toivoton torstai

ruoka lauantaiksi plakkarissa, tosin mr S kipeenä. Voi kurjuuksien kurjuus! Juurihan se oli flunssassa, ei vaan sairastanut rauhassa vaan touhus työmatkalla ja vaikka mitä. Eli on varmaan vielä edellisen lunssan jatkoa. Korviaan ei oo nyt valittanut hetkeen, mutta jotenkin ne sen jatkuvat korvatulehdukset ja tää flunssaputki liitty toisiinsa.

Järjetön päivä tänään töissä, onneks se on nyt ohi! Ja onneksi kaverina oli leipomassa ihana Arja. Mun lemppari duunikaveri täällä. Ja siis luin noi lauseet, eikä ole tarkoitus olla sarkastinen edes. Kun vaan tykkään Arjasta duunikaverina ihan mieltsisti. Kesällä lorvailtiin ja herkuteltiin, vuorotellen kummallakin oli karkkipussi, joka jaettiin. Käväistiin myös Otaniemen grillillä syömässä yks kuuma päivä. Mutta jooo. Tänään ei pahemmin kerennyt edes ajatteleen grilliruokaa... Sämpylän hotkasin tossa vauhdissa.

Aamulla oli pakko käydä vaa´assa, kun oli jotenkin tosi hoikka olo. Paino oli alle 70 kg!!! JEEEEE! Tämähän oli tavoitteena kesäksi, mutta vielä on kesää jäljellä;) Nyt vielä kun kolmekymppisiä pääsis viettämään alle 60 -kiloisena niin kaikki tavoitteet olis plakkarissa. Vähän paha kyllä toi Havaijinmatka tossa välissä, pitää vaan yrittää herkutella säästeliäästi, eli syödä kaikkea hyvää mutta vaan ihan ikkipikkiriikkisen.

Kai se pitää lähteä kotiin, vaikka ei jaksais edelleen setviä ja jutella.

Eilen stand up keikka oli ihan ok, melko samoja juttuja oli kyllä jonkin verran, joita olin kuullut jo joillain aiemmilla keikoilla. Teki kuitenkin hyvää nauraa kunnolla. Sitä ei ole hetkeen tullut harrastettua. Menny liian synkistelyks tää elämä =(

noinko vaikeeta se on?

meni taas jutellessa yli puolelleöin. Jotenkin vaan ei jaksais enää vatvoa, voitaisko pikakelata siihen, että virheistä oppii ja kaikki on taas hyvin. Ilmeisesti ei. En jaksa alkaa selittää, mutta lauantaina tuli oltua typerys. En tehnyt mitään pahaa, jätin vaan asian kertomatta mr S:lle, jonka seurauksena sitten kun "jäin kiinni", niin mr S epäilee kaikkea mitä sanon, teen, oonko jättänyt sanomatta jne. Ja kaikki tää vaan siitä, että oon ihan yltiösosiaalinen huppelissa. Miten voikaan olla nyt pikkasen kaikki kaatumassa päälle? Lauantaiksi ei ole vieläkään ruokaa. Häämatkalle pitäis lähteä, mutta sitä ennen pitäis töissä tehdä koko maailma valmiiksi.

Mr S sanoi jotain Sanni eilen susta, yritän muistaa miten se meni:
"Vähän niinkuin Sanni. Ensin siihen ihastuu, sitten siihen vihastuu, sitten siihen rakastuu, sitten sitä on vaan pakko rakastaa, vaikka se onkin ihan puupää." Että ni. Tämä nyt oli otettu asiayhteydestä, enkä sitä edes muista mistä loppujen lopuks puhuttiin tässä vaiheessa yötä, mutta jotenkin se vaan jäi mieleen pyörimään, oli kerrottava ;)

Nyt meen hetkeks kotiin päikkäreille, hävitän yhdet kengät, syön ehkä jotain ja meen kuoron syyskauden aloittajaisiin katsomaan stand upia. Eilen oli muuten kuoro, päätettiin pikkujouluesiintymisen biisit. Tää täti laulais soolon yhdessä biisissä. Että kertoo hieman meidän kuoron tasosta...

urheilua

käytiin eilen pelaamassa frisbeegolffia. Oli kyllä yllättävän hauskaa, vaikka tosiaan mun heitot oli ihan mitä sattuu. Muutaman kerran sain sen kiekon jopa muutaman metrin eteenpäin, mutta mutta. Mun tulos oli 173, poikien oli 82 ja 101. Että en ihan ammattilaiseks lähe heti suoriltaan. Kerran viskasin jopa niin, että osu mr S:ää rintaan. Lähti ihan väärään suuntaan koko kiekko. Hups.

Meillä ei ole vieläkään lauantaiksi mietittynä ruokaa! Pikkupaniikki iskee päälle piakkoin. Ehdotuksina on tullut lähinnä vaan jotain tapastyyppistä ratkaisua, mutta mistäköhän sais suht edullisesti moista? APUA!

Tulin tänään(kin) vasta yhdeksän jälkeen töihin. Juteltiin jonnekin yhteen asti taas, väsyttää ihan hulluna. Pakko vaan oikeesti puhua, yrittää sitten jotenkin pysyä hereillä täällä töissä. Huomenna mr S lähtee taas aamulla aikaisin köpikseen, joten ehkä huomenna pääsis ajoissa tänne. Jos tekis vähän töitä välillä...

maanantaiaamuna....

jatkon voikin arvata. Kävin lauantaina kaveripariskunnan kanssa Habitare-messuilla, sen jälkeen käytiin syömässä. Sen jälkeen joinkin. Oon siis syönyt viimeksi lauantaina n. klo neljä. Eilen tilattiin pitsat, enkä mä pystynyt syömään sitä! Kerta se on ensimmäinenkin... Pienehköä rapulaa pukkaa vieläkin. Olisi pitänyt vielä sunnuntaina mennä perheen kanssa syömään, mutta pakko oli sekin peruuttaa. Noloa.

Vakavia keskusteluja mr S:n kanssa. Tajunta siitä, kuinka paljon toista rakastaa, eikä halua menettää. Kai jonkinnäköinen sovinto/tunne siitä, että me halutaan olla ME maailman tappiin saakka. Välillä vaan arki vie liiaksi mennessään, unohtuu toisen huomioiminen, ne pienet jutut. Siihen pitää satsata.

kemiallinen tajunkankaalle laitto

tuli sitten hieman sanomista, kun illalla edelleen ahdisti, työasiat vaan pyöri mielessä, tiesi, ettei uni ole taaskaan tulossa. Otin puolikkaan nukahtamislääkkeen, jonka olen ihan reseptillä jossain vaiheessa saanut lääkäriltä. Siitä tosin on jo aikaa, mutta silti. Mr S piti kunnon saarnan siitä, että popsin pillereitä ilman reseptiä ja kuinka se ei vaan ole hyvä juttu. Veti jopa isänsä alkoholismin mukaan kuvioon, sanoi, että mun puolikkaan nukahtamislääkkeen ottaminen tuntuu samalta kuin silloin, kun isänsä soittelee kännissä. Että joo. Olen törttöillyt kyseisen lääkkeen ja alkoholin kanssa monta vuotta sitten, mutta silloin olin ehkä hieman sekaisin elämässäni noin niinkuin muuten. Nyt oikeasti oli tilanne, että neljäs uneton yö putkeen olisi voinut olla jopa vaarallinen, koska töissä joudun toimimaan kuumien uunien, kemikaalien sunmuiden vaarallisten laitteiden kanssa. Vähän on ristiriitainen olotila. Sain lääkärille soittoajan, toivottavasti soittaisi pian. Haluan tän kamalan olon siitä, että olisin joku nisti, pois.

Oli hieman kylmä aamulla tulla prätkällä, jopa hieman satoi. En vaan vielä oo valmis lopettamaan kautta. Vielä tulee hyviä ajopäiviä, joohan?

Tänään ilmeisesti pitää etsiä ruokaa, jota tarjota kolmellekymmenelle ihmiselle meidän epähäissä. Alan vakavasti kallistuu pizzataxin puolelle, jatkuvalla toimituksella vaan pizzaa peliin, niin hyvä tulee?

nukahdistus

olin jo miltei unohtanut, että taikinanhan pitää antaa lepuutella melko pitkiäkin aikoja leipomisen välissä. (Kohottamiseksikin tätä lepuuttamista voisi sanoa, mutta eipä nyt haljota hiuksia). Eli jonkin verran on aikaa tässä välissä tehdä jotain fiksua. Siispä kirjoittaa kaikkea turhuutta.

Viime yö oli edelleen levoton. Nukahdin, heräsin, pyörin, nukahdin, heräsin jne. Ensimmäinen nukahdus kun tapahtui siinä kahden aikoihin, niin ei kovaa mee. Tai siis menee ehkä vähän liian kovaa, saa nähdä, milloin napsahtaa. Tällaisessa väsymyksessä kun ne parhaat/pahimmat työtapaturmat sattuu... Toivottavasti ei palovammoja tällä kertaa. Ne on perseestä.

Melkein jo asennoiduin menemään tänään salille, mutta ihan ei aikataulut taida natsata. Kun en osaa yhtään sanoa, että kuinka pitkään täällä töissä menee. Niin ei uskalla varata mitään tuntia etukäteen ja mr S pitää hakea seurasaaresta kahdeksan maissa. Eli ei salia tänäänkään. Ehkä. Saa nähdä. Kahden viikon päästä tähän aikaan oon lentsikassa menossa kohti NYCiä!!! Sen avulla kestää nää kaks hullukiirettä viikkoa!

uusi harrastus?

ei suinkaan mulla vaan mr S:llä. Meni tänään kokeilemaan frisbeegolfia. Toivottavasti ei ihan intopiukeudu, koska ihan oikeesti. Sillä on harrastuksia ehkä jo ihan tarpeeks. Hyvähän se on kaikkee kokeilla, mutta kun niihin kaikkiin se hommaa heti kaikki välineet ja systeemit. Paljonkohan sillä on rahaa kiinni kaikissa sen harrastusvälineissä? En edes halua tietää. Esimerkiksi leija, joka maksoi vaivaisen vajaa tonnin, jota se on käyttänyt ehkä kolme kertaa. Pakkohan se oli ostaa! No, en valita. Kyllä mäkin tästä hyödyn jotenkin. Sain nukkua kunnon päikkärit ja kun se tulee kotiin, mennään ulos syömään. Voi olla, että haluan sushia syödäkseni.

Työpäivä oli kamala. Ei kerennyt edes netissä notkumaan! Tää syksy tulee olemaan ihan tosi rankka noiden töiden ja leipomisten osalta. Onneksi on pikkunen hengähdystauko välissä. Niin ja sitä ennen pitäis järkätä yhdet epähäät... jaiks.