ei tunnu

ei tunnu perjantailta, ei tunnu siltä, että olis kevät, ei tunnu hyvältä. Ei tunnu oikein miltään. Mikä mussa on vikana?

Olisi mahdollista olla tänään töissä iltaan asti, vakavissani jopa mietin moista vaihtoehtoa. Kun ei tässä nyt oikein mitään muutakaan tekemistä olis. Niin ja mr S oli käynyt rakennusvalvonnassa keskustelemassa. Ei nyt ihan tunnu siltä, että tän vuosikymmenen aikana saatais mitään torppaa meidän tontille aikaiseksi. Plääh. Voisko joku vähän positiivisempi ihminen vaihtaa vaikka päätä mun kanssa. Vai sydänkö tän olotilan määrittelee?

kaduilla tuulee

ja kaikkialla muuallakin. Ihan järkky blosis päällä, mulla tietenkin kevyt kevättakki (koska nyt on kevät!) ja meinasin jäätyä aamulla. Nyt oon lähdössä työkavereiden kanssa leffaan, mennään katsomaan Kuninkaan puhe. Ei mitään ennakkotietoja leffasta, muuta kuin että vissiin jotain oscareita voitti? Ja vähän sellasella asenteella, että ainahan siellä leffassa voi nukkua...

Tänään oli aivan hullun kiire päivä töissä ja näitä on tiedossa lisää. Menee ainakin päivät vauhdilla, kun ei ehdi edes syödä mitään. Niin ja laihtuukin=) paitsi että tän päivän eväät oli Kismet ja limu. Sama kuin eilen. Niin paitsi että eilen söin vielä välipalaks irttareita. Mä voisin ihan oikeesti elää karkilla (ja oon niin muutaman vuoden tehnytkin). Pakko sinne leffaankin on saada karkkia!

levoton yö

vaikka valosuus ei enää haitannut, (mun veikkaus osui pieleen, mr S oli eilen laittanut verhot nätisti roikkumaan ihan sieltä mistä niiden kuuluukin roikkua [nippusiteillä tosin, mutta nyt ei puututa siihen]) niin unet haittas. Viime yönä tapahtui melko paljon mun unissa. Ensin oli sellainen pyörremyrsky Hakunilassa, että pari taloa lähti pois paikoiltaan, meidän talo meni hieman rikki ja kaikki oli hieman paniikissa ja sekavaa. Isosiskolta jouduttiin amputoimaan vasen käsi kokonaan. Välissä oli kaikennäköstä sekavaa, mutta sitten olikin jo isän vuoro kuolla. Eli todella ahdistavia ja pelottavia unia.

Tänään kaikkea outoa selvitystä töissä heti aamusta, kohta onneksi pääsee enkuntunnille vähän päätä pois näistä asioista. Niin ja eilen jaksoin raahautua kuoroon, jossa oli melko tylsää. Taputettiin tahtia ja laulettiin ehkä kolmea eri nuottia. Varmastikin eri hyödyllistä, mutta silti tylsää. Vähän luovuttanut olotila, sellainen että nyt vaan kattelen että mihin tää elämä seuraavaks heittää.

mieli matalalla

soitin (sitten kun vihdoin ei enää tyytännyt varattua) ja pääosin mieleen jäi se, ettei kannata kauheesti toivoa haastattelukutsua. Moneen otteeseen mainitsi, että vaikka tulee paljon sopivia hakijoita, niin sieltä sitten karsiutuu pois ihan päteviäkin ihmisiä. Eli en ihan kauheesti odota haastattelukutsua. Sen verran oli ihan suoraan luettavissa, että ei nyt natsaa. Mikäköhän tässä on? Alkaako tää mun ikä oleen jo niin kynnyskysymys? Miksi pitää olla nainen? Tuli ihan tosi paska fiilis. No, huomenna kuitenkin soitan vielä siitä toisesta paikasta, vaikkei kyllä oikein hotsittaiskaan. Haluisin vaan kotiin nukkumaan. Pakko se on kai kuitenkin vääntäytyä kuoroon...

Ihmemaassa

Ikean kävästiin eilen illalla. Alkoi jo hieman hermostuttamaan, kun aamuisin liian valoisan seurauksena (myös viikonloppuisin) herättiin molemmat ihan kukonlaulun aikaan. Eli verhot makkariin. Virittelin ne jo hienosti ikkuinoissa oleviin systeemeihin (todella viritys) saa nähdä kuinka kauan tää mun viritys kestää ennen kuin jompikumpi hermostuu ja saadaan ne ihan oikeasti kiinni sinne kiskoihin. Villi veikkaus vois olla sellanen kolme kuukautta?

Jännättää, aamulla mr S:n kanssa kävin läpi sitä, että mitä kannattaa kysellä kun soitan. Ihan hyviä pointteja antoi, sillä vaan on välillä vähän liian suuret luulot musta. Että voisin tyyliin valkkailla vaan työpaikkani... ei oo tässä viime aikoina kauheesti joutunut työn tarjoajia pois jaloista pyörimästä potkimaan... Mutta epätoivoiseksi ei aleta. Ei vaikka mikä olisi. Paitsi sitten kun määräaikaisuus loppuu, sitten voi jo vähän ottaakin mitä sattuu työtä. Paitsi että ansiosidonnainen päiväraha toisaalta myös on olemassa. Vaikeeta. No, kuus kuukautta kuitenkin on vielä armonaikaa, mitä nyt täällä meinaa välillä hermo loppua kesken. Eilenkin taas tiimipalaverissa oli niin lähellä, etten vaan pamauttanut lähteväni litomaan tästä lafkasta. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, että saan mennä irtisanoutumaan. Vaikka kai sitä pitäis olla onnellinen, että edes on työtä.

Jossain lehdessä oli tutkimustulos, että huono työpaikka aiheuttaa enemmän ahdistusta/masennusta/pahaa oloa kuin työttömyys. Yhdyn täysin tähän tulokseen, vaikken työttömänä olekaan ollut päivääkään.... Niin välillä tää työ korpeaa. Tunnin päästä soitan sinne paikkaan, jonne hain.

nyt jos ei tärppää...

pari hakemusta lähetetty, molemmat duunit kuulosti just mulle tehdyiltä. Nyt olis pakko tärpätä, koska muuten menee ehkä koko elämä pilalle. No ei vaiskaan, mutta hieman epätoivo iskee. Ei vaan oo just tollasia mulle tehtyjä paikkoja ollut tässä tyrkyllä, niin olis kohtuutonta, jos en edes haastatteluun pääsis. Vois keksiä jotain kyssäreitä ja soittaa noille tyypeille. Molemmissa paikoissa oli soittoajat, toisessa huomenna ja toisessa ylihuomenna. Mitä sitä keksis kysyttävää? "Niin että milloin voisin aloittaa?". Joku järkevä syy pitää keksiä soiton aiheeks.

Vieläkin on vähän ähky siitä eilisestä pizzasta, ei olis pitänyt syödä. Niin ja en oo tainnu täällä boustailla, mutta paino alkaa ensimmäistä kertaa vuosiin kutosella! Nyt vaan lisää laskusuhdannetta peliin ja paino alkamaan vitosella, niin sitten vois taas ihmisen kokoset vaatteet mennä päälle. Kohta jo vois lähtee housuostoksille, kaikki housut roikkuu päällä ja meinaa tippua. Oon niin tehokkaasti karsinu vaatekaappia tässä vuosien varrella.

Ulkona harmaata, tylsää. Onneks kohta ruokis, sitten tää päivä melkein onkin pulkassa... no ei ihan. Kai sitä pitää jotain työtäkin tehdä välillä.

helpotus/paniikki

tontin paperijärjestelyt tulevien naapureiden kesken pitäisi nyt olla jotakuinkin hyvällä mallilla, pankkiin vaan eteenpäin ja sitten viranomaisten kanssa paperisotaan. Eli jonkinasteinen helpotus (myös siitä, että tulevat naapurit tuntuu olevan ihan ok porukkaa) mutta samalla kamala paniikki. Nyt se iso duuni vasta alkaa. Lupa-asiat, suunnittelut, rahanmeno...

Perjantain synttärit meni hienosti, vaikka oli kyllä vähän rankkaa. Mutta ihanan prinsessaista;). Lauantaikin meni hyvin, vaikka vähän eri merkeissä. Hautajaisiin sopiva sää oli, taivaan täydeltä tuli lunta. Sieltä kun kotiuduttiin, mr S lähti kauppaan ja laittoi mut päikkäreille. On se vaan melko ihana, kun huolehtii. Vaikka oma lehmä sillä kyllä oli ojassa, sanoi, että oon muuten liian kiukkuinen, jos en nuku hetkeä. Seitsemän jälkeen kaveripariskunta tuli kylään, syötiin, juotiin, pojat saunoi. Mukavaa, leppoisaa oleskelua.

Tänä aamuna hesarissa työpaikkailmoitus, joka kuulosti aivan mun työpaikalta. Pitää paneutua vähän tarkemmin siihen hakemukseen. On vaan vaikea kehua itseänsä, kun on itsetunto työn suhteen vähän maissa.

Käytiin juuri tulevien naapureiden kanssa viilaamassa vielä hallinnanjakosopimus kuntoon, mr S heitti mut vaan kotiin ja lähti pomonsa kanssa saunomaan. Taidan tilata pizzan. Vaikka on kyllä vähän huono olo, 6-v prinsessalle oli tullut eilen vatsatauti ja siskoille myös, heti kun tän kuulin, alkoi vatsassa vellomaan... ehkä vaan psyykkistä. Kai nyt pizza aina maistuu=)

Kuvan kakusta laitan myöhemmin.