tyttöilta

tänään! Ihan kahestaan pikkusiskon kanssa, voidaan päivittää ne asiat, joita ei sähköpostitse tule sanottua. Pitänee myös kouluttaa pikkusiskoa Pacon kiinniotossa, jotta voidaan rauhassa lähteä joulureissuun. Linnun hoitajasta/hoitamisesta tuli pientä sanomista, mutta se on onneksi jo ohi.

Ostin eilen tosiaan koko konkkaronkan kaikki (melkein) lahjat! Kuinka helppoa oliskaan, jos olis vaan yks tai kaks siskoa/veljeä? Sain kyllä jonkin verran tunnustusta mr S:ltä, oli helpottunut siitä, ettei tarvitse miettiä noita lahjajuttuja kaiken muun härdellibordellin lisäksi. Mulle olis parasta olla hyvät lahjat! Sen verran oon nyt sykkiny noiden kaikkien läheisten (eikä välttämättä edes mulle niin läheisten) ihmisten lahjojen kanssa. Tänään viimoinen rutistus. Kyllä mä sen vielä kestän. Saa sitten illalla vaan rauhottua, rupatella, syöpötellä ja vaikka lauleskella.

Tänään muuten tehdään kämpästä kaupat! Viimeksi kun oli tällainen kaupantekopäivä, käytiin neljä kertaa ulkona syömässä (kunnon aamupala, lounas, välipala, päivällinen). Tänään en edes nää mr S:ää. (välittäjä hoitaa kaupanteot meidän puolesta, kun on vähän muita kiireitä tässä...)
No, kunhan rahat tulee tilille, niin ei haitta.

Siitä puheenollen, pitääkin mennä maksamaan laskuja...

vaakalentoa

ja erittäin vauhdikasta sellaista ollut tässä ihan liian kauan. En oikeestaan jaksais enää odottaa joulun matkaa, vaan olemista ja möllöttämistä. Budapest odottaa=) Vielä vajaa viikko pitää jaksaa säntäillä.

Enää pari punkkupulloa ja kaikki lahjukset on pulkassa. Loistavaa. Nyt paketointipuuhiin. Toivottavasti paperit riittää...

ihan dejavu

nimittäin maanantailta tän päivän tentti. Eli lähinnä katsoin ihmeissäni paperia, että mitä hittoa? Kuka tällaista tekee käsin. Mä syötän nää tiedot vaan taulukoihin ja voila; tuloksia tulee. Eikä tartte miettiä.

Opettaja ei meinannut uskoa, että nyt on ihan oikeasti kiinni vaan hänen iki-ihanasta epäorgaanisen kurssistaan mun valmistuminen. Miten voikaan olla tollainen jäärä (jonka tenttien läpipääsyprosentit haluisin todella tietää).

Hillitön päänsärky, pitäis säntäillä sinnetännejatonne. Melko rauhallisesti silti hengaan vielä tässä koneella... Pikkusisko on ihan kohtsillään maassa! Ennen jännittävää jälleennäkemistä pitää vielä käydä katsastamassa yksi kämppä Leppävaarassa. Ei olis yhtään huonompi vaihtoehto.?

kodittomuutta, koulujuttuja ja ketutusta

joku pentele osti sen kämpän täyteen hintaan. Aikamoista. Pitää ilmeisesti alkaa etsiä jotain tilalle. Kuukausi tai jotain sinnepäin aikaa etsiä uus koti/väliaikainen kämppä.

Tentti meni tai ei mennyt. Lähinnä ei mennyt. Kävin koulusihteerin kanssa keskustelemassa opinnoista, enää tää yks puserrus ois jäljellä. Keskiviikkona menen opettajan kanssa juttelemaan, että miten prkl tän kurssin saa läpi??? Muuten, oli melkoisen kiva yllätys saada tietää, että olen yhden tentin päässyt läpi (vuonna 2006), jota olen sen jälkeen pariinkin otteeseen muistaakseni käynyt pakertamassa. Eli hieno juttu. Ei harmita sitten ollenkaan. Ristiriitaisia juttuja nää. Toisaalta ihan jees, että on edes joku osa läpi tosta kurssikokonaisuudesta, mutta miks ihmeessä se opettaja ei oo muistanut mainita asiasta?

Vähän pöllämystynyt olo nyt kyllä kaikinpuolin.

sunnuntai-illan uupumus

eikä edes jaksa välittää huomisesta tentistä. Se menee, tai siis mä meen tekemään sen, ja se vaan menee jos on mennäkseen. Ehkä sen verran jaksan, että sentään muistan pakata laskimen ja penaalin mukaan. Jotenkin luovuttanut olo. Eilinen meni vielä melko pitkälti sängynpohjalla. Tänään käytiin ostoksilla (koska kämpässä oli näyttö ja lähdettiin pois alta). Lähes kaikille kakaroille on nyt lahjukset ostettu. Muutamia pikkujuttuja (kuten n. 45 joulukorttia) vielä kokonaan kesken. Jossain vaiheessa marraskuuta selaillessani keitto/leipomuskirjojani innostuin ja taisin mainita jotain itse/omatehdyistä nameista tms. Ei tuu tapahtuun.

Puhkipoikki olo. Näytöllä oli ollut 15 ihmistä. Melko vähän. Kolme kuulemma oli ollut kiinnostuneita, mutta eipä oo yhtään tarjousta vielä kuulunut. Katellaan sitten joulun jälkeen. Tai jtn.

Ostettiin Pacolle lisää leluja. Se on ehkä hemmotelluin papukaija ikinä. Oli kuulemma ollut nätisti ja hiljaa näytön ajan. Hyvä.

Silitin äsken melko kasan ja nyt on niin hyvä tuoksu täällä kotona. Olis varmaan pitänyt silittää ennen näyttöä. Jonkin tutkimuksen mukaan silittämisen tuoksu on toiseksi tai kolmanneksi miellyttävin. (niin turhaa tietoa taas, miksen voi muistaa vaikka Lambert-Beerin lakia, siitä voisi olla huomenna hyötyä!!!!)

Muuten, kolme yötä mun henkilökohtaiseen jouluun on! Pikkusiskolisko tulee jo keskiviikkona!!!!!!!!!!! Ikävä. Ja taas valmiiks itken sitä, että se lähtee kohta taas jo takaisin. Miksei voi vaan nauttia hetkestä?

miehet...

toi yks kuorsaa tuolla, mä vaan taas piristyin iltajumpasta... Vaikka meinasin kyllä kuolla, ei ton ikäisen ukon pitäis enää jaksaa tommoista tahtia. Varsinkaan kun mä oon vielä kipeenä!

Se toi mulle paljon tuliaisia. Oppi parista viime kerrasta, että tuliaiset tekee mut iloiseks --> ei tuliaisia --> kiukkuiseksi. Toi melkein kilon pingviinisalmiakkia "voksenlakrids, inge bjarnlakrids". Muistaakseni noissa on suurin sallittu salmiakkipitoisuus (joka siis on 7%) (mun pää kerää juurikin tällaista elintärkeetä tietoa, ei suinkaan voi muistaa epäorgaanisen kaavoja, prkl!) Fisua toi myöskin lekan, sekä jotain muuta salmiakkikossuntapaista. Lisäksi jotain norjalaisia kakkusia, joissa sisällä kanelia ja sokeria. Niin ja pikkupullon punkkua lentokoneesta.

Ihmisiä on rampannu tätä kämppää kattomassa. Ostaisivat pois kuleksimasta! Ei jaksa pitää tätä tällaisessa kunnossa viikkotolkulla. Joutuu oikeesti siivoomaan jälkensä! Kamalaa!

Kai se pitää mennä sänkyyn pyörimään, jos vaikka uni yllättäis...

toivottavasti ei enneuni

näin nimittäin unta, että olin lentokoneessa (jonka piti olla oikeasti metro...). Lentokone lenteli todella matalalla ja lentoemo hölötti koko ajan, "älkää kauheasti katselko maisemia, tässä kohtaa on todella paljon ihan normaaleja lento-onnettomuuden merkkejä joka puolella, irtoraajoja, ruumiita...". Muutenhan olisi ollut ihan hassu uni, mutta kun tuo miekkonen lähti juuri lentokentälle. Käy tänään Norjassa.

Loppuosa unesta oli vaan hassu. Olin ollut yön pois kotoa (lapsuudensellaisesta) ja tulin kuuden aikoihin takaisin. Vain isä ja pikkusisko oli paikalla. Salaa piti siis hiipiä kotiin takaisin. Isä oli juuri suihkussa, pikkusisko nukkui mun volttisängyssä. Herätin sen, käskin omaan sänkyyn takaisin ja kiitin onnea siitä, etten jäänyt kiinni tästä pikkuisesta yöretkestä.

Jep, ölisen ihan höpöjä, mutta kun on ääni ihan pois, ei voi puhua juuri mitään. Pakko jonnekin saada höpötettyä.

Eilen tuli yksi tarjous kämpästä, mutta eipä sitä hyväksytty. Helppoa olla ronkeli, kun ei oo mikään pakko muuttaa edes pois tästä=)

Ei nukuttaisi yhtään. Kai pitää yrittää vaan mennä takaisin sänkyyn. Mutta ei mitään unia enää, kiitos. Tai jos tuleekin jotain, niin vaan ihania, vaaleanpunaisia hattaraunia.