuduttiin maanantaina. Siitä lähtien on ollut... jännää. Johtuen heräämisistä (joita ei edes tyyppi, jota Uunoksi tästä lähin kutsuttaneen, aiheuta) kolmen tunnin välein. Siis pitää herättää Uuno syömään. Kuulostaa kyllä niin dorkalle touhulle ja sitä se kyllä onkin. No mutta. Itse asiaan. Eli kertomusta keisarileikkauksesta:
Viime perjantaina aamulla ilmottauduttiin ohjeiden mukaan kasilta osastolta. Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin vähän lisää. Oli muuten melkoisen pitkä odotus, lopulta joskus puol kympin aikaan mulla oli vihdoin leikkausvaatteet niskassa ja kätilö otti sängyn ja sitten mentiin. Ihan kevyesti jänskätti sinne leikkaussaliin astuminen, onneksi oli tosi mukavat tyypit laittelemassa mua kuntoon. Ensin tippa, (anestesialääkäri kyseli allergioista ja totesi vain, että sinnehän sitä antibioottia (penisilliinipohjaista, jolle tosiaan oon allerginen) meneekin jo) sitten epiduraali. Niin ja kaikenmaailman lätkiä tarkkailemaan syräntä ja sykettä.
Epiduraali oli oikeesti aika peace of cake. Se kun alkoi vaikuttaa, laitettiin mut leikkauspöydälle pötkölleen ja odoteltiin, että alkaa vaikuttaa kunnolla. Jossain vaiheessa laittoivat katetrin, onneksi vasta puudutuksen jo vaikuttaessa, en edes tiedä missä vaiheessa se meni...
Tässä vaiheessa varmaankin mr S tuli saliin, kun alkoivat mua availemaan. Oli melkoisen jännä tunne, kun sisuskaluja ronkitaan ja sörkitään. Kun ei satu, mutta tuntee kaiken. Ihmettelivät kyllä melkoisesti, kun sävähtelin kovasti sitä, kun putsasivat mun napaa. Kätilökin ihmetteli, ettei ole ikinä nähnyt moista, että napa on noin arka alue. Inhottavaa oli. Siitäkin selvittiin. Klo 10.52 syntyi pieni poika, 3310 g, 50 cm. Niin pieni... Mr S meni kattelemaan poitsua, kun sitä putsattiin ja leikkailtiin napanuorat sun muut härdellit. Uunon arvosana syntymässä oli 9. Hyvä numero =). Huus myös melkoisesti ja lennätti pissat kaaressa ympäri leikkaussalia. Sitä sorttia onkin sitten riittänyt ihan joka päivälle. Pissakaaria meinaa.
Mr S ja Uuno tuli moikkailemaan mua siinä kun karsittiin mua kasaan. Hetken sain ihmetellä, että tollanen sieltä nyt sitten tuli. Niin jossakin vaiheessa Uunoa pois musta kiskottaessa sain myös nitroa, oli poitsun peppu niin tiukassa, kuulemma rentouttaa kohtua moinen. Ei nyt kovin loogisesti irtoa tää tarina, mutta jotain suoltaa kuitenkin tää pää ;)
Kun mut oli saatu kasaan, mr S lähti Uunon kanssa viettämään laatuaikaa, mut siirrettiin leikkauspöydältä omalle sängylle ja sänky kärrättiin heräämöön. Siellä viettelin parisen? tuntia. Toivoin, että mr S ja Uuno olis tullu mua moikkaamaan, mutta olivat päättäneet ottaa pikku tirsat rankan kokemuksen jälkeen. Kun pääsin osastolle, tuli Uuno nakkena mun tissille ja siinä hamuili jonkin aikaa. Siinä sitten ihmeteltiin ja laiteltiin viestit kavereille ja soiteltiin mummit sun muut. Onneksi saatiin perhehuone, päästiin harjoittelemaan ihan alusta asti sopivia tanssiaskelia. Siinä pötköttelin ekan päivän, ihmettelin ihmisenalkua ja söin särkylääkkeitä... Mr S vaihtoi vaippoja, hörpytti lisämaitoa kun mulla ei ihan heti herunut maito ja oli muutenkin aivan ihana. Taisin ekat vaipat vaihtaa Uunolle vasta kotona. Niin ja siihen napatynkään en oo koskenut kertaakaan, sen putsaus on mr S:n homma.
Nyt taas tissitakiainen kiinni muhun, odotellaan että mr S tulee kotiin kaupasta, sitten meen suihkuun ja ehkä seuraavan tissituokion jälkeen pienet päikkärit...
Viime perjantaina aamulla ilmottauduttiin ohjeiden mukaan kasilta osastolta. Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin vähän lisää. Oli muuten melkoisen pitkä odotus, lopulta joskus puol kympin aikaan mulla oli vihdoin leikkausvaatteet niskassa ja kätilö otti sängyn ja sitten mentiin. Ihan kevyesti jänskätti sinne leikkaussaliin astuminen, onneksi oli tosi mukavat tyypit laittelemassa mua kuntoon. Ensin tippa, (anestesialääkäri kyseli allergioista ja totesi vain, että sinnehän sitä antibioottia (penisilliinipohjaista, jolle tosiaan oon allerginen) meneekin jo) sitten epiduraali. Niin ja kaikenmaailman lätkiä tarkkailemaan syräntä ja sykettä.
Epiduraali oli oikeesti aika peace of cake. Se kun alkoi vaikuttaa, laitettiin mut leikkauspöydälle pötkölleen ja odoteltiin, että alkaa vaikuttaa kunnolla. Jossain vaiheessa laittoivat katetrin, onneksi vasta puudutuksen jo vaikuttaessa, en edes tiedä missä vaiheessa se meni...
Tässä vaiheessa varmaankin mr S tuli saliin, kun alkoivat mua availemaan. Oli melkoisen jännä tunne, kun sisuskaluja ronkitaan ja sörkitään. Kun ei satu, mutta tuntee kaiken. Ihmettelivät kyllä melkoisesti, kun sävähtelin kovasti sitä, kun putsasivat mun napaa. Kätilökin ihmetteli, ettei ole ikinä nähnyt moista, että napa on noin arka alue. Inhottavaa oli. Siitäkin selvittiin. Klo 10.52 syntyi pieni poika, 3310 g, 50 cm. Niin pieni... Mr S meni kattelemaan poitsua, kun sitä putsattiin ja leikkailtiin napanuorat sun muut härdellit. Uunon arvosana syntymässä oli 9. Hyvä numero =). Huus myös melkoisesti ja lennätti pissat kaaressa ympäri leikkaussalia. Sitä sorttia onkin sitten riittänyt ihan joka päivälle. Pissakaaria meinaa.
Mr S ja Uuno tuli moikkailemaan mua siinä kun karsittiin mua kasaan. Hetken sain ihmetellä, että tollanen sieltä nyt sitten tuli. Niin jossakin vaiheessa Uunoa pois musta kiskottaessa sain myös nitroa, oli poitsun peppu niin tiukassa, kuulemma rentouttaa kohtua moinen. Ei nyt kovin loogisesti irtoa tää tarina, mutta jotain suoltaa kuitenkin tää pää ;)
Kun mut oli saatu kasaan, mr S lähti Uunon kanssa viettämään laatuaikaa, mut siirrettiin leikkauspöydältä omalle sängylle ja sänky kärrättiin heräämöön. Siellä viettelin parisen? tuntia. Toivoin, että mr S ja Uuno olis tullu mua moikkaamaan, mutta olivat päättäneet ottaa pikku tirsat rankan kokemuksen jälkeen. Kun pääsin osastolle, tuli Uuno nakkena mun tissille ja siinä hamuili jonkin aikaa. Siinä sitten ihmeteltiin ja laiteltiin viestit kavereille ja soiteltiin mummit sun muut. Onneksi saatiin perhehuone, päästiin harjoittelemaan ihan alusta asti sopivia tanssiaskelia. Siinä pötköttelin ekan päivän, ihmettelin ihmisenalkua ja söin särkylääkkeitä... Mr S vaihtoi vaippoja, hörpytti lisämaitoa kun mulla ei ihan heti herunut maito ja oli muutenkin aivan ihana. Taisin ekat vaipat vaihtaa Uunolle vasta kotona. Niin ja siihen napatynkään en oo koskenut kertaakaan, sen putsaus on mr S:n homma.
Nyt taas tissitakiainen kiinni muhun, odotellaan että mr S tulee kotiin kaupasta, sitten meen suihkuun ja ehkä seuraavan tissituokion jälkeen pienet päikkärit...
perjantai 17. elokuuta 2012
synttäripäivä
tyypillä nimittäin. Vajaa tunnin päästä lähdetään sairaalaan, sitten ei mee kauaa kun tyyppi on ulkona mahasta. Sairaalalaukku (melkein) pakattuna, tukisukat (tosi sexyt) jalassa, tukka hyvin, tyypin kotiintulovaatteet valittuna, kämppä siivottuna, eilen ravintolassa syötynä eli eiköhän tässä olla valmiita. Tai niin valmiita kun nyt ikinä voi tollaseen juttuun olla.
Vähän oli levoton yö, mutta jonkin verran silti sai nukuttua. Mr S kuorsaa vielä, kiltisti auttoi mua laittamaan kuuden aikoihin sukat jalkoihin. Yllättävän hyvin se on kuorsannut, vaikka pienehköä jännitystä oli illalla ilmassa silläkin. Tosin sillä eka lomapäivä tänään, joten tais sellanen pienehkö työstressi myös laueta illalla, sai jotakuinkin viidessä minuutissa unen päästä kiinni.
Millanenkohan tyyppi on?
Vähän oli levoton yö, mutta jonkin verran silti sai nukuttua. Mr S kuorsaa vielä, kiltisti auttoi mua laittamaan kuuden aikoihin sukat jalkoihin. Yllättävän hyvin se on kuorsannut, vaikka pienehköä jännitystä oli illalla ilmassa silläkin. Tosin sillä eka lomapäivä tänään, joten tais sellanen pienehkö työstressi myös laueta illalla, sai jotakuinkin viidessä minuutissa unen päästä kiinni.
Millanenkohan tyyppi on?
keskiviikko 15. elokuuta 2012
hups
niin se vaan vierähtää nää päivät, vaikkei mitään tee... Ylihuomenna jo olis (toivottavasti kaikki menee hyvin ja oikeesti on) tyypin synttärit! Eilen käytiin kuuntelemassa ylirauhallisen kätilön selostusta tapahtumien kulusta, ja edelleen toivottavasti menee niin kuin se selitti. Rauhallisesti ja hyvin, ilman suurempia kipuja ja komplikaatioita.
Iskä kävi päivällä, en nyt oikein tiedä, miten suhtautua sen puuttumiseen. Kävi kyselemässä, että oonko hyvällä mielellä, setvi vähän vierailusysteemejä ja lopuksi "jyrähti", että mr S:n pitää olla häneen yhteydessä ja selvitellä sitten, että kuka saa tulla ja missä vaiheessa moikkaamaan vauvaa. Että iskä jakaa vierailuvuorot. Ihan symppiksenä myös tarjos siunausta, josta (toivottavasti) kohteliaasti kieltäydyin. Että sellasia tänään.
Piti käydä kaveria moikkaamassa, siirtyi huomiselle. Mr S:n töihin pitäis jotain lomapullaa taikoa, pyysi muffinsseja, mutten oikeesti jaksa leipoa. Toivottavasti ymmärtää. Käy vaikka Kannistolta hakemassa jotkut käntyt. Tai tosta viereisestä Vaasan leipomonmyymälästä.
Tipu muuten on kunnostautunut aivan todella rasittavasti tässä kaksi viimeistä aamua. Joskus kukonlaulun aikaan viritellyt sellaiset konsertit, että oksat pois. Tämän aamun livertelyistä ei meinannut oikeesti tulla loppua ollenkaan. Muutenkin huonosti nukuttu yö takana ja yks päättää olla joku virtuoosi kuuden? aikaan aamusta. Ei hyvä. Mutta vastavuorosesti se sitten on kujerrellut mulle aivan ihanasti, tulee ihan naamaan kiinni tuossa häkin päällä ja pitää sellasta vislauskonserttia, että oksat pois. Että ei haittaa, vaikka heräsin, kun se kuitenkin sitten tykkää musta ;)
Paco on oma ihana itsensä, tällä hetkellä keittiön lattialla on kahdet auton avaimet, puolen litran mitta, pari kynää ja muutama paperi. En vaan jaksa nostella niitä. Toi puolen litran mitta oli muuten ihan hitti, siitä kuului kova kolina..
Iskä kävi päivällä, en nyt oikein tiedä, miten suhtautua sen puuttumiseen. Kävi kyselemässä, että oonko hyvällä mielellä, setvi vähän vierailusysteemejä ja lopuksi "jyrähti", että mr S:n pitää olla häneen yhteydessä ja selvitellä sitten, että kuka saa tulla ja missä vaiheessa moikkaamaan vauvaa. Että iskä jakaa vierailuvuorot. Ihan symppiksenä myös tarjos siunausta, josta (toivottavasti) kohteliaasti kieltäydyin. Että sellasia tänään.
Piti käydä kaveria moikkaamassa, siirtyi huomiselle. Mr S:n töihin pitäis jotain lomapullaa taikoa, pyysi muffinsseja, mutten oikeesti jaksa leipoa. Toivottavasti ymmärtää. Käy vaikka Kannistolta hakemassa jotkut käntyt. Tai tosta viereisestä Vaasan leipomonmyymälästä.
Tipu muuten on kunnostautunut aivan todella rasittavasti tässä kaksi viimeistä aamua. Joskus kukonlaulun aikaan viritellyt sellaiset konsertit, että oksat pois. Tämän aamun livertelyistä ei meinannut oikeesti tulla loppua ollenkaan. Muutenkin huonosti nukuttu yö takana ja yks päättää olla joku virtuoosi kuuden? aikaan aamusta. Ei hyvä. Mutta vastavuorosesti se sitten on kujerrellut mulle aivan ihanasti, tulee ihan naamaan kiinni tuossa häkin päällä ja pitää sellasta vislauskonserttia, että oksat pois. Että ei haittaa, vaikka heräsin, kun se kuitenkin sitten tykkää musta ;)
Paco on oma ihana itsensä, tällä hetkellä keittiön lattialla on kahdet auton avaimet, puolen litran mitta, pari kynää ja muutama paperi. En vaan jaksa nostella niitä. Toi puolen litran mitta oli muuten ihan hitti, siitä kuului kova kolina..
sunnuntai 12. elokuuta 2012
viikon vihannes
ihan vaan pikaväliaikatietona tän viikon vihannes (joka jää nyt sitten erittäin luultavasti viimeiseksi tätä lajia, nyyh) on pieni kurpitsa! Sopii teemaan, mr S katteli eilen jo pikkaselle halloween -asua ;)
Yritän keksiä tälle tulevalle viikolle mahdollisimman paljon aktiviteetteja, jotta perjantai ei jännittäisi niin kovasti, mutta saa nähdä, miten moinen onnistuu. Luultavasti huonosti, sen verran jo pyörii päässä kyseinen päivä ja sen jälkeinen elämä. No, kaikkeen tottuu. Mutta mitä ihmettä sitä on menty tekemään? Oltais oikeesti vaan voitu nautiskella elämästä kahdestaan, matkustella, syödä ja juoda hyvin... Ehkä jotain sentään voi vielä tehdä, vaikka elämä loppuukin perjantaina ??!!?
Yritän keksiä tälle tulevalle viikolle mahdollisimman paljon aktiviteetteja, jotta perjantai ei jännittäisi niin kovasti, mutta saa nähdä, miten moinen onnistuu. Luultavasti huonosti, sen verran jo pyörii päässä kyseinen päivä ja sen jälkeinen elämä. No, kaikkeen tottuu. Mutta mitä ihmettä sitä on menty tekemään? Oltais oikeesti vaan voitu nautiskella elämästä kahdestaan, matkustella, syödä ja juoda hyvin... Ehkä jotain sentään voi vielä tehdä, vaikka elämä loppuukin perjantaina ??!!?
lauantai 11. elokuuta 2012
vika ja eka
vika viikonloppu ihan vaan kahdestaan (tosin vieraita ramppaa sen verran paljon, ettei toi nyt ihan pidä paikkaansa... aamulla kävi yks tuttavapariskunta yksivuotiaan lapsensa kanssa ja nyt A on käymässä ilman krapulaista vaimoaan ;))
Eka taas kerta kun katsoin edes sivusilmällä olympialaisia. Ja heti meni joku suomalainen ottamaan jotain pronssia jossain viskauslajissa. Eli ihan hyvä, että katsoin.
Mr S:lle taas oli eka kerta tänään, kun liitovarjoili. Tandemina tosin, mutta oli ollut kivaa. Mä en halunnut mennä katsomaan, koska pelotti liikaa. Ajatus siitä, että jokin olis mennyt vikaan ja olis tullut mr S pannukakku. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.
Ja voi miten mä toivoisin, että olisi ollut vika kerta kun jouduin käymään verkkokauppa.comissa. Luultavasti ja valitettavasti tosin tällainen vieno kaino toive ei tule toteutumaan, mutta ainahan sitä saa toivoa. Miten voinkaan inhota yhtä kauppaa niin paljon? Vaikka siellä on kaikkea muutakin kuin tietokonesälää, mutta silti! Mr S yritti lahjoa mua karkkipussilla, muttei auttanut angstiin moinen.
Eiköhän siinä ollut tarpeeksi ekoja ja vikoja tähän päivitykseen.
Eka taas kerta kun katsoin edes sivusilmällä olympialaisia. Ja heti meni joku suomalainen ottamaan jotain pronssia jossain viskauslajissa. Eli ihan hyvä, että katsoin.
Mr S:lle taas oli eka kerta tänään, kun liitovarjoili. Tandemina tosin, mutta oli ollut kivaa. Mä en halunnut mennä katsomaan, koska pelotti liikaa. Ajatus siitä, että jokin olis mennyt vikaan ja olis tullut mr S pannukakku. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.
Ja voi miten mä toivoisin, että olisi ollut vika kerta kun jouduin käymään verkkokauppa.comissa. Luultavasti ja valitettavasti tosin tällainen vieno kaino toive ei tule toteutumaan, mutta ainahan sitä saa toivoa. Miten voinkaan inhota yhtä kauppaa niin paljon? Vaikka siellä on kaikkea muutakin kuin tietokonesälää, mutta silti! Mr S yritti lahjoa mua karkkipussilla, muttei auttanut angstiin moinen.
Eiköhän siinä ollut tarpeeksi ekoja ja vikoja tähän päivitykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)