paniikinpoikasta ilmassa

tänään (jo ennen kun kämppä on missään virallisesti myynnissä) on jo kolme näyttöä, huomenna muistaakseni kaksi. Mitä jos tää meneekin, eikä meillä ole mitään, minne muuttaa??? Toisaalta, sama tilanne oli parisen vuotta sitten ja silloin tää löydettiin, täysin raatona. Tätä kyllä tulee ikävä, mutta jossain se on se meidän ikioma, täydellinen koti. Jos ei oo, niin sitten tehdään (taas) sellainen!

Hieman ehkä hätäilen turhia, pitää olla hiukka pipi päästään, jos niin paljon suostuu tästä maksamaan, mitä pyydetään... mutta jos sittenkin?

Niin joo, Paco keksi yks päivä mennä kulhoon. Ei sanonut mitään, kuului vaan rapistelua, kun ei enää päässytkään ulos sieltä. Ehkä oppi tästä yhdestä kerrasta? (ja me ihanat omistajat ei autettu, vaan kaivettiin kameraa ja kännykameraa esiin, että varmasti saadaan ikuistettua tää hetki =))

karhunpoika sairastaa

iski kun salama kirkkaalta taivaalta; kurkkukipu, vilunväristykset, ääni pois, kaikkia lihaksia särkee, silmiin sattuu, ei henki kulje kunnolla. Eli peiton alle ja kuumaa juomaan... ei ole kivaa olla kipeä. Varsinkin kun ne Puolasta ostetut siniset ihmetehopillerit loppu! Nyt on pakko vaan vetää buranaa, panadolia, finrexiniä ja mitä tuolta kaapista nyt löytyykään...

uusia tuulia

tänään laitetaan kämppä myyntiin, eikä ole mitään tilalle. Toivon ja samalla pelkään, että tää menee! Myyntikuvat: kämppä

Pyyntihinta on posketon, mutta ihan välittäjä tätä alkaa myymään. Jolla siis luulisi olevan jotain vinkkiä hintatasosta.

Jänskättää!

maanantai

odottelen vaan, että kehtaisi jo lähteä pois töistä... teeskentelen tekeväni kaikenlaista, vaikka tämän päivän saldo taitaa olla aika nihkeä.

Yritin sinnitellä, etten kävisi ostamassa mitään hyvää, kotona odottaa porkkanakakkua (NAM). En muuten saanut ammattikoulussa tehdä kyseistä kakkua kuin pari hassua kertaa, koska siitä ei tainnut jäädä paljon myytävää mun "maistamisten" jälkeen. On yks mun ihan herkku. Mutta kuitenkin kävin vielä ostamassa pikku karkkipussin. Oon ihan toivoton. No, lihavat on lepposii.

Lauantai meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt hieman hutera olo siellä katorajassa tapettia pois rapsutellessa oli välillä. Niin, siis perjantaikin meni ihan kivasti. Tosin, olin kolarissa! Taksin kylkeen pamautti joku, onneksi suht hiljaisella vauhdilla. Sitä pitäisi vielä vähän setviä, kun kuski laittoi meidät pihalle, ensin tosin rahastettuaan, eikä tilannut edes uutta autoa tilalle. Eikä ottanut kenenkään yhteystietoja ylös. No, mr S otti hoitaakseen sen reklamoinnin. (vaikkei siis edes ollut kys. kyydissä mukana.) Se vaan on niin hyvä tollasissa asioissa. Mä oon aina liika kiltti.

Lauantaina tapasin myös uuden ihmisen! Oli oikein suloinen poikavauva, jolla on äärimmäisen ylpeät vanhemmat. Tästä(kin) vauvasta tulee siis yksi kummilapsi meille.

Eilen porkkanakakun syömisen lisäksi siivottiin oikein isolla kädellä. Otettiin siis kämpästä myyntikuvat. Laitoin myös vähän sen jälkeen joulujuttuja, mutta kovin hillityllä kädellä =(

laiska, laiskempi, minä

tänään en ole tehnyt töissä mitään. Siis miksköhän edes raahauduin tänne? Ihan kohta lähen kotiin ja viideksi takaisin, kun on pikkujoulut. Jännittää kovin, mahdunko siihen mekkoon. Eilenkin meni hampparilinjalla, kun vaan teki niin paljon mieli. Eli siis kotiin --> päikkärit --> laittautuminen (johon voi kuulua tai olla kuulumatta hieman sihijuomaa) --> pikkujouluilemaan. Mr S lupasi heittää mut, kivaa. Ei tartte ottaa jotain ihme vaihtokenkähässäköitä mukaan. Pikku ongelma on, että haluisin laittaa peep toe -korkkarit, mutta kun ei oo niihin sopivia (siis varpaiden kohdalta avonaisia) sukkahousuja.

Nyt läks. Huomenna siskonperheen uudessa kämpässä talkoot??? huui.

dreaming of a white christmas

onneksi tänään sentään on pakkasta, heti piristää kun ei joudu vesisateessa kulkemaan. Joululaulut lähti tänään soittoon=) eilen illalla mr S oli laittanut oveen joulukranssin, pitää laittaa kohta kortit. Tykkään joulusta! Kun vaan olis aikaa touhuilla kaikkea...

Huomenna duunin pikkujoulut. Odotan kauhulla, innolla ja jännityksellä. Kohta lähden parturiin, jos vaikka tekis jotain kivaa tälle pehkolle vaihteeks. Niin ja huomiselle on uus mekko ja kaikkee. Jos en syö mitään, niin mahdunkin siihen ;)

vauvoja, vauvoja, joululahjoja, vauvoja

kaveripariskunta on synnytyslaitoksella (juurikin he, joita muutettiin viikonloppuna), onneksi piti tyttö jalkansa ristissä muuton ajan =) jännittävää. Lähinnä jännittää se, miten kaveri, joka on jopa asunut meidän kanssa vuoden verran, muuttuu, vai muuttuuko. Kai isyys kuitenkin jotain tekee ihmiselle??

Siskon kaveri oli myös saanut vauvan eilen (blogikyttään kyseistä hauskaa ihmistä). On se kumma, että jo kuusi vuotta mua nuoremmat synnyttelee vauvoja ihan tosta noin vaan. Eihän ne vielä voi, kun ne on ite ihan lapsia... mäkin olen hädintuskin täysi-ikäinen. Katoaakohan tää ikuisen nuoruuden harha jossain vaiheessa?

Kävin shopauttamassa jotain joululahjoja, lähinnä tarttui lemmikeille lahjat mukaan. No, tuli mr S:llekin jotain ostettua. Kaikkea hyödyllistä yritän keksiä, kun ei kuulemma tuhlata tänä vuonna rahaa.

Paco paskaperse tekee tuhoa keittiössä... syö suoraan pelliltä pannarinjämiä. On kyllä yks lentävä rotta toi yksilö. Kaikkea pitää maistaa... yks päivä maistoi myös nestesaippuaa. Eipä taida saippua enää päästä ruokalistalle=)

Pian syntyvälle vauvalle ostin pikkuruisen bodyn, jossa teksti "my first christmas" sekä pienenpienet töppöset. Vauvan äiti on ihan jouluhullu, joten pitäähän pojalla olla oma joulubody heti kättelyssä!

Shoppailu on rankkaa, mutten voisi kuvitellakaan vaan klikkailevani jostain nettikaupasta jotain, asioita pitää päästä hypistelemään, tunnustelemaan, haistelemaan.

Ihan pian nukkumaan, töissä taas hullu loppuviikko tiedossa. Tyhmänä olen lykännyt liikaa asioita huomiselle. No, pitää aloittaa vaan työpäivä ajoissa.