että onkin mennyt vauhdilla. Tänään töissä oli ihan tappokiirepäivä, hyvä että kerkesin nopeesti jotain syömään. Sieltä keskustaan jalkahoitoon, mutten oikein osannut rentoutua. No, kyllä se ihan hyvää teki kuitenkin.
Niin ja sitten pientä purnausta. Miksi ihmeessä mun suuntavaiston pitää olla kuin puutarhatontulla??? Ihan tutuilla huudeilla siis pyörin ja jalkahoitopaikka löytyikin sitten ihan mukavasti. Mutta poispäin kun piti ihmisen lähteä niin johan tuli lenkkiä sillekin reissulle. Loppujen lopuksi kävelin tänään varmaankin vähintään viisi kilometriä, joista kolme-neljä vaan sen takia että oon niin pässi ja eksyn aina.
Muistan kun ekaa kertaa menin ihan itse yksikseni mr S:n luokse kylään. Jäin kyllä ihan oikealla pysäkillä (Kampissa), mutta sitten jotenkin löysin tosissaan itseni hietaniemen hautausmaalta. Vaikka fredalle olin olevinani kävelemässä. Että se siitä suunnistuksesta sitten. Onneksi tähän asti kuitenkin aina olen loppuviimein päässyt perille. Se olis kamalaa jos joutuis kokonaan hukkaan!
Meiltä on riippumatto hukuksissa. Tyhmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti