puhhuijaa

sanoi nasu pokerinpeluussa... heko heko. Olotila väsynyt, katkipoikkirätti. Eilen meni melko myöhään sen kakun kanssa, tänään pitää viedä se. Kaveri lupasi tulla jeesaamaan. Onneksi. Jotenkin hermoilen, jos tarvii yksin tehdä tollasia juttuja.

Töissä oli melkoisen kiireinen ja tehokas päivä. Ihan kohta kotiin. Kakunvientikeikan jälkeen siskolle. Itse soitti ja kutsui keskimmäisen yhdeksänvuotissynttäreille. Yllätti, koska kutsu koski tosiaan meitä molempia. Ei ilmeisesti ollut niin tosissaan siinä mr S:n kanssa kiukuttelussa. Onneksi.

Nyt kiiruulla kotiin=)

sunbeamin tietotoimistosta, päivää

tentti oli "helppo", toisinsanoen sama tentti, jota olen opetellut ulkoa tässä jo hetken. Eli erittäin luultavasti läpi. Maanantain tentistä ei sitten mitään hajua, että mitä siihen pitäisi edes lukea/laskea. Että silleen. Mutta tosissaan nyt olis niin hilkulla tää valmistuminen että ihan hirvittää. Pitääkö sitten olla aikuinen ja vastuullinen ihminen, kun on INSINÖÖRI???

Eipäs nyt vielä intopiukeuduta. Eli ensi viikolla vasta saa tietää miten tän tytön käy.

Eilen täyttelin kakkupohjat, tänään pitää kuorruttaa niitä jollain. Ongelma on vaan koristelu, pää lyö ihan tyhjää! Kun morsian ei varsinaisesti toivonut yhtään mitään, niin ei oo kovin helppoa. Ajattelin ehkä jotain hyvin yksinkertaista, valkoinen sokerimassa ja ehkä alareunaan sinistä "nauhaa" (myös sokerimassasta). Lisäksi ehkä muutamia sinisiä ruusuja? Ei oo helppoo!!! Lisäksi mr S ei oo huomenna auttamassa kakkujen roudaamisessa ja asettelussa. Siitäkin iski ressinpoikanen. Eilen illalla mr S kysyi millaisen sormuksen mä haluaisin, enkä tiiä yhtään! Luulin tietäväni, mutta sitten kuitenkin... äääh. Jos nyt ensin hoitaisi tän hässäkän ja sitten miettis sormusta. Jotain kuitenkin haluan tohon sormeen, timanteilla mielellään kiitos!

tiedotusta lisää

poljin tänään töihin. Aikaa kului viistoista minuuttia. Ensimmäisenä päivänä kun poljin, tuo matka vei puoli tuntia. Eli aika on puolitettu. Tosta vaan kun parantaa, niin kohta oon nopeemmin kun bussilla!

Eilen kakkupohjat ei menny ihan nappiin. Tai, yks (vaan) meni pieleen. Siitä unohtui sokeri. Hups. Niin ja tietty piti polttaa sormensakin, kun ei vaan osaa olla ottamatta paljain sormin niitä kuumia uunipeltejä sieltä kuumasta uunista. Eli tänään vähän lisäjumppaa kakkujen takia, mutta onneksi ei pahasti.

väliaikatiedotusta

labrakurssi läpi!!! Torstaina tentti ja maanantaina vielä yksi. Eli tää "piinaviikko" jatkuukin arveltua pidempään. Mutta voi hyvää päivää, että helpotti tuo yksi läpi mennyt kurssi jo elämää kummasti! Nyt kotia kakunvääntöön, pikkupäikkärien jälkeen.

ihanan äveriästä

meillä kävi eilen siivooja. Ensimmäistä kertaa, ja mr S näytti miltei kädestä pitäen mitä siivouskeikkaan (kerran viikossa) kuuluu. Oli hieman vaivalloista istua vaan paikallaan kun toiset touhotti. Yritin olla poissa tieltä ja purra kieltä kun näin, miten mr S opasti siivoojaa vessan pesuun. Niin ja kyseessähän siis ei tosissaan ole mikään ammattisiivooja, vaan siskonpoika. Tehtiin diili. Se käy kerran viikossa siivoomassa, saa siitä palkan, jolla voi sitten ladata lisäpuheaikaa luuriinsa. Taitaa tyttöjen kanssa olla paljon asiaa, kun se puheaika aina niin kovin vauhdilla tuntuu hupenevan;).

Kerran viikossa täys siivous. Ei paha. Olo on kovinkin porvarillinen. No, saa nähdä kauan maksettu palkka innostaa teiniä siivoamiseen. Mutta kyllä sitä rahaa menee aina ja jotenkin kivempi se on muilla (mun mielestä) siivota. Että toivottavasti tää lähtis rullaamaan hyvin, niin saisi nauttia puhtaasta kodista joka maanantai-ilta.

Kaveri kävi tuomassa tavaransa, lähti puhumaan poikaystävänsä kanssa. Soitti puolenyön jälkeen myöhästyneensä vikasta bussista. Olis saanu mun puolesta mennä kotiinsa yöksi, mutta sillä sattui olemaan mun kotiavaimet, joissa myös pyörän avain. Mr S lähti kiltisti hakemaan tyttöä meille. Aamulla oli pakko herättää tyttö, kysyä, voinko viedä avaimet. Sanoi, että on sovittu ja menee kotiinsa, voin ottaa omat avaimeni. Luotto ei ole kauhean korkealla heidän parisuhteen kestävyyteen. No, aikuiset ihmiset, tekevät niinku tykkäävät. Jotenkin vierestä on niin helppo huudella ja osoitella mikä on pielessä.

Tänään illalla kakkupohjien leipomista. Laskut hieman kesken, että kuinka paljon/isoja pohjia pitääkään tehdä. Voisi työpäivää käyttää tehokkaasti ton miettimiseen;). Onneksi töissä hieman hiljaisempi päivä (töitähän olisi, mutta väsyttää ku pientä oravaa).

hiano viikko edessä

että eipä varmaankaan ihan kauheasti kerkeä mitään. Tänä aamuna käväisin siellä tentissä koululla. Jippiajee, ei ihan voittajaolo siitä hommasta. Nyt töissä ja pitää leipoa tuli perseen alla, koska neljältä on kampaaja. Torstaina toinen tentti ja perjantaiksi olisi yksi hääkakku vielä tehtävä. Tänään kaupasta aineet, huomenna pohjien tekoa, ylihuomenna täyttö ja sitten kokoominen jossain vaiheessa. Niin siihen tenttiinkin pitää vähän vilkuilla juttuja. Pää hajooooooooo!

Kaveri tulee tänään meille, erosotkuja siis vielä selvittelemään pääsee illalla. Pitäis varmaan perustaa joku sellanen "mr & mrs S:n erotalo". Kun kuitenkin tää olis nyt neljäs tapaus, joka meillä nuolee haavojaan. Että niin.

päivä uus

(huonosti) nukutun yön jälkeen ja auringon edelleen paistaessa ei voi olla epätoivoinen. Ajelin fillarilla töihin, kiirehtimättä, katsellen maisemia. Sireenit kukkii, voikukat kukkii, valkovuokot jne. Oli kaunista, aamukaste todella vahvana nurmikon päällä. Elämä jatkuu, vaikka välillä iskeekin epätoivo.

Mr S tuli illalla kotiin jostain duunijutusta. Sille tyrskin epätoivoani. Oli sitä mieltä, etten voi olla epätoivoinen. Epätoivoinen ei olisi saanut pyydystettyä moista adonista kuin mr S on. Epätoivoinen olisi tyytynyt Järkky-Jarkon kaltaisiin luusereihin. Sai mut edes vähän hymyilemään. Ja nukahtamaan hetkeksi.

Duunikaveri, jolle soitin eilen, oli ystävällään rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ilmeisesti ero tulossa poikaystävästä. Että sellasta taas vaihteeks.

Mietittiin mr S:n kanssa, että uskalletaanko alkaa rakentamaan. Että se on sellainen perinteinen "kaikki eroo viimeistään silloin" -paikka. Ei oikein kyetty näkemään sitä, että meillä kaatuis siihen. Kuitenkin ollaan kaikennäköistä koettu ja tehty. Puhuttu toisillemme ja terapeuteille. Kiukuteltu muutama remppaprojekti läpi, silti aina sovittu. Kerrottu suhteen alussa toisillemme kaikki töppäykset ja mokat, joita oli tullut tehtyä edellisissä suhteissa. Mr S joutui raukka aluksi vielä paikkailemaan mun avioeron haavoja. Jotka joissain tilanteissa tahtoo vieläkin nostaa päätään.

Niin ja jos en vielä kerennyt tuulettamaan, niin sain mun inssityöstä kolmosen! Siis juostenkustusta, kuusi vuotta myöhässä kirjoitetusta diipadaapalöpinästä opettaja antoi kolmosen!!! (arvostelu 1-5). Toisaalta, kirjoitin omasta mielestäni aika mielettömän hyvän kypsyysnäytteen, että sillä voi olla vaikutusta asiaan. Tai sitten opettaja oli vahvan lääkityksen alaisena tai auringonpistoksen saaneena arvostellessaan sitä työtä. Tää olis lähempänä kuin koskaan valmistumista. Nyt vaan joku, joka osaisi kertoa miten noita titrauslaskuja lasketaan, niin elämä helpottuis...