yhdeksäs luukku

ja taas yksi kasvonaamio. Alan vakavasti epäilee, että alan rupsahteleen ;) Tänään moista ei kerkeä kokeilemaan, ehkä lauantaina. Siis naamiota, ei rupsahtelua.

Eilen mr S kaappasi mut syliinsä, tosta noin vaan hyppäsin ja laitoin jalat sen ympäri ja pääsin pitkästä aikaa syliin. Joko mä olen menettänyt painoa tai sitten mr S on vahvistunut, koska jaksoi jopa pidellä mua hetken. (Suudelman verran).

Luin myös Juhani Seppäsen kirjaa "Ensimmäinen sana on isä", joka kertoo vähän kuin vahingossa tulleesta lapsesta, joka muuttaa pariskunnan elämän. Huomasin samaistuvani siihen aikaan ennen sitä lasta, mukavaan elämään, onnelliseen parisuhteeseen, joka ei tarvitsisi ketään kolmatta. Onko nainen huono, jos se ei halua lapsia? Vai onko tää vaan itsekkyyttä? Mr S sanoo, että Peter Pan oli ääliö. Ei halua jäädä sinne Mikä-Mikä-maahan ikuisuudeksi, vaan haluaa kokea kaiken, aikuistua ja varmaankin sen lapsenkin. Toisaalta ottaa kyllä munkin halut ja toiveet huomioon ja luulenpa, että jos sanoisin, etten halua ikinä lapsia, tyytyisi siihen. Mutta olisiko se ollut harhaanjohtavaa markkinointia? Epärehellisyyttä, jolla toinen on saatettu satimeen?

Tällä hetkellä lykkään lapsenteon ajankohtaisuutta ja ajatusta sillä, että ei ole vakityöpaikkaa enkä vielä ole edes pitänyt mun levottoman isoja kolmekymppisiä. Pieni paniikki päällä, mitä sitten niiden synttäreiden jälkeen, mitä sitten kun saankin kivan vakityön? Eihän sieltä voi heti jäädä äippärille. Toisaalta mr S on kyllä sanonut jäävänsä koti-isäksi, jos tarve vaatii. Että nyt vaan kovapalkkainen työ mulle, eikä haittaa vaikka pyöräyttäisin parikin kakaraa, kyllä mr S hoitaa... Tällasia tänään.

Viikon päästä perjantaina tädin hautajaiset, keskellä päivää. Pitänee tutkia, joutuuko ottamaan palkatonta vapaata. Täti oli ehkä yks ilosimmista ihmisistä, sillä oli hauska puhetyyli. Aina pilke silmäkulmassa, vaikka sokko olikin ;)

Huomenna kuoron pikkujoulut, saa nähdä tuleeko meille jatkot. Mr S sanoi lähtevänsä karkuun...

kahdeksas luukku

kalenterista tuli aromaterapeuttinen kasvonaamio. Onkohan mun naamavärkki jotenkin nuutuneen näköinen kun mr S niin kovin haluaa sitä uudistaa naamioilla? Ihan kiva, vielä kun kerkeis itteensä hemmotteleen moisilla tököteillä=)

Luukusta saattoi paljastua myös: tittididii (tää oli siis fanfaari) Volkswagen Passat 1,4 litran koneella oleva automaattilaatikkoinen valkoinen farmarimallinen henkilöauto. Siihen nyt sitten lopulta (ehkä) päädyttiin. Saa nähdä, miten ostoneuvottelut on sujuneet, auto fyysisesti sijaitsee tällä hetkellä Jyväskylässä. Jospas ennen joulua jo se saataisiin käyttöön. Olis meidän joululahja =)

Tänään tiedossa tavaroiden läpikäymistä, osa laitetaan anopin mukaan kirppikselle, osa lahjoitetaan ilmeisesti Fidalle. Osan voisi jopa laitta Huutonettiin myyntiin. Tällä hetkellä siellä baarijakkarat, ihan kivasti on huutajia. Saadaan ehkä neljännes ostohinnasta takaisin. Ei huonosti.

joulukuun seitsemäs

kalenterin luukusta tuli tänään kynsilakka (tumman violetti), eilen tontulla meinas tulla kiire että kerkes ennen vuorokauden vaihtumista täytellä luukkuja. Eilisestä luukusta tuli kasvonaamio, viidennestä luukusta huulirasva. Neljästä ensimmäisestä luukusta tuli Riedelin viinilaseja (1/pvä).

Tänään ei olisi jaksanut nousta sängystä, jotenkin kiskoin vaan itseni sitten lopulta ylös. Mr S lähti köpikseen myöhemmällä koneella, ei tarvinnut senkään takia nousta kauhean aikaisin.

Tulin autolla, vaikka melko hullu veto tais olla, kun tiet on auraamatta ja Mini ei ollutkaan mikään talviauto. Onneksi suht hyvin kuitenkin pääsin kulkemaan. Ajatuksena olis mennä vähän vaikka kaupungille töiden jälkeen, joskos tonttu löytäis jotain kivaa mr S:n kalenterin täytteeksi. Vaikeus tosin on siinä, että kaikki karkit on poissuljettuna... Voipi olla, että ihan vaan Clas Ohlson kutsuu. Vaikeeta keksiä mitään, lahjatkin vielä ihan miettimättä. Jonkun radio-ohjattavan helikopterin se haluu, en mä osaa sellasia ostaa. Vaikee mies.

Itsenäisyyspäivä

ja mr S:n vaarin synttäripäivä. Teräsvaari täytti 87 v. Käytiin moikkaamassa mummua ja vaaria, sekä onnittelemassa vaaria. Käväisyyn kuului myös yletön kaiken syömisen tuputtaminen sekä miljoonaa eri laatua kaikkea ruokaa ja herkkua. Perusmummulameininkiä (näin olen kuullut).

Turun reissu meni hyvin, löysin itselleni täyspitkän valkoisen toppatakin. Melko mainio vaate tässä kelissä. Onneksi päästiin kotiin, tiet on aikamoista puuroa ja Mini on melkoisen matala... Huomenna olis mahdollista mennä autolla töihin, kun mr S menee taas köpikseen, mutta taidan ihan suosiolla ottaa bussin. Niin siis ei oltu meidän Minillä Turussa, vaan kavereiden Kialla, joka on neliveto. Sillä kyllä pääsi. Mutta siis onneksi päästiin mummulasta kotiin. Tänään taas tullut lisää lunta. Jotakuinkin 40 senttiä tässä pyrytellyt tulemaan. Aikamoista, huomenna voi olla taas liikenne sekaisin.

Eilen käytiin syömässä ja leffassa. Katottiin Devil. Oli ihan ok, vähän liika pelottava ja ahdistava välillä. Ruokakin oli ihan ok, tossa Sellossa olevassa italialaisessa syöpöteltiin. Leffan jälkeen tultiin kotiin, oltiin siis liikenteessä toisen pariskunnan kanssa (mulle aiemmin tuntemattomia ihmisiä) ja meillä otettiin vielä yömyssyt ja toisetkin. Ihan mukavaa ja rentoa olemista. Nyt vaan väsyttää, kun meni sen verran myöhään. Kohta pääsee nukkumaan... Käväistiin tänään myös Kallen luona, oli outoa olla kylässä vanhassa kodissaan. Tuli ihan haikea olo, muistui kaikki seurustelun alkuajan jutut mieleen. Pientä kinaa päällä, kun en nyt jaksa keskustella asioista. Haluun nukkuu.

yöllä kello neljä

saattaa ihminen herätä siihen, että joku nimeltämainitsematon ottolapsi (lue: Kalle) saapuu kotiin niin tuiskeessa, ettei meinaa saada kenkiä jalastaan. Siinäpä on sitten hyvä sauma nousta ylös, käydä vessassa (koska illalla ei vaan jaksanut), yrittää auttaa niitä kenkiä pois, kysyä onko kaikki hyvin, tehdä vähän tonttuhommia (mr S:n joulukalenteri on tänä vuonna runo/ajatelmapainotteinen), kehua sitä, että hunsvotti on käynyt parturissa vihdoin, piristyä, ajatella eilistä riitaa/kinaa, pahoittaa mielensä siitä, että siskon facebookpäivityksessä kerrotaan heidän pitäneen tyttöitten pikkujoulut (eikä mua olla kutsuttu), yrittää laittaa pahan mielen pois, koska kello on NELJÄ yöllä, tähän aikaan kuuluu nukkua. Ja taas mulla on kaks kuorsaajaa katon alla. Onneksi toi toinenkin saapui turvallisesti kotiin, ja sai lopulta ihan itse jopa ne kengät pois jalasta.

Eilen siis tuli vähän kinaa ja riitaa, närkästyin kun ei vieläkään saatu joulukoristeita valmiiksi. Vihdoin mr S tokasi, että hänellä on nyt niin paha stressi töistä päällä, ettei jaksa edes miettiä moisia. Oli yrittänyt pimittää multa, koska on sitä mieltä, että oon kohta taas ihan lääketokkuroissani, että on kaikki masennuksen merkit ilmassa. Yritin vakuuttaa, etten mee rikki, mutta tää öinen tilapäivityksen aiheuttama pettymys kolahti vähän liian kovaa. Ei nyt oo hyvä olla, pahin merkki siitä on se, ettei enää edes pysty itkemään...

Ehkä saan vielä unta, seitsemältä herätys, yhdeksältä tulee Jepa, Miku ja Travis hakemaan meitä Turun reissulle. Kyllä se siitä, ei niiden seurassa sovi möksöttää. Ehkä tää olotila sai myös pontta eilisestä visiitistä mr S:n veljen ja sen vaimon luona. Mr S:n veli on ihan ok, jopa hauska välillä, mutta sen vaimo... Se vaan ei suostu tykkäämään musta. Nyt oon jo siinä vaiheessa, että ei se mitään, koska en mäkään tykkää siitä, mutta kyllä se aina korpeaa. KAIKKIEN PITÄÄ TYKÄTÄ MUSTA!!!

Lunta tupaan

sehän vaan tässä vaiheessa talvea passaa (vaikka totta puhuakseni mulla tulee jo tässä vaiheessa ulos korvista koko lumi) jospas olis vaikka valkoinen joulu?

Joulusta puheenollen, kävin eilen hakemassa joulukoristeet kellarista (Kallen suosiollisella avustuksella) sillä välin kun mr S teki ruokaa. Enkä osannut koristella sitä meidän kämppää!!! Kun Lauttasaareen ne koristeet meni ihan kuin itsestään omille paikoilleen, nyt ei vaan millään toiminut missään mikään koriste. Ihan tyhmää. Pitää tänään yrittää jatkaa, joskos vaikka sais jouluisen siitä kämpästä.

Käväistiin myös Järvenpäässä kummipoikaa moikkaamassa, kummipojan äiti oli leiponut joulutorttuja, nam! Niin, sitä ennen käväisin ortopedillä noiden mun nilkkojen takia. Sepä vaan tokas, että laihduta läski. (Ei ehkä ihan noilla sanoilla, mutta sanoma oli selvä) Eikä voi tehdä oikein mitään näille mun jaloille, se ei ole vika että on latuskajalka, se on ominaisuus. Pelottaa tulevat vuodet, kun nyt jo särkee näin paljon. Hoidoksi ehdotti vaan tasapainolautaa, painonpudotusta, päkiäkävelyä ja MBT-tyyppiset kengät.

Miten tota lunta voi olla noin paljon? Ja lisää vaan tulee... Leivoin pitkästä aikaa töissä ihan syötäviä tuotteita, tein piparivoisilmäpullia. Nam. Ruoan jälkeen aion maistaa yhden, vaikka pitäiskin laihduttaa. Mr S:llä on lähtenyt viidessä päivässä pari kiloa, siirtyi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Multa ei oo lähtenyt yhtään, vaikka puoliksi siirryin kanssa (töissä en jaksa ihan niin tiukkaa ruokavaliota pitää, mutta kotona kyllä).

Täyteen ahdettu viikonloppu taas tulossa, josko tänään kerkeis vähän levätä... huomenna Turkuun, sunnuntaina takaisin, sunnuntai-iltana vielä leffaan ja syömään mr S:n jonkun kurssikaverin kera. Nukuttaa.

autonvaihto

ei meille mitään volkkaria tuukkaan. Huijattiin vaan! Pitkällisen (tarkoittaen eilistä iltaa, kun mä olin lähes jo nukahtamispisteessä) keskustelun jälkee päädyttiin sitten ehkä kuitenkin tähän:

Että sellasta tällä kertaa.

Eilen siskonmies kävi kylässä, oli ollut vastaväittäjänä Joensuun yliopistossa jollekin tyypille, niin oli Suomessa käymässä. Tänään sen pitäis lähtee takaisin kotiin, mutta Finnairin lakko. Saa nähdä, kuinka pitkä loma sillä tuleekaan täällä mukavassa Suomessa. Skypetettiin myös vähän siskon kanssa, se oli laittanut ihan joulun jo niille kotiin. Vähän nättiä. Missäköhän välissä mä jaksaisin laittaa joulun meille?

Ärsyttää, kun on sellanen olo, että olis tulossa kipeeksi. Ei nyt just pystyis kipeileen, kun lauantaina pitää lähteä Turkuun! Siellä Jepan kanssa shoppailua ja ehkä vähän ulkona syömistä ynnä muuta mukavaa. Nyt kuitenkin töitä.