Tänään tein ystävän

ja joo, en leiponut itselleni ystävää, vaan en vaan osaa suomen kieltä (vaikka varsinainen kielipoliisi/pilkunnussija minussa nostaa säännöllisin väliajoin rumaa päätään).

Oli tänään koulutuspäivä. Melko yksinäisenä reppanana yritin pysyä hereillä. Siinä melko huonosti onnistuen. Ekalla kahvitauolla vaihdoin pari sanaa vessajonossa yhden tytön kanssa. Lounastauon alkaessa yritin tuloksetta huhuilla, että missä täällä olisi ruokala (koulutus oli eri rakennuksessa, jossa normaalisti työskentelen). Tämä vessajonotyttö nappasi mut mukaansa, mentiin yliopiston rakennukselle syömään. Tuntui, etten ole aikoihin jutellut kenenkään kanssa. Se tyttörukka sai kuulla sellaisen puheripulin, ettei mitään järkeä. No, ehkä annoin hänenkin hieman puhua... Ollaan samassa yläorganisaatiossa, mutta ei olla törmätty aiemmin. Harmi vaan, että tää tyttö jää tammikuussa äitiyslomalle. Ihan päätöntä, että kaikki vaan lisääntyy. Koulutuksen päätteeksi vielä sovittiin, että mennään joku päivä yhdessä lounaalle. Se olisi mukavaa vaihtelua siihen, että syö koneensa ääressä nuudelia ja tonnikalaa... En edes tykkää tonnikalasta.

Tänään oli kuoroharjoitukset, ihan mukavaa, paitsi että ehkä hieman liikaa virsityyppisiä ratkaisuja. Pääasia, että saa laulaa. Vaikeeta vaan näin pitkän ajan jälkeen yrittää laulaa alttoa, kun se melodia puskee väkisin läpi.

Nyt pitää viilata kynnet.

leipuri hiiva

se asuu.... eilen tein porkkana-omena-muffinsseja (ensimmäistä kertaa muffinssivuoka käytössä), nyt vuorossa on briossi. Iski innostus. Eipä ole aikoihin iskenytkään. Tuli, kun selailin kaikkia mun leivontakirjoja (niitä ei ole ihan vähän...) etsien briossin reseptiä. Ei löytynyt kirjoista, mutta onneksi on internetti!

Paco on rakastunut mun oikeaan käteen. Yrittää bylsiä sitä... se on vasta ihan vauva, ei sen vielä pitäis noin käyttäytyä. Kauhulla odotan ensi kevättä, kuulemma keväisin alkaa linnuilla yleensä sellainen rumba että oksat pois.

Eilisten leipomusten tuhoamisessa tuli auttamaan mr S:n veli ja sen vaimo. Sekä niiden koira. Paco ei oikein tykännyt koirasta...kauhee hälytyshuuto päällä. Onneksi rauhottu aika nopeesti ja sitten alkoikin härnäämään koiraa. Lenteli häkissä niin, että koira meni sekaisin...

Tää jatkais leipomista ny

maanantain jatkoa

vähän aikaa sitten tuli viesti. Poika syntynyt, mittoja ei vielä otettu. Kaikki voivat hyvin. Kolmannen kerran äiti mun ikäisenä! Alan epäillä, että olen liian vanha lisääntymään.

maanantai

paha olo puhuttiin tai vaiettiin pois. Eilen käytiin moikkaamassa kaveria, jolla oli laskettu aika viime torstaina. Kolmas lapsi, joten ei ollut hätiä mitiä. Pelkäsi vaan, kun edellinen kakara oli melkein viisikiloinen syntyessään, että kuinkakohan iso tästä tulee, jos kauan vielä köllöttelee kasvamassa masussa. Siellä suunnalla kun oltiin, käväistiin myös syömässä toisen kaveripariskunnan kanssa, joilla laskettu aika joulukuun alussa. Olivat myyneet yksiönsä ja kuukauden päästä pitäisi olla tyhjänä. Uutta kotia etsivät kovasti. Toivottavasti löytävät omansa.

Lauantaina kummipoika kävi vanhempiensa kanssa kylässä. Han hoppade o danssade på bordet=). Tuon ikäiseltä vielä sallittakoon ;) (kolmekuukautinen kuolakone). Käytiin vielä puoliltaöin leffassa (miten mr S tietääkään niin hyvin, miten mut saa leppymään?). Katsottiin kolmiulotteisena Disneyn Up. Joutui hieman tirauttamaan kyyneleitä, ihanaa.

Eilen aamulla köllöteltiin, sain nimpparilahjaksi ihanan villakangastakin (pitäisiköhän kuvata joskus tänne jotain, kun tosissaan sen kamerankin sain...) yritettiin pitää yhtä hyperaktiivista riiviölintua edes jonkinlaisessa kurissa. Ei onnistuttu siinä. ADHD lintu... mutta niin ihana kuitenkin.

Eilen illalla kävin siskolla. Äiti ja toinen siskokin olivat siellä, syötiin ähkyksi asti, jouduin hermostumaan hieman kun äiti meinasi varastaa uuden takin, rasituin toisen siskon asunnolle asettamista vaatimuksista... Heillä on kolme lasta, jotka elävät meidän vierashuoneen kokoisessa huoneessa kolmistaan. Silti sisko ja sen mies odottavat jotain ihmettä tapahtuvaksi ja että löytäisivät uuden rivitalon päädyn, jossa on iso piha, yli sata neliötä tilaa kämpässä, iiiiso avokeittiö, tietenkin Helsingistä, eikä miltä tahansa alueelta, alle kahdellasadallatuhannella. Tekisi välillä mieli ravistella. Ne lapset tulee hulluksi siellä pikkukopissa keskenään. Kuitenkin sen verran eri-ikäiset, että alkaa olemaan jo eri rytmit nukkumaanmenoille sun muille. No, omatpahan ovat... Hermostuin taas. Rauhotun nyt.

Töissä yritän etsiä briossireseptiä=)

Kaikki ei olekaan hyvin

paha sanaharkka eilen. Jossain vaiheessa sanomisia mentiin jo sille asteelle, että mitkä tavarat on kummankin, eron sattuessa. Ei tosissaan, mutta silti... Mr S haluaa tosissaan laittaa elämäntavat remonttiin ja lopettaa ylettömän mässäilyn/muut paheet joita harrastetaan. Ihmisillä on vakiomäärä paheita. Mun mielestä. Kun se paasaa tästä asiasta (ei ollut ensimmäinen kerta), mulle tulee fyysisesti paha olo, haluan mennä oksentamaan. Tuntuu, että mä olen maailman läskein ja rumin ihminen. Haluan lopettaa syömisen. Eikä sen pitäisi kovin vaikeaa olla, oonhan mä tehnyt sen jo kaksi kertaa aiemmin...

Pitää alkaa liikkua päivittäin, syödä terveellisesti ja vähän, mistä mä sitten nautin? Ei enää nautinnollisia päikkäreitä, ei herkuttelua. Jos vielä yrittää ehdottaa jotain absolutistiksi ryhtymistä, niin joo saa olla ihan keskenään. Tietenkin ymmärrän, se haluaa olla terve, sillä on jo kuitenkin ikääkin neljä vuotta enemmän kun mulla. Se ei ymmärrä, että se tekee tän asian niin väärin, mulla nousee vain karvat pystyyn. En tiedä miten jatkuu, paha olo on edelleen. tänään en syö mitään

suunnittelematonta elämää

käytiin eilen ajelulla. Tuli hyvä mieli. Ajeltiin ympäriinsä, kateltiin, missä voisi asua. Löydettiin Suomalainen Unelma, omakotitaloalue melkein keskustassa, lähellä merta. Masennuttiin, kun tuo on saavuttamattomissa. Tultiin kotiin, kateltiin asuntoja netistä. Todettiin, että meillä ei ole varaa mihinkään kivaan. Mietintään, että mitäs sitten tehdään? Ei päästy mihinkään tulokseen. Ehkä vielä odotellaan. Tai sitten myydään meidän nykyinen ja muutetaan vuokralle johonkin? Kaikki on jotenkin kesken, auki, sekaisin. Tavallaan nautin siitä.

Tämä viikonloppu ensimmäinen aikoihin, ettei ole mitään suunnitelmia. Paitsi ehkä kummipojan + sen vanhempien tapaaminen, mutta siitä en ole varma, kun mr S ei ole selvittänyt, mikä heidän ohjelmansa on. Tänään siivoan, silitän (eilen en kerennytkään silittää), kaivan epäorgaanisen materiaalit esiin, ehkä jopa vilkuilen niitä. Huomenna nukun piiiiitkäääään. Ja tietenkin luen/lasken sitä epäorgaanista kemiaa.

Kaikki hyvin.

syksy

Käytiin eilen iltahappihyppelyllä. Kävelystä ei voi puhua, kun kierrettiin kolme korttelia. Siellä on jo ihan syksy. Vaikeaa hieman ton pimeyden takia, tuntuu, että koko ajan väsyttäisi kovasti. Oli niin kylmä, että naama jäätyi irti. Mr S ajelee vielä mopolla töihin. Yritän vakuutella sille, että olisi jo aika viedä mopokin talvisäilöön, prätkä jo vietiin. Viime vuonna mopontalvisäilöönvienti -reissulla oli kaatunut kaksi kertaa. Jos vielä kovin kauan pitkittää tänä vuonna, voi olla, että on vieläkin liukkaampaa.

Tänään töissä leipomista (viimeksi kiviarinauunia käyttänyt ammattikoulussa... oli hieman hakemista), kaupassa käyntiä ja nettisivupäivitystä. En kyllä kovin huonoa siirtoa tehnyt. Pääsee kyllä kaikennäköistä tekemään=). Näin eilen pikaisesti myös entistä duunikaveria. Ovat kuulemma melko ranteet auki siellä... ja niin olin minäkin ennen työpaikan vaihtoa. Nyt alkaa ensimmäinen shokki olemaan ohi, väsymystä vaan riittää.

Tänään illalla silitän. Olenkohan maininnut, että rakastan silittämistä?