ilmakin ihan harmaana. Ruokis, iltapäivälehdet jo selattu netissä, vielä hetken keräilen voimia ennen sinkoiluun lähtöä. Eilen illalla alkoi ahdistamaan. KAIKKI!
-nimi (tai siis sukunimen puute vieläkin)
-työ (nykyinen sekä tulevan puute)
-asuntovelka
-rakentaminen
-synttärit
-ystävät (tai oikeastaan niiden vähyys/puute)
-ikä (oon jo vanha harppu)
-raha-asiat (ettei saa ostaa enää mitään kivaa)
-ylipaino
-kodinhoidon tila (ei vieraita meille, kiitos...)
-jälkikasvupuheet
Näihin jos edes osaan sais jotain ahdistusta lievittävää, niin olis ihan kiva. Mutta enpä pidätä hengitystä sitä odotellessa.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Nyt loppu rellestys
meistäpä tuleekin kilolaisia. Jep.
Nyt loppu muutamaks vuodeks siis matkustelu, ulkona syöminen, vapaa-aika... eikä kuulemma mitään saa ostaa =( pitää hankkia uusi harrastus (tai siis se rakentaminenhan on se uus harrastus). Pieni paniikki, mutta kuitenkin helpotus, että etsiminen on ohi. Talokin on suurinpiirtein valittuna, vielä pitää varmistaa, että sen saa siihen tontille pystyttää.
HUI!
Nyt loppu muutamaks vuodeks siis matkustelu, ulkona syöminen, vapaa-aika... eikä kuulemma mitään saa ostaa =( pitää hankkia uusi harrastus (tai siis se rakentaminenhan on se uus harrastus). Pieni paniikki, mutta kuitenkin helpotus, että etsiminen on ohi. Talokin on suurinpiirtein valittuna, vielä pitää varmistaa, että sen saa siihen tontille pystyttää.
HUI!
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Isoja Asioita
kotiin kun pääsin (edelleen hieman itkuisen oloisena) soitti lapsuudenystävä. Paras sellainen. Ikävillä uutisilla tavoitteli, äitinsä oli kuollut pari viikkoa aiemmin. Itkuhan siitäkin tuli, ihminen, joka oli mulle melko pitkään ihan varaäiti. Katsoi meidän touhuiluja, pari kertaa taisi viedä mua paikattavaksikin, kun koira oli purrut tai olin kaatunut pyörällä. Antoi meidän lainata mekkojaan ja helyjään leikkeihin. Teki maailman parasta unelmatorttua. Ei voi ymmärtää, miten ystävä on jaksanut, ihan todella tyynesti kertoi asian (ehkä rauhoittavilla oli osuutta asiaan?) ja pyysi mua kertomaan eteenpäin meidän porukoille. Äidille soitin, melkoinen shokki oli hällekin. Kuitenkin alta kuuskymppinen, perusterve nainen. Juuri oli jäänyt eläkkeelle. Syöpä oli vienyt päivissä (varmaankin kuukausissa - vuosissa, mutta löytyi vasta muutama päivä ennen kuolemaa).
Hautajaiset parin viikon päästä, vaikeaa ajatella. Juuri oli tädin hautajaiset, myös syövän uuvuttamana meni.
Mr S tuli kotiin, hieman ihmetteli mun itkuista olemusta. Ei varmaankaan kumpikaan perjantainen tilanne olisi erikseen ollut mitenkään niin maatajärkyttävä, surettava, mutta tuolla tavalla yhdessä tuntui, että oli melko surkea päivä. Kehityskeskustelu käytiin mr S:n kanssa läpi, totesi vaan, että pomot kertoivat juuri sen, mitä olen itse tässä kertoillut olostani melkein vuoden. Sai mut paremmalle fiilikselle siitä asiasta. Lupasi tulla hautajaisiin mun kanssa.
Lahjoi, se auttaa aina. Sain kaulakorun, johon voin ripustaa sormukseni. Tällä hetkellä kun sormuksen alta sormen iho on aivan tulehtunut ja kuoriutuu, enkä voi käyttää siis sormusta. Sain myös kultapossun =). Säästöpossu siis, jonka kyljessä lukee kultapossu, sisällä oli yksi kultaraha. Sieltä voin kuulemma laskea, että kuinka monta vuotta ollaan oltu naimisissa. Saan yhden kultarahan jokaisesta aviovuodesta. Ihana idea.
Niin toinen iso asia. Tehtiin tarjous tontista. Toivotaan tosissaan, että menis läpi. Huomiseen asti tarjous voimassa, lupas välittäjä tänään jo soitella? Kävästiin tänään aamulla tontilla kattomassa, melkoisen pieni se on, mutta eiköhän siihen jokin torppa saada pystyyn. Tosin jo ensimmäinen kina/riita siitä saatiin jo aikaiseksi, eli kivaa rakennusaikaa meille vaan...
Eilen käytiin leffassa ja syömässä. Tehtiin sellainen virhe, että mentiin leffaan ensin. (Green Hornet oli leffa, ihan ok, aivot narikkaan -pätkä). Siitä kun yritettiin mennä ensin Texasiin syömään maailman parhaat hampparit, oli keittiö kiinni. Siis Helsingin kaupungin keskustassa kello vähän yli kymmenen perjantai-iltana! Argh millainen tuppukylä voi olla. Parissa muussa ravintolassa käytiin sitten kysymässä, mutta olivat myös jo laittaneet keittiön sulki. Viimein Grande Grillissä meitä onnisti, mutta mua ei sitten onnistanutkaan ruoan suhteen. Otin lehtipihvin (luulin, että on melko perusvarma valinta) joka olikin sitten ihan täysin purukumia. Kerrankin minä valitin ruoasta, eikä aina vaan mr S. Sain uuden annoksen, mutta eipä senkään pihvi mikään kovin hääppönen ollut. Oon ABC:llä saanut aina paremmat lehtipihvit ja kyse oli sentään kaksi kertaa kalliimmasta paikasta. Että jep.
Drinksuille mentiin vielä Tornin O´Malleysiin, mutta otettiin vaan yhdet ja kotia kohti. Nukkumaan päästiin joskus kahden jälkeen ja mä olin ihan tikkana pystyssä jo seitsemän aikaan. Vanhuus ei tuu yksin.
Hautajaiset parin viikon päästä, vaikeaa ajatella. Juuri oli tädin hautajaiset, myös syövän uuvuttamana meni.
Mr S tuli kotiin, hieman ihmetteli mun itkuista olemusta. Ei varmaankaan kumpikaan perjantainen tilanne olisi erikseen ollut mitenkään niin maatajärkyttävä, surettava, mutta tuolla tavalla yhdessä tuntui, että oli melko surkea päivä. Kehityskeskustelu käytiin mr S:n kanssa läpi, totesi vaan, että pomot kertoivat juuri sen, mitä olen itse tässä kertoillut olostani melkein vuoden. Sai mut paremmalle fiilikselle siitä asiasta. Lupasi tulla hautajaisiin mun kanssa.
Lahjoi, se auttaa aina. Sain kaulakorun, johon voin ripustaa sormukseni. Tällä hetkellä kun sormuksen alta sormen iho on aivan tulehtunut ja kuoriutuu, enkä voi käyttää siis sormusta. Sain myös kultapossun =). Säästöpossu siis, jonka kyljessä lukee kultapossu, sisällä oli yksi kultaraha. Sieltä voin kuulemma laskea, että kuinka monta vuotta ollaan oltu naimisissa. Saan yhden kultarahan jokaisesta aviovuodesta. Ihana idea.
Niin toinen iso asia. Tehtiin tarjous tontista. Toivotaan tosissaan, että menis läpi. Huomiseen asti tarjous voimassa, lupas välittäjä tänään jo soitella? Kävästiin tänään aamulla tontilla kattomassa, melkoisen pieni se on, mutta eiköhän siihen jokin torppa saada pystyyn. Tosin jo ensimmäinen kina/riita siitä saatiin jo aikaiseksi, eli kivaa rakennusaikaa meille vaan...
Eilen käytiin leffassa ja syömässä. Tehtiin sellainen virhe, että mentiin leffaan ensin. (Green Hornet oli leffa, ihan ok, aivot narikkaan -pätkä). Siitä kun yritettiin mennä ensin Texasiin syömään maailman parhaat hampparit, oli keittiö kiinni. Siis Helsingin kaupungin keskustassa kello vähän yli kymmenen perjantai-iltana! Argh millainen tuppukylä voi olla. Parissa muussa ravintolassa käytiin sitten kysymässä, mutta olivat myös jo laittaneet keittiön sulki. Viimein Grande Grillissä meitä onnisti, mutta mua ei sitten onnistanutkaan ruoan suhteen. Otin lehtipihvin (luulin, että on melko perusvarma valinta) joka olikin sitten ihan täysin purukumia. Kerrankin minä valitin ruoasta, eikä aina vaan mr S. Sain uuden annoksen, mutta eipä senkään pihvi mikään kovin hääppönen ollut. Oon ABC:llä saanut aina paremmat lehtipihvit ja kyse oli sentään kaksi kertaa kalliimmasta paikasta. Että jep.
Drinksuille mentiin vielä Tornin O´Malleysiin, mutta otettiin vaan yhdet ja kotia kohti. Nukkumaan päästiin joskus kahden jälkeen ja mä olin ihan tikkana pystyssä jo seitsemän aikaan. Vanhuus ei tuu yksin.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Kehityinkö?
no enpä juurikaan... olipa aikamoista tykitystä pomoilta. Tippa linssissä kuunnella, kuinka en ole vastannut odotuksia ja sitä mitä rekrysivät. Että sellanen kehityskeskustelu. Lohduttivat sentään, että palkkaa eivät voi tiputtaa. (Eikä ilmeisesti titteliäkään?) Mutta onpa mukava olotila, ihan hanskat tiskiin ja ranteet auki. Ei musta mitään koskaan tuu. Tosin tää on ainoa työpaikka, jossa mua ja mun työtapoja on arvosteltu. Kaikkialla muualla on tullut vaan positiivista palautetta. Eli ei vaan oo just mulle sopiva paikka. Tosin jatkostakaan ei ollut mitään puhetta, eli tulkitsen sen melkeinpä niin, että turha odottaa. En tiiä, jotenkin toivotonta tää elämä tällä hetkellä taas vaihteeks.
Toinen pomo mainitsi, että sen näkee, etten viihdy ja motivaatiota ei juuri ole. Intohimo näitä prkleen leselillutuksia kohtaan puuttuu. Se on kyllä ihan totta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa viljan sielunelämä, ilmeisesti pitäis. Musta olis ihana nähdä tuloksia ja tehdä oikeasti syötäviä juttuja.
Niin, tällasilla olotiloilla sitten viettämään viikonloppua (ja hääpäivää, tosi kiva). Olis ollut mukavampi ehkä, jos tää paska olis kaadettu tosissaan silloin jo keskiviikkona niskaan. Mutta ei voi mitään (toinen pomo oli kipeenä ja halus ehdottomasti olla mua tylyttämässä, niin siirtyi siksi tähän päivään).
Jotain hyvääkin tästä tosin koitui, nytpä multa ei enää odoteta/vaadita juuri mitään, ihan laboranttina vaan vedätän menemään. Opettelen lisää menetelmiä, muttei tartte olla paineessa jostain ihme kehitysjutuista. Tosin ne varmaan katsotaan plussaksi, jos intoudun, mutta joo. En vältsisti intoudu.
Mitenkähän tästä nousis, että pystyis tekemään edes jotain?
Toinen pomo mainitsi, että sen näkee, etten viihdy ja motivaatiota ei juuri ole. Intohimo näitä prkleen leselillutuksia kohtaan puuttuu. Se on kyllä ihan totta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa viljan sielunelämä, ilmeisesti pitäis. Musta olis ihana nähdä tuloksia ja tehdä oikeasti syötäviä juttuja.
Niin, tällasilla olotiloilla sitten viettämään viikonloppua (ja hääpäivää, tosi kiva). Olis ollut mukavampi ehkä, jos tää paska olis kaadettu tosissaan silloin jo keskiviikkona niskaan. Mutta ei voi mitään (toinen pomo oli kipeenä ja halus ehdottomasti olla mua tylyttämässä, niin siirtyi siksi tähän päivään).
Jotain hyvääkin tästä tosin koitui, nytpä multa ei enää odoteta/vaadita juuri mitään, ihan laboranttina vaan vedätän menemään. Opettelen lisää menetelmiä, muttei tartte olla paineessa jostain ihme kehitysjutuista. Tosin ne varmaan katsotaan plussaksi, jos intoudun, mutta joo. En vältsisti intoudu.
Mitenkähän tästä nousis, että pystyis tekemään edes jotain?
torstai 3. maaliskuuta 2011
huhhuh, eikä edes liskodiskoyönä
olipa melkoisen mielenkiintoiset unet mulla: synnytin n. puolivuotiaan tytön, jolla kaikki hampaat jo suussa, sujuvasti osas jo toimia (ei yhtään vauvamainen, vaan sellainen isompi). Outous tässä oli se, että käväisin vaan ruokiksella synnyttämässä. Ainoa asia, jota murehdin, oli se että muistinko leimata, ettei tule miinuksia. Jep, siinäpä mulla loistava tulevaisuus. Työnarkomaani, joka vaan kerkeää ruokiksella synnyttää. Kun vihdoin kotiuduttiin (erittäin mielenkiintoisten metroseikkailuiden jälkeen), oltiin juuri muutettu johonkin uuteen kämppään, eikä vauvalle ollut mitään valmiina. Pelkkiä muuttolaatikoita, joiden seasta jotenkin bongasin äitiyspakkauksen. Tärkein asia, jota kaipasin, oli (ei tietenkään vaipat tai muu yhtä tylsä) harsot. Ja kiroilin, kun ne harsot oli niin huonolaatuisia. Siis sellaisia, kun halloweenina on se hämähäkinseitti silleen avattuna. Suunnilleen. Siinä sitten tein kauppalistaa, johon tuli vauvalle sänky, harsoja ja liivinsuojuksia. Niin ja pienesti panikoin myös tytön nimestä, eihän noin iso vauva voi olla nimetön!
Mun pitää rajoittaa tän palstan seuraamista.
Eilen kävästiin ilta-ajelulla. Käytiin kurkkimassa yhtä tonttia Kilossa sekä jo aiemmin tsekattua tonttia Itä-Hakkilassa. Ei tainnut tulla meistä itä-hakkilalaisiakaan... Myyjä oli ottanut kohteen pois myynnistä. Jep. Seuraavaksi kai mietitään vakavissaan sitä kilolaisuutta.
Mr S tänään köpiksessä, ihan on tiistaiolo. Normitilanne kun on se, että tiistaisin siellä ravaa. Onneksi on jo torstai! Huomisesta yritin kysellä, mutta mr S ei suostunut kertomaan mitään, tai ainakin osasi uskottavasti valehdella, ettei ole suunnitellut mitään kummallisempia. Kyllä jotain kivaa sais luvan olla tiedossa!
Mun pitää rajoittaa tän palstan seuraamista.
Eilen kävästiin ilta-ajelulla. Käytiin kurkkimassa yhtä tonttia Kilossa sekä jo aiemmin tsekattua tonttia Itä-Hakkilassa. Ei tainnut tulla meistä itä-hakkilalaisiakaan... Myyjä oli ottanut kohteen pois myynnistä. Jep. Seuraavaksi kai mietitään vakavissaan sitä kilolaisuutta.
Mr S tänään köpiksessä, ihan on tiistaiolo. Normitilanne kun on se, että tiistaisin siellä ravaa. Onneksi on jo torstai! Huomisesta yritin kysellä, mutta mr S ei suostunut kertomaan mitään, tai ainakin osasi uskottavasti valehdella, ettei ole suunnitellut mitään kummallisempia. Kyllä jotain kivaa sais luvan olla tiedossa!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
kevät?
aurinko jopa lämmitti kun tuolla käppäilin menemään... Melko positiivisesti ajateltuna voisi lumet sulaa jopa ennen pääsiäistä pois. Vaikka pessimisti ei kyllä pety, joten en luota siihen.
Eilen taas yksi: "kiitos hakemuksestasi, emme tällä kertaa halunneet edes nähdä sinua" blaablaa-viesti. Äh, jossain vaiheessa ihan tilastollisestikin on pakko löytyä joku duuni, kun näin aktiivisesti haen. Ongelmana saattaa olla hieman se, että en yhtään tiedä, mitä haluan tehdä isona.
Vois kävästä kaupan kautta kotiin, voisin ehkä ostaa mr S:lle hääpäivälahjaksi (perjantaina) tällaisen:
Tosin hopeisena. Kyseessä siis kaulaketju. Herralle ostin jo muutama vuosi sitten Kalevalakorun Torin vasara 2.0 -kaulakorun. Ei käyttänyt ja laitoin eteenpäin (ihan luvan kanssa). Nyt sitten muutama viikko sitten kyseli kyseisen korun perään. Että nyt kelpais. No en enää sellasta samanlaista viitti ostaa, toi on mun mielestä ihan kiva, ei niin "kalevalakoru", pelkkä ketju. Jännittää vähän, että mitäköhän on keksinyt meille tekemistä? Vahva veikkaus olis, että mentäis teatteriin. Olis ihan kivaa.
Kevätväsymys ja haukotuttaa; kotiin päikkäreille.
Eilen taas yksi: "kiitos hakemuksestasi, emme tällä kertaa halunneet edes nähdä sinua" blaablaa-viesti. Äh, jossain vaiheessa ihan tilastollisestikin on pakko löytyä joku duuni, kun näin aktiivisesti haen. Ongelmana saattaa olla hieman se, että en yhtään tiedä, mitä haluan tehdä isona.
Vois kävästä kaupan kautta kotiin, voisin ehkä ostaa mr S:lle hääpäivälahjaksi (perjantaina) tällaisen:
Tosin hopeisena. Kyseessä siis kaulaketju. Herralle ostin jo muutama vuosi sitten Kalevalakorun Torin vasara 2.0 -kaulakorun. Ei käyttänyt ja laitoin eteenpäin (ihan luvan kanssa). Nyt sitten muutama viikko sitten kyseli kyseisen korun perään. Että nyt kelpais. No en enää sellasta samanlaista viitti ostaa, toi on mun mielestä ihan kiva, ei niin "kalevalakoru", pelkkä ketju. Jännittää vähän, että mitäköhän on keksinyt meille tekemistä? Vahva veikkaus olis, että mentäis teatteriin. Olis ihan kivaa.
Kevätväsymys ja haukotuttaa; kotiin päikkäreille.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
suunnitelmista
miten voikaan ihminen ajatella, että voisi jotenkin vaikuttaa elämänsä kulkuun? Kun muuttujia on miljardeja. Eilen jotenkin iski päin naamaa se fakta, että mä täytän kohta kolmekymmentä ja ei mun elämän näin pitänyt mennä? Mitä tapahtui?
Suunnitelma oli selkeä, kaksvitosena mulla olis vähintään yksi lapsi, ehkä toinen jo tuloillaan. Olisin töissä jossain semisuuressa leipomossa, jonain vuoropäällikkönä tms. Olisin valmistunut ja eleltäis jossain päin Itä-Vantaata (paitsi tätä vastaan vähän kapinoin, yritin saada exää ostamaan kanssani kämpän keskustasta. Ei suostunut). Valmistuin kaksysinä, kolkyt kolkuttelee ovella eikä kakaroista tietoakaan. Eilen jopa illalla tuli paniikki, että onko niitä kakaroita tehtävä? Mitä jos ei haluu??? Ei oo siitä vauvakuumeesta tietoakaan.
Meillä oli selkeä ajatus, kun myytiin Lauttasaaren kämppä. Että väliaikaisratkaisuna muutetaan asumisoikeuskämppään. Jep, hiukka yli vuos nyt on oltu. Ei sentään jätetty tavaroita muuttolaatikoihin, niinkuin eräs tuttava on tehnyt (vieläpä parin lapsen kanssa asustaa siellä muuttolaatikoiden keskellä, syöden kertakäyttöastioista). Mutta kuitenkin. Ei tää elämä taida tulla valmiiksi koskaan?
Suunnitelmissa olisi ollut huomenna kehityskeskustelu, mutta pomo on kipeenä. Joudun vielä määrittelemättömän ajanjakson kärvistelemään ja miettimään mitä paskaa sieltä taas tulee niskaan. Ihan hiukka ahistaa, mutt onneks sitä ei varmaankaan huomaa???
Suunnitelma oli selkeä, kaksvitosena mulla olis vähintään yksi lapsi, ehkä toinen jo tuloillaan. Olisin töissä jossain semisuuressa leipomossa, jonain vuoropäällikkönä tms. Olisin valmistunut ja eleltäis jossain päin Itä-Vantaata (paitsi tätä vastaan vähän kapinoin, yritin saada exää ostamaan kanssani kämpän keskustasta. Ei suostunut). Valmistuin kaksysinä, kolkyt kolkuttelee ovella eikä kakaroista tietoakaan. Eilen jopa illalla tuli paniikki, että onko niitä kakaroita tehtävä? Mitä jos ei haluu??? Ei oo siitä vauvakuumeesta tietoakaan.
Meillä oli selkeä ajatus, kun myytiin Lauttasaaren kämppä. Että väliaikaisratkaisuna muutetaan asumisoikeuskämppään. Jep, hiukka yli vuos nyt on oltu. Ei sentään jätetty tavaroita muuttolaatikoihin, niinkuin eräs tuttava on tehnyt (vieläpä parin lapsen kanssa asustaa siellä muuttolaatikoiden keskellä, syöden kertakäyttöastioista). Mutta kuitenkin. Ei tää elämä taida tulla valmiiksi koskaan?
Suunnitelmissa olisi ollut huomenna kehityskeskustelu, mutta pomo on kipeenä. Joudun vielä määrittelemättömän ajanjakson kärvistelemään ja miettimään mitä paskaa sieltä taas tulee niskaan. Ihan hiukka ahistaa, mutt onneks sitä ei varmaankaan huomaa???
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)