myrskyn jälkeen

tuppaa olemaan poutasää. Mutta mepä availtiin grillikausi ihan siinä myrskyssä. Oli aika veikeetä purra burgeria kun joutu oikeesti hieman jänskättämään, että koska se pihan koivu kaatuu päälle. Siltä se nimittäin näytti aina välistä. Mutta hauskaa oli! Ja illan emännät olivat ottaneet todella asiakseen saada vieraat viihtymään. Oli yllätyslahjoja, burgereita kuten mainittu, pelejä ja juomaa.

Mutta nyt mennään avaamaan veneilykausi (mun osalta ainakin) HUI!

Maija on ihq

toivottavasti vielä pitää paikkansa, sillä tänä iltana mennään Maija Vilkkumaan keikalle!!! Parilla sen keikalla oon ollu aiemmin ja luulenpa, ettei tänäänkään petä. Eilen ajeltiin Porvooseen iltakaffelle, popitettiin Maijaa koko matka (mr S parka). Käväistiin siinä matkalla myös kattomassa yhtä kesämökkiä joka on myynnissä. En oikein tiedä mihin tää elämä on heittämässä. Tontin tarjous ei mennyt läpi, eikä nyt oikein mitään muuta tonttia ole kiikarissa. Hö.

Voi kun työpäivä olis jo ohi! Mennään siskon kaa shopauttaa ja tosissaan sitten illalla keikalle. Huomenna on kesän ekat grillibileet=)

Sunshine and happiness

aivan ihana aamu, aurinkoa ja lämpöä. Pyörällä rauhassa töihin, rauhallinen työpäivä edessä. Eilen rakkaan perheen kanssa rentoa yhdessäoloa, syöpöttelyä ja vähän singstar lauleskelua. Niin ja pikkusisko turvallisesti kotiin=)

Vähän yli viikko, niin alkaa kesäloma!

What a happy happy day!

Yhdeksän on mun "onnennumero" (sinänsä kun mihin tuollaiseen hömpötykseen uskon). Tänään todellakin on mun päivä!!!

Pikkusisko tulee kotiin ja opettaja pienen kettuilusoiton jälkeen oli laittanut mun arvosanat koulun systeemeihin. Eli tää on nyt vaan todistusta vailla (jonka saan kotiin postitettuna juhannuksen jälkeen) INSINÖÖRI!

Soitin vielä opintosihteerille varmistaakseni, että nyt oikeasti on ihan kaikki reilassa, mitään ei puutu eikä mikään ole unohtunut. Tuli ihan tippa linssiin tästä helpotuksen tunteesta ja taispa opintosihteerikin olla harvinaisen helpottunut... oon tässä tän kevään aika tehokkaasti piinannut kyseistä erittäin mukavaa naisihmistä. Mutta se on sen työtä ja se on ollut erittäin kannustava ja ihana.

Soitin just mr S:lle, joka sanoi, että nyt voidaan mennä naimisiin. Kun on sanonut koko ajan, että sitten kun oon insinööri, niin menee mun kanssa naimisiin. Eli maistraattiin siis ameriikanpapereiden kanssa=) kunhan vaan vielä se sukunimi keksittäis

univelka

olin kotona eilen vähän kahdeksan jälkeen ja jo yhdeksältä olin sängyssä. Taisin nukahtaa ensimmäistä kertaa vuosiin meikit päällä, hampaat harjaamatta. Taisi olla todella väsy! Sitten heräilinkin melkein itsestään melko pirteänä kuuden aikoihin. Töissä olin jo ennen seitsemää. Jotenkin niin paljon mukavampaa mennä ajoissa nukkumaan ja heräillä aikaisin. Se on niin selkeesti mun luonnollinen unirytmi. Mr S:n kanssa vaan on vähän mahdotonta toteuttaa sitä, kun se kukkuisi vaikka kolmeen asti yöllä joka ilta.

Meillä onkin riippumatto parvekkeella!

Pikkusisko tulee tänään, enää kakstoista tuntia!!!

painajainen

näin unta, että entinen työkaveri lähetti mulle kirjeen. Kirjeen, jossa kertoi kuinka huono työntekijä olin, kuinka väärin ja huonosti tein kaikki työni ja kuinka oli hyvä, että tajusin itse lähteä ennen kun olisin saanut potkut. Hassua tässä on se, että vanhassa työpaikassa työpanostani ja työskentelyäni kehuttiin kovasti, musta tykättiin tosi paljon ja muutenkin tää kyseinen työkaveri, jolta tän kirjeen unessani sain, oli yks ihan mun lemppari-ihmisistä siellä. Onkohan hieman jotain traumoja nyt tässä työssä, kun en saa oikein tunnustusta vaan tuntuu, että koko ajan muhun ollaan jollakin tasolla pettyneitä?

No, vähän yli vuosi vielä määräaikaisuutta jäljellä ja jotenkin tuntuu, että taidan sittenkin etsiä jotain muuta tän jälkeen. Vaikka paperilla tää vaikutti ihan täydelliseltä työpaikalta, mutta mutta... Katsotaan nyt.

Onneksi tänään on rauhallinen päivä, saa vähän nollata tätä pääkoppaa. On niin vauhdilla joutunut sykkimään viime aikoina, että tällanen päivä on ihan hyvä tässä välissä. Tänään meen töistä suoraan taas keskustaan testaamaan suunnistustaitoa. Kai se treenaamalla alkaa sujumaan. Ongelma tietenkin on vaan se, että eilisestä suunnistusreissusta on jalat ihan rakoilla/ruhjeilla, joten pitäisi mahdollisimman vähän kävellä. Eli kerrasta pitäisi löytää perille=)

hui

että onkin mennyt vauhdilla. Tänään töissä oli ihan tappokiirepäivä, hyvä että kerkesin nopeesti jotain syömään. Sieltä keskustaan jalkahoitoon, mutten oikein osannut rentoutua. No, kyllä se ihan hyvää teki kuitenkin.

Niin ja sitten pientä purnausta. Miksi ihmeessä mun suuntavaiston pitää olla kuin puutarhatontulla??? Ihan tutuilla huudeilla siis pyörin ja jalkahoitopaikka löytyikin sitten ihan mukavasti. Mutta poispäin kun piti ihmisen lähteä niin johan tuli lenkkiä sillekin reissulle. Loppujen lopuksi kävelin tänään varmaankin vähintään viisi kilometriä, joista kolme-neljä vaan sen takia että oon niin pässi ja eksyn aina.

Muistan kun ekaa kertaa menin ihan itse yksikseni mr S:n luokse kylään. Jäin kyllä ihan oikealla pysäkillä (Kampissa), mutta sitten jotenkin löysin tosissaan itseni hietaniemen hautausmaalta. Vaikka fredalle olin olevinani kävelemässä. Että se siitä suunnistuksesta sitten. Onneksi tähän asti kuitenkin aina olen loppuviimein päässyt perille. Se olis kamalaa jos joutuis kokonaan hukkaan!

Meiltä on riippumatto hukuksissa. Tyhmää.