eilinen oli varsinainen ystävänpäivä... yksi itkupotku-lähe-sitten-ite-helvetti-mä-en-kestä-sua-just-nyt-oot-pässi -raivari ja ihan muuten vaan mökötystä ilmassa. Heräilitiin ihan rauhassa, syötiin aamupala ja luulin, että mennään shoppailemaan. No, avopilta tuli viesti ja kutsui meidät lounaalle. Päätettiin mennä (ilmainen ruoka kelpaa aina) vaikka julkisilla jouduttiinkin kulkemaan.

Kaveri soitti, että on isänsä kanssa meidän lähellä jossain talviriehassa. Ilma oli mitä ihanin, niin ajateltiin käydä ennen avopille lähtöä moikkaamassa kaveria. Siinä kun oli jo talvivermeet päällä, mr S kävi vielä vessassa, mulle tuli tuskahikikuuma ja myös kello raksutti aika vauhtia eteenpäin. Tuli sitten sanomista vähän puolin ja toisin. En kestä, että pitää sinkoilla vauhdilla edestakaisin, tiesin, millä bussilla piti lähteä sinne avopille ja tajusin, että kohta tulee kiire. No, päästiin kuitenkin lähtemään ja oli ihan ok, kivaa olla ulkona ja nauttia auringosta.

Päästiin avopille, tulivat katsastamaan meidän uuden kämpän (saatiin kyyti kotiin, jee) ja pääsin ajoissa nukkumaan.

Ei nyt oikein huvita mikään.

Audi luotettavuus

ja syy, miksi automme on nimetty "Paska":ksi. Eilinen parturikäynti oli erittäinkin onnistunut, Maarit oli oma ihana itsensä (tosin vaan vähän laihempi, eppaa) ja teki mulle aivan ihanan tukan. Niillä vaan ei toiminut korttilaite, joten soitin mr S:lle, että toisi mulle rahaa. (Tietenkin samalla noutaisi mut, ettei tarvitsisi käyttää niitä rakastamiani julkisia liikennevälineitä...). Anywho. Mr S vastasi, että hän tulee, jos vaan Paska suostuu liikkumaan sinne asti. Nyt Paska on joko Pukinmäen ABC:llä odottamassa hinausta tai jo hinattuna korjaamolla. Että sellaista. Enkä sitten välttynyt niiltä julkisilta liikennevälineiltä. Ajettiin junalla. No, onneksi se liikenne sentään jotenkuten toimii täälläpäin (mitä nyt VR välillä niitä junavuorojaan peruuttelee) joten päästiin nätisti kotiin.

En jaksanut sen sähläämisen ja säätämisen jälkeen enää mennä leffaan. Käytiin kodin vieressä olevassa pienessä eläintarvikepuodissa (jota ei oltu edes huomattu aiemmin) ja ostettiin Pacolle ruokaa ja suihkulähde. Jep. Meidän pikkuriiviöllä on oma suihkulähde. Toinen kaikenlisäksi osallistui häkin rymsteeraukseen oikein antaumuksella. Ei meinannut saada valmista, kun nokka piti tunkea joka ikiseen paikkaan. On kyllä kova sana toi vesisysteemi, onneksi ei pelkää sitä. Meni heti tutkimaan (ja tuhoamaan) hökötystä.

Mr S lähti töihin, mä rykäisen yhden raportin kasaan ja käyn sitten kaupasta etsimässä jotain kivaa huomiselle. Mr S:lle on vaan niin vaikee keksiä mitään lahjoja. Sillä on synttäritkin viikon päästä... No, shoppailemaan vaan. Niin ja tänään on siskon 40 -vuotissynttärit. Sellasta.

painajaisia

mainitsin, että oon nähnyt viime aikoina paljon unia. Tässäpä pari, jotka liittyy tähän päivään.

Mulla on aivan ihana kampaaja (siis eihän se mun ikioma oo, mutta kuitenkin) Maarit. Oon käynyt Maaritilla melkoisen monta vuotta. Se on välillä ollut äippärillä ja oon vaipunut epätoivoon ja masennukseen ja alkanut kasvattaan hiuksia pitkiksi ja luovuttanut jossain vaiheessa ja tilannut ajan joltakin muulta. Maarit on ollut viimeisen pari vuotta (taas) äippärillä ja oon melko tasaisin väliajoin soitellut, että milloinkohan mahtaisi palata. Nyt tammikuussa oli aloittanut työt taas. Mä varasin ajan jo pari viikkoa sitten ja siitä asti nähnyt kauheita painajaisia. Tänään on siis se päivä, kun pääsen Maaritin hellään huomaan ja juttelemaan kaikesta, mitä tässä on tapahtunut.

Heti sen jälkeen, kun olin varannut ajan, näin inhottavan painajaisen, ettei Maarit suostunut ollenkaan leikkaamaan mun hiuksia. Sanoi vaan, että sillä on oikeus valita asiakkaansa, eikä halua enää mua sen asiakkaaksi. (Ihan kamala painajainen!) Tänä aamuna (iltapäivästä siis meen parturiin) näin unta, että Maarit ei puhunut mulle mitään, ei värjännyt mun hiuksia vaan leikkas ne tosi nopeesti ja aika huonosti, rahasti eikä kuunnellut, kun yritin sönköttää, että mulla piti värjäyskin olla. Otti vaan seuraavan asiakkaan.

Sellasia painajaisia sitten. Ymmärtääköhän mun parturi Maarit, että se on mulle näin tärkee? Ajattelin käydä ostamassa sille vaikka jonkun suklaarasian tai jtn. Oon niin iloinen, että se tuli takaisin!

Tänään illalla mennään tsekkaamaan viereinen leffateatteri. Hyvin mr S pohjusti, hempeili illalla ja lupas laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, antaa mulle enemmän laatuaikaa ja blaa blaa. Tän puheen jälkeen sitten mainitsee, että "kai muistin sanoa, että oon menossa sitten lauantaiaamuna töihin". Että sellasta.

torstaita

hui kun onkin ollut kiireinen viikko. Siis töissä. Hetken hengähdys, leivät on jäähtymässä ja mulla välipala/lounasaika. Ihanaa, että ulkona on jo vähän valoa näkyvissä, vaikka kevät ja kesä tuntuu vielä ihan utopialta. Sinnepäin kuitenkin vahvasti ollaan matkalla!

Tänä aamuna törmäsin duunikaveriin rapussa. Nyt vaan on vähän hassua, kun en muista sen nimeä... pitää mennä vaklaamaan niiden ovesta sukunimi niin voi sitten työpuhelinluettelosta tarkistaa sen etunimen. Pitää ilmeisesti olla suurinpiirtein ihmisiksi (ihan kuin rellestäisin normaalisti hirveän paljon;)) ettei tuu valituksia. Asuu samassa kerroksessa, mutta ei olla ollenkaan seinänaapureita. Kyselin, että onko kuulunut piipitystä, mutta ei kuulemma. Hyvä juttu. Pacon iltahepulit on ollut aika äänekkäitä viime aikoina. Seinänaapuriin kuuluu ihan satavarmasti.

Toiveikas olo. Luulenpa, että jotakin kivaa on tulossa!

juttelua

mr S lähti käymään pomonsa luona, mä käväsin jo töissä. Koulujuttua en tänään kirjoittanut metriäkään, mutta mitäs sitten? Leikin Pacon kanssa (se lähinnä hyökkäilee mun käsille ja mä yritän opettaa sille sanan "ei" merkitystä). Tuossa ennen töihin lähtöä havaitsin tosissaan, että mitä hittoa tapahtui? Mä asuin lähellä keskustaa oikeinkin kivassa omistusasunnossa ("osakkeessa", mun mielestä niin huvittava termi), suhailin rt -varustellulla Audilla töihin, oikein kivan pikku porvarin tunnusmerkit täyttyi hianosti. Nyt asun vuokralla Espoon lähiössä, käytän julkista liikennettä (bussia, yäk, siellä kulkee rahvas). Iski vasta nyt tajuntaan. Äkkiä jotain muuta. Tunnustaudun olevani Håkanin lähiöstä lähtöisin oleva snobi. (Pahin mahdollinen)

Kävellessäni bussipysäkiltä kotiin päin, oli niin kylmä, että melkein naama jäätyi irti, jalkoja en juuri edes tuntenut, onneksi toimivat sentään. Eikä ole kovin pitkä tuo matka. Toivottavasti pahimmat pakkaset on jo takanapäin.

Yks pikkujuttu, joka vaan kuuluu mun mielestä jakaa: mä en tykkää tulppaaneista. En sitten yhtään. Äiti, jolla tänään oli synttärit, rakastaa niitä. Mä en voi sietää.

Sitten kävellessä myös tuli mieleen, että mun vanhin sisko täyttää muutaman vuoden päästä 50. Siis 50!!! Lueskelin tänään jotain naistenlehteä, jossa oli juttua vanhuksista ja hoitopaikoista sun muista. Mitäs jos ei olekaan ketään, sitten kun makaa päivät pitkät jossain dementiaosastolla kurat housuissa? Lähinnä lisääntymistä tarkoittaen. Mutta sitten hokasin. Mullahan on vaikka kuinka paljon nuorempi pikkusisko (kaikki 4 vuotta), joten ei mulla oo hätää. Pikkis hoitaa=)

Siinäpä tän illan mietteet, nyt nukkumaan. Viime aikoina ollut ihan hulluja unia. Niistä ehkä lisää joskus. Tilaukseen joku kiva uni.

aika ei riitä

tuntuu taas siltä, että tekemistä olisi niin paljon, ettei mitään järkeä. Joten mitä mä teen? Lamaannun täysin, enkä tee juuri mitään. Sillähän se sitten suttaantuu... (EI).

Joskus mr S yritti selittää mulle, miksi aikuisena aika tuntuu kiihtyvän. Koska sitä vertaa jo elettyyn, eli jos on elänyt vasta vähän aikaa, tuntuu siltä, että aikaa on vaikka kuinka. Mitä vanhempi on, sitä nopeammin aika vaan sujahtaa ohi. En muista nyt, miten se sen selitti, mutta ihan oli järkeenkäypä juttu. Kohta mä en vaan enää pysy perässä, jos tätä tahtia menee ja vielä kiihtyy tästä.

Tänään lähden ajoissa töistä ja otan pikku torkut. Sitten kaksi tuntia projektien kirjoittamista (ne pitäis saada tolla valmiiks), illalla käväisemään vielä töissä ja äääääh.

Jep jep, eipä sen kummempia tänään.

hekotusta

mr Paco Pacolainen oli eilen suunnattoman kiukkuinen mr S:lle, koska tämä suvaitsi saapua vasta ihan lähellä Paco Pacolaisen nukkumaanmenoaikaa kotiin. EIKÄ mr S edes leikkinyt mr Paco Pacolaisen kanssa, vaikka Paco kovasti yrittikin. Oli kuulemma tärkeä työpuhelu. No, Paco keksi koston. Hekotin varmaan viis minuuttia sen jälkeen.

(Voi kun ois saanut kuvan otettua)

Herra Paco Pacolainen puraisi ihan kunnolla mr S:ää nännistä. Mitäs oli leikkimättä puhelimessa eikä kiinnittänyt huomiota. Niin ja myös ilman paitaa... Siitäs sai =)