sunnuntai 7. marraskuuta 2010

täydellinen syyssää

olisi voinut mennä vaikka heittämään kierroksen frisbeegolfia. Mutta mr S meni ampumaan, joten sain kuulla ehkä kauneimmat kolme sanaa ikinä: "mene takaisin nukkumaan". Ja mähän menin. Ja nukuin. Kohta varmaankin pitää mennä suihkuun, jotta kerkeää perheen kera syömään Raxiin (yök). Eilen tosiaan oltiin ensin anopilla syömässä (siellä meni hermo, eli ei ilmaista lounasta) ja siitä jatkettiin matkaa kummipojan luokse. On juuri oppinut kävelemään, oli veikeän näköistä. Pojan mentyä nukkumaan tilattiin pizzat ja katottiin telkkaa. Oli ihan kivaa, rentoa. Melko ajoissa tultiin kotiin, kaaduin sänkyyn. Miksi onkaan näin poikki ihminen? Syyspimeä ja yökkö. Siksi.

Siivosin eilen aamulla myös Pacon häkin. Oli hieman hankalaa roudata sitä täällä pitkin kämppää yksin, mutta sain sen tehtyä. Nyt vaan koko loppu kämppä vaatisi siivoamista, ehkä ensi viikolla...

lauantai 6. marraskuuta 2010

social network

käytiin kattomassa eilen illalla, maailman parhaan hampparin syömisen jälkeen. Kuka olisi uskonut, että Suomesta saa ihan ykköspurilaisen? Ja ne fränkit... melkein kualin kun oli niin hyvät mätöt. Onneks en kuallut, koska muuten en ois kokenut seuraavaa jännittävyyttä:

oltiin suorittamassa aviollisia velvollisuuksia kun MUN kännykkään tuli viesti. (Kello on siis jotakuinkin yksi yöllä, eikä mulle kukaan ikinä muutenkaan soita/lähetä viestejä, varsinkaan yöllä). No, touhuiltiin loppuun ja katoin, mitä viesti koski. Suurinpiirtein kymmenen minuutin päästä tästä viestin katsomisesta oli suomen BB-talosta pari assaria tuolla oven takana ja kiltisti ojensin heille pari singstar-levyä. Eli heillä oli laulamiset loppuneet kesken keskellä yötä ja mä sain toimia pelastavana enkelinä. Vähänkö oon melkein siis sukua kaikille bb-asukkaille! Että näin jännittävä lauantai-ilta=)

Niin, siitä elokuvasta. Oli vähän liian nörtti mun makuun, tulin jotenkin kärttysäksi, tajusin, että oon köyhä paskiainen. Mr S taas piti leffasta todella paljon ja taas alkoi suunnittelemaan oman yrityksen pystyttämistä. Vielä vaan puuttuu se liideidea. Mutta mä lupasin olla pomo. Että onneks sillä on sentään yksi asia selvillä.

perjantai 5. marraskuuta 2010

toivottomuutta!

melkein jo kerkesin intopinkeytyä eilisestä kämpästä (hieman nihkeähkön alun jälkeen), kunnes mr S palautti mut taas maan pinnalle. Miksi pitää olla järkeviä ihmisiä, jotka järkeilee? Miksei vois vaan mennä fiiliksellä, tunteella? Mä alan luopua toivosta, että me ikinä löydettäisiin yhtään mitään. Tonttia, taloa, kämppää... Kun pitää olla niin pirun järkevä ja miettiä asioita. Mun mielestä liikaa.

Me ollaan tuomittu asumaan lopun ikäämme Espoon Leppävaarassa, hyök! Mutta tän epätoivon perusteella ei kuulemma ole fiksua ostaa riemusta kiljuen ensimmäistä (tai kolmattatoista) kämppää/tonttia, joka tulee vastaan. Plääh, sanon minä. Kohta alan tehdä ultimatumeita. Dead lineja. Haluun jo muuttaa, ja taidan oikeesti olla vähän epätoivoinen. Tämänhetkinen koti ei tunnu oikeelta. Kaikki huonekalut on koko ajan tiellä, väärässä paikassa, väärän värisiä, seiniltä puuttuu jotain tai niillä on jotain liikaa. Epämukavuutta.

Se siitä valitusvirrestä, viikonlopun suunnitelmiin: la ja su ilmaista ruokaa (la anoppi betalar, su pappa betalar!) toki tiedän, ettei ole olemassa ilmaista lounasta, mutta enpä usko, että läheisten seura on liian kova hinta maksettavaksi. Kysytään sunnuntaina uudestaan;)

Myös: käytiin eilen lenkillä, oli mukavaa.

torstai 4. marraskuuta 2010

tsykitrille töitä

näin eilen päikkäreillä painajaisia! Siis ei oo yhtään reilua. Päikkäreillä kuuluu nähdä hyviä unia. Painajaisesta voisi löytää hienoista symboliikkaa, jos jaksaisi miettiä, meinaan olin suljetulla osastolla, joka olikin mormonikirkko. Haha. Hekoheko. Kuvaavaa. Kaikennäköistä tapahtui kyseisessä unessa, mutta loppujenlopuksi yksi vanha duunikaveri pelasti mut. Heräsin sydän pamppaillen ja ihan kylmässä hiessä. Ei kivaa! Mr S hieman virnisteli kuunnellessaan kuvausta tästä unesta. Piti myös todella paljon kohdasta, jossa tämä vanha duunikaveri oli mun "sankari". Että sellasta.

Muuta eilen ei sitten tapahtunutkaan, illalla käväisin töissä läpi tuulen ja tuiskun (satoi melko paljon), tulin kotiin, lauleskelin vähän singstaria (kuka niitä biisejä on ostanut lauantaiyönä, ihan omituisia kipaleita oli ilmaantunut pleikalle...), mr S tuli kotiin ja mentiin nukkumaan. Tänä aamuna mr S herätti mut ennen kelloa, oli katsonut omaa kelloaan väärin ja aiheutti pienimuotoisen sydärin mulle. Sai mut ihan oikeesti pomppaamaan pystyyn ja panikoimaan, että oon myöhästynyt töistä. Kello oli 20 yli viis. Että näin. Hetken hengähdys ennen tän päivän härdelliä, siitä onkin tulossa aikamoinen! Niin ja töiden jälkeen katsomaan yhtä kämppää.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

candlelight dinner

ihan vaan kevyesti mr S tuli kotiin aikaisemmalla koneella, siivosi kämpän, laittoi työkalut niille kuuluvaan paikkaan, käväisi saunassa ja laittoi meille ruokapöytään kynttilän, lasit punkkua, servetit, ihanat smorrebrödit, aterimet myös jälkiruoalle (jäätelö ja punkku on mielenkiintoinen makuyhdistelmä)... Meillä olikin eilen illalla kynttiläillallinen! Miten voi vielä melkein kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen olla näin tällaista??

Tänään pitää illalla tulla töissä käymään, mr S lupasi mennä paneloimaan kaverin seuraksi kattoa. Eli saan päikkäröidä vaikka koko iltapäivän, käydä töissä ja mennä takaisin kotiin nukkumaan. Pari unetonta yötä takana, joten ei kuulosta yhtään huonolta moinen vaihtoehto. Jos nyt jaksais jonkin aikaa olla vielä hereillä...

tiistai 2. marraskuuta 2010

tänään ei onnistu mikään -päivä

Huonosti nukuttu yö takana, yksi pumppu rikki, kaksi lämpökaappia huollettavana, mr S jätti kotiavaimensa kotiin, harmaata ja sadetta. Eilen sentään saatiin lamppu kattoon, mutta nyt kotona on ihan hirveä sotku ja kaaos + tietenkin siitä lampusta oli kaksi vaijeria poikki. Eikä mua nyt just huvita mikään.

maanantai 1. marraskuuta 2010

juhlahumun jälkeen

minkä siivon pystyykään saamaan aikaiseksi ihan muutamassa tunnissa. Ja kuinka kauan sitä siivoa sitten joutuukaan setvimään. Mutta kivaa oli, melkein kaikki vieraat oli panostaneet myös pukeutumiseen (siis lauantaina), meillä oli dr. Tuho, joka oli ihan veressä, yksi zombie, jolla oli naula päässä, ninja, merirosvo, hoitsu ja possu. Me oltiin siis nunna ja pedofiilipappi. Naapuriraukat joutui kuuntelemaan meidän ihanaa laulantaa johonkin puoli viiteen asti aamulla. Tänään oli hieman vaikeuksia herätä töihin... ja mr S on sitä mieltä, että nyt alkaa nenänvalkaisukausi. Ainakin seuraavaan kertaan ;)

Perjantain bileet meni ihan ok, siinä vaiheessa kun S. 5v pyytää kuumeesta huolimatta vielä kahdeksatta leikkiä, niin luulen, että oli hauskaa kaikilla. Kaikki vieraat pe ja la ihasteli kovin meidän koristeluja ja totes, että ollaan panostettu melkoisen paljon. No niin panostettiinkin!

Eilinen meni vaan vähän siivoillessa, anoppi ja appi kävi kylässä (järkyttyiköhän ne pahastikin meidän kämpän kuntoa?) ja möllötellessä. Nyt uudella tarmolla uuteen viikkoon!