keskiviikko 11. marraskuuta 2009

itsetunnon romahdus

törmäsin tänään erittäin kauniiseen naiseen, joka oli kaikenlisäksi erittäin laiha ja myös vaikutti mukavalta. Jouduin raapimaan itseäni jostain mudista, kun kuulin, että nainen oli juuri tullut äitiyslomalta töihin... niin hoikka, niin kaunis, niin hyvinvoivan oloinen. Mä en pysty pitämään itseäni kasassa, kuosissa, kauniina, hoikkana. Edes ilman lasta. Plääh, tuli ihan tyhmä fiilis.

Tänään huono olo jatkuu, pitäis ravata täällä töissä iltaan asti ja huomenna aikaisin takaisin. Välillä kyllä pakko käydä kotosalla lepuuttamassa. Ei hyvä juttu, kun on kuitenkin hiukka kipee olo. Ens viikolle tuli taas nakkia niin että ei mitään järkeä.

ehkä tää taas tästä... onneksi sentään mr S tulee tänään kotiin, ehkä sillä on jotain kivoja tuliaisia!?!?!?

tiistai 10. marraskuuta 2009

tiistain toivottomat turinat

tää päivä ei lopu ikinä! Oon ollut jo ainakin seitsemäntoista tuntia töissä eikä vielä ole edes ruokis!!! Päätä särkee, kurkku on kipee, jäseniä kolottaa. Eli hiphurraa, taitaa olla ihana räkätauti olla tuloillaan. Ei oo nyt ihan huippu olo =(

eilen taas vedettiin pizzaa naamaan... mun maha on ihan hillittömän kokoinen, varmaan isompi kuin joillain raskaanaolevien (viimeisillään) ihmisten keskimääräiset mahat. Silti mätän ja ahdan. Inhotuskin vielä kaupan päälle. Sääkin on kuin morsian... loskapaskaa, joka kohta varmaan jäätyy ja saan raapia auton jostain ikiroudasta esiin iltapäivällä. ÄÄÄÄÄH!!!!

kiitoksia ja anteeksi.

maanantai 9. marraskuuta 2009

hunninko jatkukoot

mr S lähti tänä aamuna taas reissuun. Oli pakko syödä täällä töissä ihan oikea ruoka, kun ehkä torstaina saa kotona seuraavaksi ruokaa? En oikeesti oo näin avuton, ei vaan huvita yksin. Sitäpaitsi, me Pacon kanssa eletään vallan mainiosti juustosiipaleilla, säilykekurkuilla ja vadelmavichyllä. Tosin noi säilykekurkut ei oo vielä ainakaan ollu Pacon lemppariruokalistalla. Vaikka kyllä lokkii kaikkea, mitä ihmiset vaan sattuu syömään.

Ravattiin eilen isejä läpi. Jätin kyllä viimeisen reissun väliin (mr S:n biologinen isä) kun alkoi olemaan jo niin hirveä ähky ja hedari. Tuli silti ahdettua ja ihan liikaa. Iltapalaa piti kuitenkin vielä syödä kun mr S niin kiltisti teki. (josta tuli mieleeni, että mulla jäi jonkin verran vielä sinihomejuustoa kaappiin... ja on siellä pipareitakin. Eli tän illan ruoka plakkarissa=)). Illalla vakavaa puhetta. Olen liian negatiivinen, mikään ei ole hyvin. No ei ole ei, kun ressaa ihan ylettömästi noi tentit ja koulujutut muutenkin. Enkä oikeesti ole edes tyhmä, vaan ylettömän laiska ihminen. Eilen illalla hieman katoin noita epäorgaanisen tenttikysymyksiä, tein jopa oivalluksia. Oli ihan jees. Nyt vaan pitää muistaa ne oivallukset vielä pari viikkoa...

Töitä pitää ilmeisesti välillä tehdä, meni jo hermo tohon yhteen riivinrautaan... suljen korvani ja meen mun onnelliseen paikkaan... vaaleanvihreänurmikko, vaaleanvihreänurmikko....

torstai 5. marraskuuta 2009

väärä valinta?

tällä hetkellä tuntuu, että tää työ on jotain ihan muuta, kuin mitä halusin ja etsin. Nyt vaan PITÄÄ saada se koulu loppuun!!!

Ulkona sataa lunta/räntää ja talvi yllätti taas autoilijat... eli normaali kahdeksan minuutin ajomatka töihin kesti n. 20 min. Urpoja autoilijoita. Minähän siis olen täydellinen kuski!

Mr S soitti eilen, sanoi menevänsä suoraan kentältä pomonsa luokse (ylläri ylläri) ja että arvon herra sitten pitäisi hakea sieltä joskus iltasella. Sillä on niin paras olla jotain kivaa mulle. Mökötän, kun ei haluu mua nähä=(

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

hunninko

jos mr S olisi vielä pidempään poissa, alkoholisoituisin, velkaantuisin, lihoisin, luultavasti lopettaisin työnteon, meikkaamisen, peseytymisen. Se lähti lauantaina ja sen jälkeen oon tuhlannut ylettömästi rahaa jota mulla siis ei ole, hädin tuskin jaksanut meikata aamulla, vaatevalinnat on ollut mukavuuden mukaan valittuja. Tänään syötiin Pacon kanssa pizzaa. Kotipizzalla on ylettömän kätevä nettitilaussysteemi. Niin ja toi lintu kuolis sydäriin alta aikayksikön. Meen nukkumaan ennen kymmentä, mutten jaksa kuitenkaan herätä aamulla ajoissa. Lintsaan kaikesta, möllötän vaan sohvalla. Tänäänkin olisi ollut kuoro. En mennyt. Väsytti liikaa, mutten kuitenkaan saanut aikaiseksi edes nukkua päikkäreitä. Eilen illalla juopoteltiin Pacon kanssa yks tölkki lonkeroa. Niin, toi lintukin alkoholisoituis mun seurassa. Ei viikolla saa juoda alkoholipitoisia juomia! (mutta se oli vaan yks...)

Onneks mr S tulee huomenna kotiin! (Ens viikon alun se on taas poissa, apua!) Eiköhän tässä ollu syntilistaa kylliksi, nyt meen nukkumaan.

maanantai 2. marraskuuta 2009

huono olotila + dementia

ruoka ei maistunut. Lounastauko töissä. Sääli heittää ruokaa roskiin, mutta kun ei vaan uponnut. Tämä viikko töissä analyysien opettelua (lähinnä pipetointia ja punnausta). Ihan kivaa vaihtelua.

Kävin aamulla siellä ultrassa, kaikki on kuulemma ok. Ei näkynyt mitään kummallista. Torstaina vielä lääkäri soittaa tulokset noista verikokeista. Enpä oikein usko, että niissäkään näkyy mitään. Vähän huono olo, krapula näemmä päätti tulla vasta tänään. Onneksi tiedossa suhteellisen rauhallinen päivä töissä. Kotona sitten pänttäämistä ja Pacon kanssa leikkimistä. Sillä muuten lähti lähes koko pyrstö irti tuossa viime viikolla... jäi oven väliin. On nyt vähän säälittävän näköinen, kun yrittää tasapainotella tai jarrutella lentoansa, kyllä sillä pyrstöllä on aika paljon tekemistä. Onneksi kasvaa takaisin.

Dementia on sen takia, että olin unohtanut lauantain e-pillerin. Sunnuntai-illalla muistin, että sellasiakin pitää vielä syödä. Tottakai aloin jo panikoimaan. Ei nyt mitään kakaraa! Toivottavasti ei ollut niin kohtalokas unohdus.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

ikävä

miekkosta, joka lähti vasta eilen reissuun. Ei oikein osaa tehdä täällä kotona mitään. Pyörii ympyrää, siirtelee tavaroita, ei oikein voi olla paikallaan. Levoton. Eilen olin kaverin luona viettämässä iltaa, oli ihan kivaa. Morkkis on kyllä melkoinen... Miksi silloin kun vähän ottaa huikkaa, ei ole ikinä köyhä eikä kipeä. Tarjoaa kaikille, vaikka oikeesti siihen ei olis varaa. Yritänköhän mä jotenkin ostaa kavereita? Tykätkää musta, koska tarjoon teille. Lapsena oli aina se, jolla ei ollut kivoja leluja, ei barbeja, ei leegoja. Kai nyt kun on kuitenkin rahaa ostaa jotain, niin pitää ottaa se takaisin. Leikkikää mun kanssa, mä oon kiva... kun ostan juomisia. Sekavaa, mutta aika totta.

Törmäsin kaverin ex-mieheen. Jotenkin säälin sitä, sillä edelleen sormus sormessa, teki mieli sanoa, että nyt meet eteenpäin ja unohdat, sun ex-vaimos on jo uuden poikaystävänsä kanssa viettämässä lomaviikkoaan. Eihän sellasta voi tehdä. No, ei voinut muuta sanoa, kuin että kyllä se siitä. Yritä jaksaa.

Just tulin lähikinkistä, avoppi tarjos ruoan. Oli hyvää ja tuli ahdettua. Huomenna labraan, ottavat jotain tulehdusarvoja ja ultraavat ylävatsan. Kuulemma ei kuuluisi olla niin arka (työterveyslääkäri runnoi mun vatsaa ja ihmetteli, että se sattui). No, tutkikaa pois. Ainut homma on, että katsovat uudestaan maksa-arvot. Eilinen (tämän päivän puolelle jatkunut) juopottelu ei varmasti ainakaan jeesaa asiaa.

Mr S soitteli, ei ollut näkynyt pupun pupua. (on siis metsällä) ja onneksi eilinen aamu käytettiin tehokkaasti etsimällä liipaisinlukon avainta, (kääntäen koko kämppä ylösalaisin) kun oli saanut avattua saksenkärjillä kolmessa sekunnissa kyseisen lukon. Jep. Rokulipäivä jatkukoon...